Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt riitti HENKINEN KASVU
06.11.2015 |
Vetovoiman laki, tietoinen läsnäolo, positiivisuus, kiitollisuuden voima... NYT MULLE RIITTI. Aion jättää nämä kaikki käsitteet, opetukset, kirjallisuuden, "opettajat" ja muun lätinän taakseni. Olen vuosien ajan yrittänyt parantaa elämääni, mutta sama tyytymättömyys pysyy.
Esim. The Secret -kirjan luettuani - tästä muutos alkoikin - pysyin jonkin aikaa aika tyytyväisenä, mutta kun toivomani manifestaatiot eivät toteutuneetkaan, alkoi tyytymättömyyden-ryhdistäytymisen-toteuttamisen-romahduksen-tyytymättömyyden kierre.
Tässä kierteessä olen käyttänyt paaaaaljon aikaa lukien erilaisia "opetuksia" ja koettaen löytää oikeita välineitä kasvaakseni ihmisenä ja tullakseni hengellisemmäksi. Sekä saavuttaakseni haaveeni ja tavoitteeni. Olen visualisoinut, harjoittelut tietoista läsnäoloa, kirjoittanut kiitollisuuslistoja, meditoinut, kerännyt toivomuslistoja ja -tauluja, haaveillut, yrittänyt olla positiivisempi, jopa kirjoitellut tällä palstalla esim. vetovoiman laista muiden palstalaisten kanssa.
En sentään ole uskonut kivien parantavaan voimaan tai yksisarvisterapiaan.
Vaan tämä ei toimi! Olen tuhlannut hirveästi aikaa ja rahaa samalla, kun elämä tuntuu lipuvan ohitseni. Tuntuu, että olen kääntynyt kohti omaa napaani ja unohtanut perheeni oman "henkisen kasvuni" vuoksi. Joko olen ollut positiivisessa nosteessa prosessissani; tehnyt affirmaatioita, visualisoinut paljon, ollut kiitollinen - ja unohtanut siten tosimaailman, kun olen keskittynyt lähinnä haaveilemaan.
Tai sitten olen romahtanut ja pettynyt, kun olen huomannut olevani entistä onnettomampi ja pienimmätkään toiveeni eivät ole toteutuneet, vaikka vetovoiman laki "lupaa" toista. Ja tämän seurauksena olen masentunut -> kääntynyt entistä enemmän sisäänpäin ja unohtanut tosimaailman, koska olen ollut pettynyt nykytilanteeseeni.
Nyt riitti. Kyse ei ole siitä, ettenkö uskoisi esim. tietoisen läsnäolon voivan parantaa elämänlaatua. Tai ettenkö uskoisi, että hyvä onni ja joidenkin tavoitteiden saavuttaminen tarvitsee oman aktuaalisen panoksen lisäksi ripauksen uskoa ja tahdonvoimaa. Tai etteikö kiitollisuus kaikesta, mitä minulla jo on, tekisi minusta tyytyväisempää. Tai etteikö positiivisella asenteella pääsisi pidemmälle.
Mutta kun minä en ole tällainen.
Minä en voi feikata enää.
Olen perusluonteeltani pessimistinen ja tiedän, että sen voi kyllä muuttaa tiettyyn pisteeseen saakka. Mutta en voi muuttaa asioita liimaamalla niiden päälle nauravaa hymiötä ja affirmoimalla 532838786 kertaa, että olen arvokas ja kaikki kääntyy paremmaksi.
Nyt palaan takaisin perusasioihin. Hyväksyn sen, että olen pienituloinen, että olen hieman ylipainoinen, että hiuslaatuni on huono. Että olen vain keskinkertainen äiti ja puoliso. Että tulen todennäköisesti elämään varsin keskinkertaista elämää tulevaisuudessa. Että kotini on hieman nuhjuinen, auto kymmenen vuotta vanha. Että joskus minulla on hyviä päiviä ja joskus huonoja.
Että joskus hyviä asioita vaan tapahtuu.
Tai huonoja.
Että minun tehtäväni on pitää huoli itsestäni, lapsistani, ympäristöstäni ja lakata haikailemasta muiden vaihtoehtojen perään. Että minä olen tehnyt valintani elämässäni ja nyt minun täytyy elää niiden kanssa.
Että palatsia, lottovoittoa, Bentleytä ei tule koskaan tipahtamaan nenäni eteen tuosta vaan.
Että tärkeintä elämässä on rakkaus ja aito läsnäolo, ei "tietoinen läsnäolo" vaan lasten kanssa hassuttelu, huolien jakaminen, puolison tukeminen.
Että elämä on enimmäkseen arkea, kauppalistojen laatimista ja työmatkoja. Räkäisiä neniä, auton ikkunoiden raappaamista, haravointia, sika-nautajauhelihaa ruokapöydässä.
Siinä on kaikki, mitä on.
Minulla on haaveita ja uskon voivani toteuttaa niistä monia vielä myöhemmin. Mutta enhän minä voi keskittyä siihen myöhempään ja antaa elämän lipua ohitseni!
P.S. Tiedän, että "henkinen kasvu" tässä kirjoituksessani ei vastaa todellista hengellisyyttä (kuten vaikka buddhalaiset ajattelevat) vaan nimenomaan tätä positiivisuus-hengellisyys-tietoinenläsnäolo-hypeä, jota meille markkinoidaan.
Kommentit (109)
Nythän sitä henkistä kasvua vasta tapahtuukin! Heräsit unesta, jossa uskoit höpön löpöä ja yritit muuttaa sitä mikä oikeasti olet. Löysit itsesi ja sen mikä olet ja olet kosketuksessa sen kanssa. Elämäsi tuntuu olevan pilalla ja se on vain hyvä asia. Virheet ja epäonnistumiset ovat todellisia kasvun paikkoja ihmiselle. Onneksi olkoon! Onnistuit epäonnistumaan. Nyt vain eteenpäin elämässä omana keskinkertaisena, pessimistisenä itsenäsi. Ole se kaikista paras sinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nythän sitä henkistä kasvua vasta tapahtuukin! Heräsit unesta, jossa uskoit höpön löpöä ja yritit muuttaa sitä mikä oikeasti olet. Löysit itsesi ja sen mikä olet ja olet kosketuksessa sen kanssa. Elämäsi tuntuu olevan pilalla ja se on vain hyvä asia. Virheet ja epäonnistumiset ovat todellisia kasvun paikkoja ihmiselle. Onneksi olkoon! Onnistuit epäonnistumaan. Nyt vain eteenpäin elämässä omana keskinkertaisena, pessimistisenä itsenäsi. Ole se kaikista paras sinä!
Kiitos, tämä hymyilytti :) - ap
Vierailija kirjoitti:
Paskat hengellistymisestä. Kamalaa sontaa esim anteeksi antamisesta, että kun sitä poskea pitää kääntää ja kääntää ja antaa marssia yli ja ymmärtää. Se vasta syökin ihmistä sellainen jatkuva anteeksi antaminen. Mikään ei tunnu paremmalta kuin kunnon koston. Sitten voi todeta et tasoissa ollaan ja no hard feelings ja jatkaa elämäänsä.
Istahdahan hetkeksi ja mietipä, millaisessa maailmassa eläisimme, jos me kaikki kostaisimme kaikki vääryytemme eteenpäin. Uskallan väittää, ettet ole itsekään puhdas pulmunen. Mitä jos he kaikki, joita olet kohdellut väärin olisivat anteeksi antamisen sijaan kostaneet sinulle? Elämähän olisi päivästä päivään täyttä helvettiä, meille jokaiselle.
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Kostamisessa on usein kyse useimmiten illuusiosta. Sosiaalinen maailma luo koko ajan tilanteita, joissa joku jää alle. Se on sen rakenne, eikä vika ole silloin varsinaisesti kenenkään, vaan niiden ajatusmallien. Kun ymmärtää elävänsä jonkinasteisessa kehitysmaassa, jossa ihmiset yrittävät saada toisilta valtaa itselleen pystyy ottamaan paljon rauhallisemmin. Lisäksi eivät kaikki voi elää niin, että kostavat ja tasaavat tilanteita. Sellaisen kaverin pitää olla fyysisesti hyvä kamppailemaan tai ainakin todella tarkka ja pätevä suustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Kostamisessa on usein kyse useimmiten illuusiosta. Sosiaalinen maailma luo koko ajan tilanteita, joissa joku jää alle. Se on sen rakenne, eikä vika ole silloin varsinaisesti kenenkään, vaan niiden ajatusmallien. Kun ymmärtää elävänsä jonkinasteisessa kehitysmaassa, jossa ihmiset yrittävät saada toisilta valtaa itselleen pystyy ottamaan paljon rauhallisemmin. Lisäksi eivät kaikki voi elää niin, että kostavat ja tasaavat tilanteita. Sellaisen kaverin pitää olla fyysisesti hyvä kamppailemaan tai ainakin todella tarkka ja pätevä suustaan.
Varmasti näinkin, mutta ne teot, joita itse tarkoitin ovat kaukana illuusioista. Parisuhteessa tehdyt teot, väkivalta ja pettäminen ovat todellisia ja tuhoavia tekoja. Minusta on parempi antaa ne anteeksi, kuin kostaa. Kostaja kärsii lopulta itse eniten. Isommassa mittakaavassa tuli mieleen uskonsodat ja niissä jylläävä koston kierre. Toki arkisessa kanssakäymisessä tapahtuu kaikenlaista pinnan alla, jatkuvasti. Näiden käsittely on sitten toinen juttu. Hyvällä itsetunnolla selviää näistä ongelmitta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Kostamisessa on usein kyse useimmiten illuusiosta. Sosiaalinen maailma luo koko ajan tilanteita, joissa joku jää alle. Se on sen rakenne, eikä vika ole silloin varsinaisesti kenenkään, vaan niiden ajatusmallien. Kun ymmärtää elävänsä jonkinasteisessa kehitysmaassa, jossa ihmiset yrittävät saada toisilta valtaa itselleen pystyy ottamaan paljon rauhallisemmin. Lisäksi eivät kaikki voi elää niin, että kostavat ja tasaavat tilanteita. Sellaisen kaverin pitää olla fyysisesti hyvä kamppailemaan tai ainakin todella tarkka ja pätevä suustaan.
Varmasti näinkin, mutta ne teot, joita itse tarkoitin ovat kaukana illuusioista. Parisuhteessa tehdyt teot, väkivalta ja pettäminen ovat todellisia ja tuhoavia tekoja. Minusta on parempi antaa ne anteeksi, kuin kostaa. Kostaja kärsii lopulta itse eniten. Isommassa mittakaavassa tuli mieleen uskonsodat ja niissä jylläävä koston kierre. Toki arkisessa kanssakäymisessä tapahtuu kaikenlaista pinnan alla, jatkuvasti. Näiden käsittely on sitten toinen juttu. Hyvällä itsetunnolla selviää näistä ongelmitta.
Korjaan vielä, että olen jutellut ihmisten kanssa, jotka todella uskovat kostoon ja tekevät todellisia kostotoimenpiteitä. Aiheuttavat todellista haittaa toiselle ihmiselle. Rikkovat omaisuutta tai levittävät haitallisia huhuja, vailla totuutta. Silloin ei voi myöskään puhua mistään illuusiosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ihan perinteistä kristinuskoa. :)
Vaikeudetkin kuuluu elämään ja se ettei aina ole onnellinen olo.
Kannattaa ehkä jättää joo, jos ei ymmärrä lukemaansa. Siis jos uskoo että meditoimalla tipahtaa Bentley taivaasta, niin sitten kannattaa hankkia parempi harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Kostamisessa on usein kyse useimmiten illuusiosta. Sosiaalinen maailma luo koko ajan tilanteita, joissa joku jää alle. Se on sen rakenne, eikä vika ole silloin varsinaisesti kenenkään, vaan niiden ajatusmallien. Kun ymmärtää elävänsä jonkinasteisessa kehitysmaassa, jossa ihmiset yrittävät saada toisilta valtaa itselleen pystyy ottamaan paljon rauhallisemmin. Lisäksi eivät kaikki voi elää niin, että kostavat ja tasaavat tilanteita. Sellaisen kaverin pitää olla fyysisesti hyvä kamppailemaan tai ainakin todella tarkka ja pätevä suustaan.
Varmasti näinkin, mutta ne teot, joita itse tarkoitin ovat kaukana illuusioista. Parisuhteessa tehdyt teot, väkivalta ja pettäminen ovat todellisia ja tuhoavia tekoja. Minusta on parempi antaa ne anteeksi, kuin kostaa. Kostaja kärsii lopulta itse eniten. Isommassa mittakaavassa tuli mieleen uskonsodat ja niissä jylläävä koston kierre. Toki arkisessa kanssakäymisessä tapahtuu kaikenlaista pinnan alla, jatkuvasti. Näiden käsittely on sitten toinen juttu. Hyvällä itsetunnolla selviää näistä ongelmitta.
No osa noista mainitsemistasi on pelkkiä illuusioita. Pettäminenkin on illuusio, joka perustuu maailmanlaajuiseen polyamorian tuomitsemiseen. Myös uran tuhoutuminen on illuusio kun tarkistellaan asiaa laajemmassa perspektiivissä. Siinä on kyse aina siitä, kun ihminen epätoivoisesti kahmii vallan toiselta ihmiseltä.
Hyvä itsetuntokin on vain sana. Tärkeintä on löytää mielenrauha ja ymmärtää missä eletään. Sen jälkeen helpommin ehkä tajuaa (ketjun aloitukseen liittyen) miten voi manifestoida ja muuttaa todellisuutta, kun tajuaa sen luonteen.
En ole paneutunut kovin hyvn noihin, mutta työn puolesta puolipakotettiin käymään positiivisen ajattelun ja ratkaisukeskeisyyden kurssi, josta käytännön hyödyn veti konsulttifirma rahastamalla työnantajaani ja käytännössä työ ja asiakkaat eivät muuttuneet tietenkään yhtään paremmaksi. Yksilön eli minun reppuani raskauttavat pakkopositiivinen ideologia, jolla ei ole mitään arvoa muuta kuin syyllistäminen, jos en kykene positiivisuuteen. Kyseessä on stubbilais uusliberslistinen kusetus, jossa yksilöä syyllistämällä voidaan unohtaa yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen ja valtion ja kuntien sekä työnantajien jättäminen sivuun työntekijöiden työolosuhteiden vastuusta. Kätevä silmänkääntötempu, joka ei minuun kyllä tehpnnut, koska olen krittinen kaikenöaista unelmahöttöä kohtaan ja ajattelen omilla aivoillani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Kostamisessa on usein kyse useimmiten illuusiosta. Sosiaalinen maailma luo koko ajan tilanteita, joissa joku jää alle. Se on sen rakenne, eikä vika ole silloin varsinaisesti kenenkään, vaan niiden ajatusmallien. Kun ymmärtää elävänsä jonkinasteisessa kehitysmaassa, jossa ihmiset yrittävät saada toisilta valtaa itselleen pystyy ottamaan paljon rauhallisemmin. Lisäksi eivät kaikki voi elää niin, että kostavat ja tasaavat tilanteita. Sellaisen kaverin pitää olla fyysisesti hyvä kamppailemaan tai ainakin todella tarkka ja pätevä suustaan.
Varmasti näinkin, mutta ne teot, joita itse tarkoitin ovat kaukana illuusioista. Parisuhteessa tehdyt teot, väkivalta ja pettäminen ovat todellisia ja tuhoavia tekoja. Minusta on parempi antaa ne anteeksi, kuin kostaa. Kostaja kärsii lopulta itse eniten. Isommassa mittakaavassa tuli mieleen uskonsodat ja niissä jylläävä koston kierre. Toki arkisessa kanssakäymisessä tapahtuu kaikenlaista pinnan alla, jatkuvasti. Näiden käsittely on sitten toinen juttu. Hyvällä itsetunnolla selviää näistä ongelmitta.
No osa noista mainitsemistasi on pelkkiä illuusioita. Pettäminenkin on illuusio, joka perustuu maailmanlaajuiseen polyamorian tuomitsemiseen. Myös uran tuhoutuminen on illuusio kun tarkistellaan asiaa laajemmassa perspektiivissä. Siinä on kyse aina siitä, kun ihminen epätoivoisesti kahmii vallan toiselta ihmiseltä.
Hyvä itsetuntokin on vain sana. Tärkeintä on löytää mielenrauha ja ymmärtää missä eletään. Sen jälkeen helpommin ehkä tajuaa (ketjun aloitukseen liittyen) miten voi manifestoida ja muuttaa todellisuutta, kun tajuaa sen luonteen.
Eihän pettäminen ole illuusio jos kaksi ihmistä ovat sopineet, että ovat uskollisia toisilleen. Eikä fyysinen väkivalta ole illuusio. Se on rikos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Kostamisessa on usein kyse useimmiten illuusiosta. Sosiaalinen maailma luo koko ajan tilanteita, joissa joku jää alle. Se on sen rakenne, eikä vika ole silloin varsinaisesti kenenkään, vaan niiden ajatusmallien. Kun ymmärtää elävänsä jonkinasteisessa kehitysmaassa, jossa ihmiset yrittävät saada toisilta valtaa itselleen pystyy ottamaan paljon rauhallisemmin. Lisäksi eivät kaikki voi elää niin, että kostavat ja tasaavat tilanteita. Sellaisen kaverin pitää olla fyysisesti hyvä kamppailemaan tai ainakin todella tarkka ja pätevä suustaan.
Varmasti näinkin, mutta ne teot, joita itse tarkoitin ovat kaukana illuusioista. Parisuhteessa tehdyt teot, väkivalta ja pettäminen ovat todellisia ja tuhoavia tekoja. Minusta on parempi antaa ne anteeksi, kuin kostaa. Kostaja kärsii lopulta itse eniten. Isommassa mittakaavassa tuli mieleen uskonsodat ja niissä jylläävä koston kierre. Toki arkisessa kanssakäymisessä tapahtuu kaikenlaista pinnan alla, jatkuvasti. Näiden käsittely on sitten toinen juttu. Hyvällä itsetunnolla selviää näistä ongelmitta.
No osa noista mainitsemistasi on pelkkiä illuusioita. Pettäminenkin on illuusio, joka perustuu maailmanlaajuiseen polyamorian tuomitsemiseen. Myös uran tuhoutuminen on illuusio kun tarkistellaan asiaa laajemmassa perspektiivissä. Siinä on kyse aina siitä, kun ihminen epätoivoisesti kahmii vallan toiselta ihmiseltä.
Hyvä itsetuntokin on vain sana. Tärkeintä on löytää mielenrauha ja ymmärtää missä eletään. Sen jälkeen helpommin ehkä tajuaa (ketjun aloitukseen liittyen) miten voi manifestoida ja muuttaa todellisuutta, kun tajuaa sen luonteen.
Eihän pettäminen ole illuusio jos kaksi ihmistä ovat sopineet, että ovat uskollisia toisilleen. Eikä fyysinen väkivalta ole illuusio. Se on rikos.
Se on rikos, mutta taustalla on illuusio. Jos ajattelee vaan että "se on rikos, se on rikos" se ei ole kovin tietoista toimintaa. Tietenkään sitä ei pidä missään nimessä hyväksyä.
Ihmisen seksuaalisuus on rakenteeltaan sellainen, että se kaipaa niin vaihtelua, kuin pysyvyyttäkin. Muu on illuusiota tehtiin millaisia sopimuksia tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole paneutunut kovin hyvn noihin, mutta työn puolesta puolipakotettiin käymään positiivisen ajattelun ja ratkaisukeskeisyyden kurssi, josta käytännön hyödyn veti konsulttifirma rahastamalla työnantajaani ja käytännössä työ ja asiakkaat eivät muuttuneet tietenkään yhtään paremmaksi. Yksilön eli minun reppuani raskauttavat pakkopositiivinen ideologia, jolla ei ole mitään arvoa muuta kuin syyllistäminen, jos en kykene positiivisuuteen. Kyseessä on stubbilais uusliberslistinen kusetus, jossa yksilöä syyllistämällä voidaan unohtaa yhteiskunnan rakenteiden kehittäminen ja valtion ja kuntien sekä työnantajien jättäminen sivuun työntekijöiden työolosuhteiden vastuusta. Kätevä silmänkääntötempu, joka ei minuun kyllä tehpnnut, koska olen krittinen kaikenöaista unelmahöttöä kohtaan ja ajattelen omilla aivoillani.
Työelämä pyrkii nykyisin luomaan positiivisia ajatusmalleja, jotka ovat aika irtaimia todellisuudesta. Esimerkiksi asettamalla joku turha sääntö, jossa on ehkä joku osittainen ideantynkä mukana voidaan kohottaa omaa tärkeydentunnetta, mitä kautta syntyy myöskin yleisiä trendejä, jotka luovat brändin ja yhdistävät myös yrityksiä toisiinsa (kun kaikki uskoo ainakin osittain samaan positiiviseen paskanjauhantaan).
Mitään aidosti hengellistä ja korkeaa tuossa ei kylläkään ole. Ainoa järkevä tapa kehittää itseään on hankkia tietoa elämästä ja löytää mielenrauha, josta voi nähdä asiat.
The secret oli kyllä pinnallisinta, painavinta paskaa, mitä olen aikoihin lukenut. Siis ihan oikeasti. Raharaharaharaharaha!!!
Kyllä ne maailma slummien miljoonat roskia elääkseen tonkivat köyhät vaan ovat ihan tosi paskoja olemaan kosketuksissa Universumin kanssa ja visualisoimaan. Ehkä tätä Secret-tätsä (en muista nimeä) pitäisi kierrättää köyhillä + sota- ja kriisialueilla kertomassa niille kaikille ihmisille, miten pienestä se elämän paraneminen oikeastaan onkin kiinni!
Siis niin aivokuollutta kimallehötönhöttöä, joka lienee suunnattu vain tylsistyneille varakkaille jenkkikotirouville. Miten joku VOI ottaa moise tosissaan.
Uudet hienot autot ja enemmän kulutusta vaan tälle pian loppuun raastetulle planeetalle, sitähän se hyvinvointi on... vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostajien ongelma on se, että he tunnistavat itselleen tehdyt vääryydet. Mutta eivät itse tekemiään vääryyksiä. Tarve kostaa tulee juuri siitä, ettei kykene näkemään omia virheitään tai niitä tekoja, joilla on itse satuttanut muita ihmisiä. Terve ihminen tiedostaa, että me kaikki teemme virheitä, ja kostaminen on vain loputon kierre. Ainoa keino irti pahuudesta on välttää väärintekijöitä ja toimia itse päinvastoin.
Kostamisessa on usein kyse useimmiten illuusiosta. Sosiaalinen maailma luo koko ajan tilanteita, joissa joku jää alle. Se on sen rakenne, eikä vika ole silloin varsinaisesti kenenkään, vaan niiden ajatusmallien. Kun ymmärtää elävänsä jonkinasteisessa kehitysmaassa, jossa ihmiset yrittävät saada toisilta valtaa itselleen pystyy ottamaan paljon rauhallisemmin. Lisäksi eivät kaikki voi elää niin, että kostavat ja tasaavat tilanteita. Sellaisen kaverin pitää olla fyysisesti hyvä kamppailemaan tai ainakin todella tarkka ja pätevä suustaan.
Varmasti näinkin, mutta ne teot, joita itse tarkoitin ovat kaukana illuusioista. Parisuhteessa tehdyt teot, väkivalta ja pettäminen ovat todellisia ja tuhoavia tekoja. Minusta on parempi antaa ne anteeksi, kuin kostaa. Kostaja kärsii lopulta itse eniten. Isommassa mittakaavassa tuli mieleen uskonsodat ja niissä jylläävä koston kierre. Toki arkisessa kanssakäymisessä tapahtuu kaikenlaista pinnan alla, jatkuvasti. Näiden käsittely on sitten toinen juttu. Hyvällä itsetunnolla selviää näistä ongelmitta.
No osa noista mainitsemistasi on pelkkiä illuusioita. Pettäminenkin on illuusio, joka perustuu maailmanlaajuiseen polyamorian tuomitsemiseen. Myös uran tuhoutuminen on illuusio kun tarkistellaan asiaa laajemmassa perspektiivissä. Siinä on kyse aina siitä, kun ihminen epätoivoisesti kahmii vallan toiselta ihmiseltä.
Hyvä itsetuntokin on vain sana. Tärkeintä on löytää mielenrauha ja ymmärtää missä eletään. Sen jälkeen helpommin ehkä tajuaa (ketjun aloitukseen liittyen) miten voi manifestoida ja muuttaa todellisuutta, kun tajuaa sen luonteen.
Eihän pettäminen ole illuusio jos kaksi ihmistä ovat sopineet, että ovat uskollisia toisilleen. Eikä fyysinen väkivalta ole illuusio. Se on rikos.
Se on rikos, mutta taustalla on illuusio. Jos ajattelee vaan että "se on rikos, se on rikos" se ei ole kovin tietoista toimintaa. Tietenkään sitä ei pidä missään nimessä hyväksyä.
Ihmisen seksuaalisuus on rakenteeltaan sellainen, että se kaipaa niin vaihtelua, kuin pysyvyyttäkin. Muu on illuusiota tehtiin millaisia sopimuksia tahansa.
Lääkkeiden aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sulla on väärät päämäärät. Jos tavoitteesi on ollut Bentley, palatsi ja lottovoitto, olet lähtenyt jo heti ensimmäisessä risteyksessä väärään suuntaan. "Henkisellä" polullasi.
En ole Secretiä lukenut, enkä suurinta osaa henkisen kasvun oppaita. Muutamia olen, enkä niitä - kuten en mitään lukemaani - ole kuitenkaan omaksunut pureksimatta. En kutsuisi itseäni hurahtaneeksi tai fanaatikoksi. Mutta paljon hyvää olen oppinut...en enää murehdi turhaan enkä kiirehdi. Kaikki on tässä ja nyt. Välillä saan hepuleita, kuten kuka tahansa inhimillinen olento, mutta annan myös itselleni anteeksi ja olen armollinen.
Tällä polullani ensimmäinen oppimani asia on, että mitään materiaa on turha havitella, sitä kautta en löydä rauhaa.
Saatoin hieman liioitella tuolla Bentleyllä... ;) Mutta tokihan tämä, että olen tavoitellut onnellisuuden ja sisäisen rauhan lisäksi yhtä lailla materialistisia asioita, ja välillä niitä paljon enemmän.
Pointtina tässä kuitenkin se, että kaikille joille esim. Vetovoiman laki on tuttu, on tuttua yhtä lailla se että kovasti nuo "opettajat" vakuuttavat kaiken olevan mahdollista ja tämän koskevan myös niitä materiaalisia asioita. - ap
Olet siis lukenut henkisen kasvun kioskikirjallisuutta, ja nyt sitten toteat koko henkisen kasvun roskaksi. Okei. Tuota, kriittisyys on hyvä asia, mutta suosittelen silti tutustumaan kohdeaiheeseen laajemmin kuin niihin kahteen eniten lobattuun best selleriin.
Sille, joka kertoi henkiseen kasvuun uskovien nauravan pilkallisesti kritityille, osoitat tietämättömyytesi ja ennakkoluulosi. Itse asiassa Raamatusta löytyy monia hyviä elämänohjeita parempaan elämään, ihan meille kaikille. Ongelmana on se, että monikaan ei niitä lue ja noudata. Raamattua on muuten lupa lukea, siinä missä mitä tahansa kirjaa, vaikkei olekaan uskova tai edes kristitty.
Jos sulla on vinkata jotain laadukasta luettavaa, niin olen ihan avoin suosituksille. Olen kyllä lukenut paljon monenlaista kirjallisuutta tähän asti, en vaan The Secretiä tai Abrahamin opetuksia.
- ap
En ole 32, mutta tätä kirjaa et varmaan ole lukenut, sillä oli elämääni valtava vaikutus: Steps to Knowledge
Www.newmessage.org/steps
Ja ap muuten minustakin sinä olet ihana. Ihminen, joka alkaa olla valmis totuudelle, ja hylkää pilvilinnat. Se on merkkipaalu elämässä!
Tuolla linkin takana on kyllä melkoista kukkua. Pääosin ihan vaan harmitonta yleis-opetusta new age liikkeen parista mutta kyllä se näyttää menevän oudompiinkin juttuihin kuten ufoihin jne. En ole edes minkään uskonnon uskovainen eli ei ole närkästystä siitä että olisi omaan oppiini nähden väärää oppia, mutta kyllä vaan siltä lukiessa tuntui että ei tuosta kukaan mitään henkistä kasvua saa.
Vierailija kirjoitti:
The secret oli kyllä pinnallisinta, painavinta paskaa, mitä olen aikoihin lukenut. Siis ihan oikeasti. Raharaharaharaharaha!!!
Kyllä ne maailma slummien miljoonat roskia elääkseen tonkivat köyhät vaan ovat ihan tosi paskoja olemaan kosketuksissa Universumin kanssa ja visualisoimaan. Ehkä tätä Secret-tätsä (en muista nimeä) pitäisi kierrättää köyhillä + sota- ja kriisialueilla kertomassa niille kaikille ihmisille, miten pienestä se elämän paraneminen oikeastaan onkin kiinni!
Siis niin aivokuollutta kimallehötönhöttöä, joka lienee suunnattu vain tylsistyneille varakkaille jenkkikotirouville. Miten joku VOI ottaa moise tosissaan.
Uudet hienot autot ja enemmän kulutusta vaan tälle pian loppuun raastetulle planeetalle, sitähän se hyvinvointi on... vai?
Eihän tuo mitään pelkkää omaisuuden haalintaa koske. The Secret ei ota kantaa siihen, mitä ihmiset tavoittelevat. Se esittää vain menetelmän sen tavoittelemiseksi, mitä itse haluaa. Jollakin se voi toki olla omaisuuskin, mutta monella ihan vaan vaikka hyvä terveys, tavallinen hyvä työpaikka jne, ei mitään suurelloista.
Alue: Aihe vapaa
Paskat hengellistymisestä. Kamalaa sontaa esim anteeksi antamisesta, että kun sitä poskea pitää kääntää ja kääntää ja antaa marssia yli ja ymmärtää. Se vasta syökin ihmistä sellainen jatkuva anteeksi antaminen. Mikään ei tunnu paremmalta kuin kunnon koston. Sitten voi todeta et tasoissa ollaan ja no hard feelings ja jatkaa elämäänsä.