Introvertti pakotettuna ekstroverttinä työelämässä

Suosittelisin sinua vaihtamaan alaa mahdollisimman pian. Ennen pitkää palat vain loppuun jos jatkat tuota.

Juu t. Entinen "hektinen" aspa.

Ei pysty, ei kykene! :)

Juuri tänään mietin, että mitähän sitä alkaisi tehdä työkseen ja ihan kuvotti kun ajattelin aspatyötä. :D

Sen sijaan että vaipuu itsesurkutteluun, ota tuo työpaikka mahdollisuutena kehittää itseäsi ja sosiaalistua. Sopiva ensi askel paranemisen tiellä. Kyllä se siitä.

Luulin tosiaan, että tällä alalla saisi tehdä itsenäistä työtä, mutta olin väärässä. En ottanut tarpeeksi asioista selvää valittuani alaa. Jo koulussa harjoittelut olivat tuskaa, mutta hammasta purren kävin koulutuksen loppuun uskoen siihen, että löydän vielä paikkani työelämässä. Enpä tainnut löytää. Olen pahin teeskentelijä kaikista, enkä osaa lopettaa. Ap

Tuttua minullekin. Jostain syystä hakeuduin tälle alalle, missä pitää olla yltiösosiaalinen, enkä minä ole. En jaksa työpäivän jälkeen kuin omaa perhettäni. Minulla ei ole mitään mahdollisuutta vaihtaa alaa.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että vaipuu itsesurkutteluun, ota tuo työpaikka mahdollisuutena kehittää itseäsi ja sosiaalistua. Sopiva ensi askel paranemisen tiellä. Kyllä se siitä.

Introverttiys ei ole sairaus. En minäkään jaksanut olla asiakaspalvelutyössä, koska olen herkkä taiteilijasielu.

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että vaipuu itsesurkutteluun, ota tuo työpaikka mahdollisuutena kehittää itseäsi ja sosiaalistua. Sopiva ensi askel paranemisen tiellä. Kyllä se siitä.

Introverttius ei ole mikään sairaus eikä siitä "parannuta" vaan synnynnäinen ominaisuus. Vahvasti introvertin ominaisuuksia omaavalle henkilölle jatkuva sosiaalinen toiminta on erittäin raskasta ja välillä tarvii omaa rauhallista aikaa jotta saa ns. ladata akkuja.

Ap tässä vielä, en siis tiedä, mistä johtuu, mutta olen aina yrittänyt muuttaa sitä kuvaa itsestäni, jonka muut saavat enemmän ekstrovertin suuntaan. Siis ihan tietoisesti. Olen kertonut työhakemuksissa olevani vuorovaikutustaitoinen ja puhelias jne. ja lopulta feikannut näitä ominaisuuksia työpaikoissa, joissa olen ollut. Lapsena hakeuduin ihan itse sosiaalisiin harrastuksiin, vaikka ahdisti suunnattomasti mennä niihin. Usein jätin treenejä väliin, koska vihasin sitä kommunikointia muiden kanssa. Valehtelin jopa kavereilleni, että minulla on päänsärkyä, jos en halunnut koulun jälkeen viettää aikaa heidän kanssaan. Koulussa tapahtunut kanssakäyminen oli minulle useimmiten ihan tarpeeksi ja sen jälkeen tykkäsinkin puuhata omia juttujani.

En siis usko, että tämä ominaisuuteni lähtee enää pois sillä, että yritän väkisin olla ekstrovertti. Sitähän olen yrittänyt jo koko elämäni tehdä ilman mitään vaikutusta!

Eli mistä ihmeestä hankin tähän hätään työn/uuden ammatin, jossa minun ei tarvitse olla liian ekstrovertti?

Tiedän introverttina tunteen. Olisiko mahdollista päästä esim. jonkun verkkokaupan asiakaspalvelijaksi, jos silloin voisi palvella vain kirjallisesti tietokoneen takaa? Jos työtä ei pysty ihan heti vaihtamaan, mieti, voitko mitenkään keventää omaa työtäsi --> jakaa esim. ekstrovertin kanssa työtehtäviä niin, että hoidat enemmän paperitöitä ja hän enemmän puhelimessa puhumista? Tai jos pystyt taloudellisesti, niin kysy pomolta, voisitko tehdä lyhennettyä työviikkoa/pitää perjantait vapaana tms. Tai vielä parempi, jos firmassa olisi joku introvertimpi homma, johon voisit siirtyä.

Kaikki on lopulta sinusta itsestäsi kiinni. Jatkatko teeskentelyäsi vai haluatko elää vapaammin ja tehdä sitä työtä josta oikeasti pidät.

Onko nykyaikana enää mitään työtä ihmiselle, jonka pää ei kestä ekstroverttinä olemista? Mitä, jos oma luonne ei vain sovi myyntitykiksi ja naama ei taivu kestohymyyn stressin ja kiireen alla?

Tuota oppii sietämään. Olen introvertti ja olin itse asiassa loistava vaativissa asiakaspalvelutilanteissa. Intro aistii ja vaistoaa asiakkaan tilannetta ja osaa luovia jopa paremmin kuin ekstrovertti, jos asia on monimutkainen. Etenin urallani eteenpäin enkä enää tee tämän tyyppistä asiakaspalvelutyötä, mutta jälkeen päin tajusin tämän. Jouduin opettelemaan fraaseja ja sellaista jutustelua, joka ei ole minulle luontevaa, mutta olin paras tekijä vaikeissa tilanteissa. Esimieheni tästä ensimmäisen kerran sanoi ja olin aluksi eri mieltä.

Lopetetaan se huonommuuden poteminen verrattuna aina hilpeisiin ekstrovertteihin. Meillä on vahvuutemme ja ne voivat olla sellaisia, joita ei heti ensinäkemältä huomaa.

Ei tarvitse olla introverttikään, vaikka kyllästyisi asiakaspalveluun. Mä olin aiemmin hoitoalalla ja pidin - aluksi - työstäni tosi paljon. Olin hyvä siinä  ja sain paljon positiivista palautetta. Vähitellen kävi kuitenkin niin, että kun työssäni kaikki päivät kuuntelin ihmisiä, heidän murhaitaan ja toki joskus ilojaankin, en enää jaksanut tavata ihmisiä enää vapaa-ajallani. Ystävät katosivat, kun en jaksanut pitää yhteyttä. Lopulta vaihdoin alaa ja nykyisin teen työtä käytännössä yksin. Teen etätöitä kotona ja välttämättömät kontaktit muihin hoituvat sähköpostilla tai puhelinpalavereissa. Ja nyt, kun työpäivä päättyy, tapaan ihan mielelläni  ystäviäni ja sukulaisiani. Mulla on taas voimia kuunnella muita ihmisiä, kun en tee sitä työkseni. Voin vain kuvitella, miten kuluttavaa asiakaspalvelutyö on introvertille. Suosittelen aloittajaa vakavasti harkitsemaan alan vaihdosta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuota oppii sietämään. Olen introvertti ja olin itse asiassa loistava vaativissa asiakaspalvelutilanteissa. Intro aistii ja vaistoaa asiakkaan tilannetta ja osaa luovia jopa paremmin kuin ekstrovertti, jos asia on monimutkainen. Etenin urallani eteenpäin enkä enää tee tämän tyyppistä asiakaspalvelutyötä, mutta jälkeen päin tajusin tämän. Jouduin opettelemaan fraaseja ja sellaista jutustelua, joka ei ole minulle luontevaa, mutta olin paras tekijä vaikeissa tilanteissa. Esimieheni tästä ensimmäisen kerran sanoi ja olin aluksi eri mieltä.

Lopetetaan se huonommuuden poteminen verrattuna aina hilpeisiin ekstrovertteihin. Meillä on vahvuutemme ja ne voivat olla sellaisia, joita ei heti ensinäkemältä huomaa.

Uskoisin olevani myös lahjakas asiakaspalvelutilanteissa, vaikka olenkin introvertti. Eniten minua kuitenkin ahdistaa se, että asiakaspalvelutyö kuluttaa minua henkisesti. Olen ollut aiemmin mm. fyysistä kuntoa vaativissa puutarhahommissa ja sellaisenkin työpäivän jälkeen olen ollut rentoutuneempi kuin nyt, ja jaksanut tavata vielä ystäviäkin. Nykyisessä työssäni olen niin kyllästynyt ihmisiin ja koko universumiin työpäivän jälkeen, että en jaksa puhua kenellekään ja olen vain surullinen ja masentunut. Työssäni joudun siis ottamaan vastuuta asiakkaiden tyytyväisyydestä ja tekemään pitkin päivää paljon erilaisia tehtäviä ilman mitään aikataulua tai ennakkovaroitusta. Miten voikaan tällainen normaali kanssakäyminen kuormittaa näin paljon... Ilolla ottaisin vastaan ne taikavoimat, joiden avulla alkaisin nauttia tästä työstä.

Jos työ olisi herkkua herrat tekisivät sen itse.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on lopulta sinusta itsestäsi kiinni. Jatkatko teeskentelyäsi vai haluatko elää vapaammin ja tehdä sitä työtä josta oikeasti pidät.

Tää on skeidaa. Nykyään toimintaympäristö on sellainen että "elää vapaammin ja tehdä sitä työtä mistä oikeasti pitää" on suurta huijausta.JOs haluaa vaihtaa alaa, pitää rahapuoli  olla viimisen päälle suunniteltu ja varmisteltu.

Työstä saatava toimeentulo on  semmonen asia että ei pidä vähätellä. Ja työstä aiheutuu aina jonkin verran stressiä ja vaivaa. Ei ole teskentelyä jos toimii oman mukavuusalueen ulkopuolella.Se on elämää

Olen kanssa intro. Viimisen päälle. Mulla on perhe ja teen myyntityötäKIN. Koska yksinyrittäjän on pakko sekin hoitaa. Mutta olen oppinut, että mukavuusalueen ulkopuolella oikeasti opin ihmisenä asioita. Toiimintasäde laajenee. Sisämmässäni olen aina introvertti, mutta imaailmassa on pärjätävä.

Missähän se Suomalainen Sisu nykyään luuraa?

Meidänkin työpaikalla ihmisten pitää olla sosiaalisia, puheliaita, innostuvia, tehdä työtä intohimolla ja olla muutenkin koko ajan iloisen rennon letkeitä. Siis sellaista, kuin jossain trendikkäässä nuorisokahvilassa.

Harmi vaan, että työnteko on taas pilkuntarkkaa koneen naputtelua, johon pitää keskittyä, ettei vaan tule yhtään virhettä. Työmäärä on sellainen, että hyvä, kun ehtii kahvitaukoja pitää. Minulle työ sopii luonteen puolesta hyvin, mutta työpaikkaan en jaksa sopeutua. Olen rauhallinen, kohtelen muita ystävällisesti ja olen työssäni hyvä, mutta tunne, että en vaan ole tarpeeksi hyvä, on ja pysyy.

Vierailija kirjoitti:

Missähän se Suomalainen Sisu nykyään luuraa?

Suomalaista sisuahan on juuri se, että vääntää vaikka väkisin työvuoronsa läpi. Viis siitä, että muu elämä, ihmissuhteet ja vapaa-aika kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Avaudun: en jaksa enää tätä teeskentelyä. Olen luonteeltani hiljainen ja rauhallinen tarkkailija. Tykkään hitaasta temposta, järjestelmällisyydestä ja hiljaisuudesta. Olen töissä alalla, jossa useimmat työpaikat vaativat paljon ekstrovertin luonnetta. Pitää palvella asiakkaita nopeassa tahdissa. Olla sosiaalinen, soitella puheluita ja selvittää ongelmia. Pitää olla niin multitasking että oksettaa.

Itken lähes joka päivä töiden jälkeen, sillä en jaksa enää edes hymyillä päivän ekstroverttishown jälkeen. Olen ihan loppu. Kaipaan hiljaisuutta, en jaksa tavata ystäviä, en ketään. Olen toki onnellinen, että päivän työt ovat ohi, mutta alan heti stressata jo seuraavaa päivää. Unenlaatuni on kärsinyt, sillä ahdistun jo edellisenä iltana seuraavan päivän töistä. Joka päivä työmatkalla tekisi mieli kääntyä takaisin kotiin, mutten sitä tee, koska tarvitsen rahaa ja rahaa saa vain työtä tekemällä.

Suositteletteko alan vaihtoa vai mitä? Muita kohtalotovereita?

Tällaiset itsensä luokittelut ovat täyttä hölynpölyä ja vain tekosyy selittää itselleen epäonnistumisia.