Äidin kuoleminen synnytykseen Suomessa
En tiedä, onko tämä oikea paikka kysyä tätä mieltäni painavaa asiaa enkä todellakaan tahdo lietsoa mitään paniikkia odottavien äitien keskuudessa. Mutta kuinka usein naisia kuolee synnytykseen ja mihin synnytyksessä voi oikeastaan kuolla? Tiedän, että se on Suomessa todella harvinaista eikä tapahdu edes joka vuosi, mutta nyt näin Hesarissa muutama päivä sitten kuolinilmoituksen, jossa 24-vuotias nainen oli mitä ilmeisimmin kuollut synnytykseen (tyttären syntymäpäivä oli sama kuin äidin kuolinpäivä). Asia on todella vaivannut mieltäni siitä lähtien.
Itselläni oli eka synnytys rankka ja menetin verta yli litran, vuoto oli erittäin runsasta vielä seuraavana päivänäkin vaikka oli ommeltu. Eli voisin kuvitella esim. valtavan verenvuodon olevan kohtalokasta.
Kaikkea hyvää odottajille ja onnea synnytykseen!
AllStars
Kommentit (23)
Äidin kuolema synnytykseen Suomessa on pieni ihme, mutta tiedän parin kolmen vuoden takaisen tapauksen KYSissä, jossa äiti kuoli nimenomaan synnytyksen jälkeiseen verenhukkaan, jota ei huomattu (uskomatonta!).
Omalta kohdalta sanoisin, että jos TAYSissa selviää hengissä hankalasta (ensi)synnytyksestä (avotarjonta, imukuppi, repeäminen peräaukkoon asti (koska lääkäri ei vastustanut kädellään vetäessään imukupilla), istukan käsin irrotus, verenhukka 1,5l...) niin jälkihoito viimeistään jättää " arvet" . Juhlapyhänä " kokelaslääkäri" sössi asiansa siihen malliin, että ensimmäiset päivät olivat todella pelonsekaiset, kun ei tiedetty, pystynkö ulostamaan enää koskaan muuhun kuin " pussiin" . Jälkitarkastuksissa ei peräaukkoon jäänyt krooninen haavauma kiinnostanut naistentautien lääkäreitä, asia sivuutettiin täysin. Vasta 7 kk:n jälkeen sisätautien erikoislääkäri antoi lääkkeen, joka paransi fissuuran. Synnytyksestä järjestettiin pyynnöstäni palaveri jälkikäteen, jonne synnyttänyt lääkäri ei tullut paikalle, ja palaverissa ollut gynen lääkäri vastasi lähes jokaiseen kysymykseen " kysy potilasasiamieheltä" .
Tällainen koettelemus ei varmasti osu monen kohdalle (olen 0,1% TAYSin synnyttäjistä), mutta siitä huolimatta toivoisin teille synnyttäjille kokeneita ja asiansa osaavia lääkäreitä silloin, kun heitä tarvitaan. Jälkitarkastuksessa potilas kokonaisvaltaisesti huomioon, lääkärit!
Onnea teille tuleville synnyttäjille (luultavimmin teille 99,9%lle:-))!
Mua alkoi myös vaivaamaan sama asia, kun eilen pyörin palstalla. Varmaan olisi parasta oman mielenterveyden kannalta olla miettimättä koko asiaa ;) Suomessa kuolee 3-7 äitiä/100 000 synnyttäjää kohti. Suurimmat syyt ovat keuhkoveritulppa, massiivinen verenvuoto ja raskausmyrkytys. Sektioäideilllä on kolminkertainen kuolemanriski (oisko juuri tuon hallitsemattoman verenvuotoriskin takia?)
Mutta kuten sanottu, synnytykseen kuoleminen Suomessa on erittäin harvinaista, ja siksi olisikin järkevämpää pelätä enemmän vaikka liikenneonnettomuuten joutumista.
Spiral 33 tasan
Älkää hyvät ihmiset ajatelko tuollaisia!!Pilaa odotuksen , pitää vain uskoa että, kaikki menee hyvin!! ammattilaiset kyllä hoitavat työnsä! itse hätääsektion kokenut...
että meillä jo kerran sektion kokeneilla on aina mahdollisuus kohdun repeämään ja lapsen syntymään sisuskalujen joukkoon. Näin ollen tässäkin on se kuoleman mahdollisuus. Mutta kuten tässä on jo todettu, on äidin kuolema harvinaisempaa, kuin liikenneonnettomuuteen joutuminen. Liikenteessä on kaikenlaisia kaistapäitä mukana, joten pelko pois ja katse tulevaisuuteen.
Valoisaa loppuraskautta
Triku rv 24
Ymmärtääkseni kohdun repeämisvaara yhden sektion jälkeen on nimenomaan seuraavan synnytyksen, ei raskauden yhteydessä. Oikaiskaa jos olen väärässä, muttä näin olen itse asian ymmärtänyt.
Eli yhden sektion jälkeen ei ole vielä syytä pelkoon, etteikö kohtu kestäisi raskautta, mutta kestääkö se toisen sektion tai alatiesynnytyksen on kysymysmerkki.
Tästä on reilu vuosi aikaa, kun työkaverini kuoli synnytykseen Kättärillä. Sieltä olivat sanoneet,että on äärimmäisen harvinaista; oliko peräti niin, että oli ensimmäinen kerta 30 vuoteen siellä? Ihan hirveitä asioita tällaiset ja asia on pyörinyt mielessäni nyt omassa toisessa odotuksessa.
KevätKakkonen rv28
JonnaJonna:
Ymmärtääkseni kohdun repeämisvaara yhden sektion jälkeen on nimenomaan seuraavan synnytyksen, ei raskauden yhteydessä. Oikaiskaa jos olen väärässä, muttä näin olen itse asian ymmärtänyt.
Eli yhden sektion jälkeen ei ole vielä syytä pelkoon, etteikö kohtu kestäisi raskautta, mutta kestääkö se toisen sektion tai alatiesynnytyksen on kysymysmerkki.
Sain itse sen käsityksen että sektion jälkeen kohtu todellakin kestää raskauden mutta sen jälkeisissä alatiesynnytyksessä saattaa tulla tuo repeämä.
Repeämä ei vielä tarkoita että äiti tai lapsi kuolee mutta se vaara siinä on.
KevätKakkonen:
Tästä on reilu vuosi aikaa, kun työkaverini kuoli synnytykseen Kättärillä. Sieltä olivat sanoneet,että on äärimmäisen harvinaista; oliko peräti niin, että oli ensimmäinen kerta 30 vuoteen siellä? Ihan hirveitä asioita tällaiset ja asia on pyörinyt mielessäni nyt omassa toisessa odotuksessa.KevätKakkonen rv28
Oliko kyseessä siis alatiesynnytys vai sektio..? Oliko ensimmäinen vai sektion jälkeinen alatiesynnytys tai sektion jälkeinen sektio?
ainakin hiljattain on joku nainen kuollut raskausmyrkytykseen, mutta lapsi saatiin pelastettua. Eli olisko tuo kuolinilmoitus ollut tuon tapauksen, kuka tietää...
Kyllä se käsittääkseni on lähinnä synnytyksen aikana, tai jos kohtu voimakkaasti alkaa supistella. Onhan haavan reunat aina heikkoja, oli leikkaus mikä tahansa. Kyllähän kohtu raskauden pitäis kestää useammankin sektion jälkeen, mutta tottaha toki sen kestävyys heikkenee aina leikkauksen jälkeen.
Mulla puolestaan sitten ei ole edellinen sektiohaava kokonaan umpeutunut kohdun sisäpuolelta, sen vuoksi joudun miettimään, kestääkö kohtuni venymisen raskauden aikana. Terkkari käski heti polille, jos tulee kovaa kipua haavan seudulla. Joten elän pelonsekaisin odotuksen tuntein toivoen voivani synnyttää toisen lapseni alakautta.
Mielestäni kaikenlaiset pelot ovat osa raskautta ja valmistautumista synnytykseen ja sitten tulevaan vauva-arkeen. Se osoittaa vain, että me kaikki henkisesti valmistaudumme tulevaan, mitä omalta osaltaan lisää ne ah niin ihanat raskaushormonit.....
...meinaan se nainen, josta tämä koko keskustelu sai alkunsa. Kuolinpäivä oli 5.12. 2005 ja kaipaamassa ensimmäisenä mies ja tytär, jonka nimen perässä oli sulkeissa syntymäpäivä eli tuo 5.12.
Itselläni epäiltiin raskausmyrkytystä ekan raskauden yhteydessä, verenpaine oli tosi korkea ja pissa ei ihan puhdas. Oli loppuraskaus, ja halusivat laittaa sairaalaan. En suostunut kun olo oli ihan hyvä. Synnytys oli sitten kamalan vaikea, en tiedä liittyikö jotenkin tuohon. Ehkä kannattaa kuitenkin kuunnella ammattilaisia ja tehdä kuten he ehdottavat, itse en tajunnut että raskausmyrkytys voisi olla jotain vaarallista. Hölmö minä!
Itse en ilmoitusta nähnyt mutta tuntuu kamalalta! Sympatiat todella kyseiselle perheelle!
Itse olen kovasti synnytyspelkoinen eikä tällaiset uutiset sitä kieltämättä lievennä...Yksikin tällainen kuolema on mielestäni niin kovin traaginen, omalle kohdalle jos osuu ei tilastoilla ole suurtakaan merkitystä. Itse olen tosiaan pahimman pelon vallassa miettinyt sitä että mitä jos ei itse selviäisikään synnytyksestä tai jos vauva ei selviäisi.
Surullista...
Jos tuo KevätKakkosen mainitsema tapaus on sama, kuin mistä itse olen kuullut, kyseessä oli menehtyneen äidin esikoisen synnytys. Äiti oli kuollut verenvuotoon, mutta sitä en tiedä oliko tehty sektio vai mitä oli tapahtunut. Tämä menehtynyt henkilö oli minulle tutun tuttu, ja olin hänet joskus tavannutkin.
Isä jäi lapsen kanssa yksin - vauva siis selvisi.
Minuakin tämä tapaus järkytti aikoinaan kovasti ja on mietityttänyt jonkin verran raskauteni aikana. Enemmän minua tosin huolettaa vauvan kuolema kuin omani, sillä vauvan menehtyminen on yleisempää. Riskitilanteessa, jossa äidin ja vauvan henki on uhattuna, pyritään muuten aina ensin pelastamaan äidin henki (siis jos valinta on pakko tehdä äidin ja vauvan välillä).
Mutta nämä on sellaisia juttuja, että kenenkään meistä ei tarvi näitä huolehtia, eikös vain. Ihanaa saada synnyttää Suomessa, missä on maailman alhaisin lapsikuolleisuus. Sekä me että lapsemme saamme parasta mahdollista hoitoa. Tätä paremminhan meillä ei voisi olla asiat! Turha huoli siis pois, ja koetetaan rentoutua...
Luin hänestä toiselta palstalta ja hänellä oli raskausmyrkytys ja hän sai synnytyksen aikana (ilm. ponnistusvaihe?) aivoverenvuodon, johon sitten menehtyi.
2003 (?) Seinäjoen keskussairaalassa kuoli myös nuori nainen synnytykseen. Tarkempia tietoja ei ole, vain se että ilmeisesti joku veritulppa ponnistusvaiheessa (tämänkin kuulin kun olin töissä paikallisessa tk:ssa)
Esikoista odottaessa pelkäsin että vauva kuolee, nyt kakkosta odottaessa että itse kuolen. Kun on tuo pieni poika niin en haluaisi että hän menettää äitinsä.
Hän kuoli siis aivoverenvuotoon synnytyksessä, hänellä oli raskausmyrkytys. Sitten taas tämä 2004 kuollut nainen, hän kuoli keisarinleikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin. Näitä komplikaatioita voi tulla vaikka leikattaisiin polvea.
...tapauksen jossa äiti kuoli synnytykseen. siitä on n. 1,5 v aikaa. hän kuoli siihen kun vauva oli virhe tarjonnassa,( ja äidille tarjottiin sektiota, mutta hän ei halunnut ja) vauvan huono asento repi kohdun ym. ja äiti kuoli runsaan verenvuodon aiheuttamiin kompikaatioihin.
JOnnaJonna oli kysellyt: kyseessä oli n.30-vuotias ensisynnyttäjä. Synnytys käynnistyi normaalina alatiesynnytyksenä, mutta ilmeisesti lapsen koon takia siirryttiin sektioon. Ei siis mihinkään hätäsellaiseen, ihan rauhallisesti oli kaikki tapahtunut eli sydänäänet eivät laskeneet tms. Vauva oli jo tullut maailmaan, pesty ja rinnalla, kun äiti alkoi vuotaa pahoin seurauksin.
Aihehan on koskettava ja herättää varmasti keskustelua...
Olettekos miettineet, että yksityiskohtaisten tietojen jakaminen tällaisilla palstoilla ei ole korrektia, eikä hyvän tavan mukaista, vaikka se ei suoranaisesti vaitiolovelvollisuuksia rikkoisikaan.
Puhutte joidenkin ihmisten läheisimmistä rakkaista!!
Lämmin osaanotto perheille ja muille läheisille.
Lytte
Itse sain viimeisimmän käynnistetyn alatiesynnytyksen (aiemmatkin synnytykset ovat alatiesynnytyksiä) yhteydessä massiivisen verenvuodon. Pari tuntia lapsen syntymän jälkeen valitin kätilölle huonoa oloani, paikalla kävi lääkäri ja minut päätettiin normaalia runsaamman vuodon takia viedä kaavintaan. Operaatiosta tuli suunniteltua suurempi (mm. kohdun repeämä ) ja viivyin useita tunteja leikkaussalissa. Arvio kokonaisverenhukasta oli lääkäristä riippuen 8,5 -10 litraa. Verivaje korvattiin noin 40 verivalmistepussilla. Leikanneen lääkärin mukaan suuremmastakin verenhukasta äidit ovat selviytyneet.
Onneksi kyseessä oli sairaalasynnytys!