Onko sinunkin äitisi vittuilija?

Minulla. Äitini ajoi minut suoraan sanottuna itsemurhan partaalle, kun olin teini. Ei olla oltu puheväleissä kymmeneen vuoteen (syitä on muitakin). En kadu välien katkaisua.

Mun äitini suuttuessaan esim. kyseenalaistaa osaamiseni ammatissani ja kertoo kuinka itse tekee asiat paremmin, vaikka olen varsin hyvin menestyvä kondiittori. Hänen mielestään on vain yksi ja ainoa tapa tehdä asioita, ja se on hänen tapansa. Tätä kuitenkin ilmenee suht harvoin joten en nää mitään syytä välien katkaisuun,mutta ärsyttävää äitini käytös kuitenkin on.

Äitini ei sano ikinä mitään positiivista, kaikki on vertailua tai kyseenalaistamista. Mies kannustaa laittamaan välit poikki, sisarusten mielestä naljailu on äidin tapa välittää (ei naljaile heille) AP

Olin lähdössä poikakaverin kanssa ulos ja peilailin vielä viime peilailut eteisessä, ilmeisesti liian tyytyväisen oloisena, koska äiti huikkasi läksiäisiksi: "Älä luule itsestäsi liikoja, tuskinpa sua kauan katselee."

Tuollainenpa juuri. Pois lähtiessä aina huokaan helpotuksesta, jos olen edes jotenkin selvinnyt ahdistumatta.

Ei. Tuollaisten vittumaisten ihmisten ei pitäisi tehdä lapsia, tai olla muutenkaan missään tekemisissä muiden ihmisten kanssa.

En ymmärrä miten onneton tuollaisen ihmisen täytyy olla että saa siitä jotain kiksejä että vittuilee jopa omalle lapselleen jonka on itse tehnyt yhdestä solusta lähtien ja puolet geeneistä on samaa kuin itsellä.

Äitisi on oman aikakautensa lapsi, noinhan lapsia kasvatettiin tuonne 70-luvulle saakka, lasta ei saanut kannustaa, mieluimmin moittia ja vähätellä, ettei ylpisty tai tule omahyväinen. Näin neuvoivat ammattilaiset. Ja yhä edelleen olet äitisi tytär, mihin se kissa karvoistaan pääsisi.

Toimin kohtuullisen vaativassa asiantuntijatehtävässä ja mieheni on reissutöissä. Äitini auttaa joskus lasten kanssa mutta,

- saan kuulla joka kerta, jos jääkaapista löytyy mitään eineksiin viittaavaa. Maitopurkki on väärä, leivässä on lisäaineita ... lista on loputon

- meillä ei ole ollut ikinä niin siistiä, ettei hän muistaisi mainita siivonneensa jotakin

- minä en käytännössä tarvitse lainkaan omaa elämää, "tarvisiko sun sinne mennä..."

-jne

Ei varsinaisesti vittuile, mutta kyseenalaistaa kaikki tekemiseni, hankintani tai suunnitelmani. Olen korkeasti koulutettu, lapseni on hyvin kasvatettu ja ole muutenkin iha normi kansalainen

Kaikista leipomuksistani tai laittamistani ruuista löytyy jokin vika. Milloin on liikaa suolaa, milloin liian vähän. Piirakanpalat on leikattu liian isoiksi tai pieniksi tai täytettä on liian vähän. On ollut tällainen aina. 

Jep, niin tuttua niin tuttua.. Ekan kerran kun vein poikaystäväni (nykyisin aviomieheni) "näytille" vanhemmilleni ja kun lähdettiin kotiin niin mies kysyi autossa, että miksi ihmeessä mun äiti vittuilee mulle koko ajan. Mä olen neljästä sisaruksesta vanhin (ikäeroa seuraavaan sisarukseen 10 vuotta) ja olen ainoa jolle äiti vittuilee. Musta tuntuu, että se sai mut vahinkona liian nuorena eikä ollut vielä valmis äidiksi eikä ole koskaan osannut luoda normaalia äiti-lapsi suhdetta vaan välimme ovat aina olleet tosi kylmät. Tällä hetkellä välimme ovat kokonaan poikki ja täytyy sanoa, etten ole pitkään aikaan ollut näin stressivapaa! Ihanaa kun ei tarvitse Jouluna kuunnella vittuilua vaan nauttia omista lapsista, rakastavasta miehestä ja oman kodin rauhasta!

Kuulostaa äidiltäni. Siltä jonka kanssa kasvoin ja elin. Mutta pakko antaa nyt hänelle hyvitystä, ettei nykyään ole. Ei auo oikeastaan ollenkaan päätään, ellei ole humalassa..

Kesällä sain kuulla: "kai mun on vaan hyväksyttävä ja totuttuva sun mieheen, kun ei se näytä olevan lähdössä minnekään". Nämä dearmother lausui meidän 20 v hääpäivä kekkereillä mulle, siskoni kuuli myös ja oli nostaa metakan. Suhahdin, että sisäänulos ja myöhemmin sitten, tänään juhlitaan. Kivat juhlat olikin. Äidilläni on parhaillaan menossa pisin parisuhteensa 6 vuotta. Sisko myöhemmin ripitti äidin ja äiti pyysi anteeksi: "Pahoittelen, jos olen ollut tahditon!". 

Kyllä noi letkautukset pistää miettimään, että kuinka paljon pitää sisällään ja kuinka hurjasti puhuu seläntakana. Pääasia, ettei tule tauotonta kommenttia.

Todellakin on mun mutsi vittuilija. Taisin olla ainoa meistä neljästä kakarasta, joka sai jatkuvaa vi**uilua osakseen. Mutta mä luulen kyllä, että kun katkaisin välit, niin on korvannut mut jollakin toisella. Liekö olin kohde sen takia, etten itse jaksanut moiseen vaivautua.

Itseasiassa mun koko perhe on hyvin hyvin vi**uilevaa sorttia. Yhdelläkään heistä ei olisi siihen varaa. Esim. mun veli sanoi mulle uusista hiuksista, että näytän ihan spanielilta :D Ja jossain vaiheessa tuumasi, että näytän ihan keski-ikäiseltä. No, olin lähempänä neljääkymppiä kuin kolmea... Jätkällä itsellä alkoi pötsi kasvamaan ja hiukset tippumaan jo 18-vuotiaana. Eli varmaankin jostain omasta pahoinvoinnista johtuvaa on hänen vi**uilunsa.

Luojan kiitos, ettei tarvitse enää kuunnella noiden juttuja. Hemmetin vapauttavaa tuo välienkatkaisu.

Kumma juttu kun kaikilla ketjussa on vain pahoja äitejä. Muistakaa ilman heitä ette olisi edes olemassa!

Jos ap:n äiti on niin paska niin voin tulla vittuilemaan sen kuoliaaksi, yleensä pelkkä läsnäoloni saa ihmiset pahalle päälle, ja kun avaan suuni niin he etsivät jo hirttoköyttä

Taikuri kirjoitti:

Kumma juttu kun kaikilla ketjussa on vain pahoja äitejä. Muistakaa ilman heitä ette olisi edes olemassa!

Johtuisko ketjun otsikosta...

No on tosiaan aika masentavia äitejä tässä ketjussa. : O

Ei ole sukulaisissa onneksi tota tyyppiä.

Kamalaa käytöstä, vähättelyä.

Ja suoranaist veetuilua kyllä.

Hyvä jos pystyy pitämään etäisyyttä.

Nuo kommentit vahingoittavat aikuistakin.

Ei ole, olen vasta nyt aikuisena täältä kamalista äideistä lukiessani tajunnut, ettei äitini ole koskaan sanonut minulle pahasti, ei vaikka olisi ehkä joskus olla syytäkin. Tosin olin überkiltti teini ja meillä meni sekin vaihe hyvin äidin kanssa, asuttiin kahdestaan. Mutta tosiaan, äitini ei ole koskaan haukkunut minua päin naamaani ja jos on ollut suuttunut, se on ilmaistu järkevästi. En kyllä muista itsekään olleeni äidille vihainen, isälle kyllä. 

Lisään vielä, että äitini on 40-luvulla syntynyt ja minä 60-luvulla, eikä todellakaan kuulosta tutulta, etteikö olisi kannustettu. Mitä kavereihin tulee, niin suurin osa heidänkin äideistään oli mukavia ja kannustavia, ainakin, kun vieraampia oli paikalla, sitä en pysty sanomaan, millaiset välit tyttärillä ja äideillä oli kahdenkesken ihan oikeasti. Kai sitä esittämistä oli silloin, onhan sitä nytkin.

-16-

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että äitini on 40-luvulla syntynyt ja minä 60-luvulla, eikä todellakaan kuulosta tutulta, etteikö olisi kannustettu. Mitä kavereihin tulee, niin suurin osa heidänkin äideistään oli mukavia ja kannustavia, ainakin, kun vieraampia oli paikalla, sitä en pysty sanomaan, millaiset välit tyttärillä ja äideillä oli kahdenkesken ihan oikeasti. Kai sitä esittämistä oli silloin, onhan sitä nytkin.

-16-

eiku -17-

Et sinä sitä osaa. Ei sun kannata ees yrittää. Muut osaa ja tietää paremmin. Mitä, opitko sinä sen, en olis ikinä uskonu.

No osaatko sinä muka jotaki.

Nämä kaikki ovat äitini mielestä kannustavia kommentteja. Niin on sanonut kun olen kysynyt syytä kommenteille. "Minähän vaan kannustan, miksi sinä oot noin outo? Ei sulle uskalla ees sanoa mittää ku kaikesta loukkaannut."

Yrittää samaa kannustustekniikkaa lapsiini ja suuttuu kun kiellän. Ihmettelee miksi ei saa kannustaa. Lapset sanovat että mummo on ilkeä.

Täällä samanlainen. Esimerkkeinä, laihduin 20 kg ja äitini tähän kommentoi että nesteitä oli. Jos teen ruokaa, ei voi syödä sitä vaan on omat eväät. Lähtökohtaisesti jos tulee meidän luo, on aina kiukkuinen. Nyt hänellä on uusi miesystävä jota kehuu ja vertailee koko ajan omaan mieheeni. Välillä tuntuu että kaikessa kilpailee oman tyttärensä kanssa.