Lue keskustelun säännöt.
Kohta palaa päreet taaperon syömättömyyteen
08.02.2013 |
Jo on saatana, että ei voi syödä kerta kaikkiaan mitään. Vauvana yritin syöttää vielä 5 kertaa päivässä, mutta nykyään ei kiinnostaisi syöttää kuin korkeintaan pari kertaa päivässä. Tarjoan neljä ateriaa, mutta ihan turhaan. Ihan turhaan vaivaudun tekemään erikseen sosekeittoja ja vääntämään kaiken maailman ruokia, mitä voisi itse syödä omin käsin. Aamupalaksi ei kelpaa mikään muu kuin maito. Lounaaksi samoin. Korkeintaan pari vaivaista lusikallista suostuu ottamaan tarjottuna. Jos antaa syödä itse, niin heittelee ruokia minne sattuu ja murentelee ne pitkin lattioita ja piilottelee maton alle ja joka helvetin koloon, mitä löytää. Aamupala ei mitään, lounas ei mitään... Välipalaa on ihan turha edes tarjota... päivällinen ei mitään... Vittu! Lipittäköön pelkkää maitoa sitten. Pitääkö alkaa tunkea puolet öljyä ja puolet maitoa tuttipulloon, että saisi edes jotain energiaa? Ei kelpaa smoothiet, ei banaanit, ei leipä, ei niin vittu mikään! Neuvolassa eivät osaa tehdä mitään muuta kuin valittaa alipainosta. Vittu! Laittaisivat edes johonkin labratesteihin. Haistakoot vittu kaikki! Ja tuossa tuo huutaa taas ja minä huudan sille, että turpa kiinni! Ei tarvii valittaa nälkää eikä mitään muutakaan jos ei ruoka kelpaa.
Kommentit (26)
Maitoa 4 x 80-100 ml. Ei voi olla liikaa. Pitääkö näännyttää vielä janoonkin, jos ei mikään muukaan kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kirjoitat toki niin rumasti, että kohta saat hirveät ryöpytykset, mutta mä ymmärrän hyvin miten ahdistavaa tuo on.
Veikkaan että lapsi on lääkärin tutkima, ettei ole mitään elimellistä vikaa? Ehkä vielä olisi syytä käydä lääkärissä uudestaan?
Miten lapsi kasvaa? Vaikk aolisi alipainoinen, jos kasvaa omalla käyrällään, niin siihen on tyytyminen. Koska kuten varmasti itsekin tiedät, tuollainen stressaaminen ja ahdistuminen vain vaikeuttaa tilannetta. Lasta ei voi pakottaa syömään. Eikä pidäkään.
Jos olisin sinä, tarjoisin lapselle sellaisia ruoka-aineita, joita parhaiten suostuu syömään. Ja sitä maitoa sitten, jos se kerran maistuu. Anna rasvaista maitoa ( punaista jos suostuu juomaan) ei mitään rasvatonta alipainoiselle.
Ja relaa. Ei se lapsi tuolla raivoamisella varmasti syö yhtään paremmin.
Perus neuvolakäynnit ja lisäpunnitukset. Jotain peruslabroja otettu ja pari kertaa rav.terapeutti. Ei mitään vikaa. Kasvaa omalla käyrällään, mutta painonsa puolesta ihan "vauva". Olen toiveikas, että painaisi 2-vuotiaana edes sen, mitä normaali 1-vuotias, mutta tällä hetkellä sekin vaikuttaa vähän epävarmalta, jos syömistahti on tuollainen. :( Pituus normaali. Tosi vaikea arvioida mikä kelpaisi milloinkin, kun se vaihtelee. Ei voi laittaa joka aterialle sen kymmentä sorttia eri laatua tarjolle. Itsenäisestä syömisestä ei tule yhtään mitään. Osaa käyttää lusikkaa, mutta lusikka kääntyy aina suuhun viedessä ja ruoka tippuu lattialle. Siksi annan syödä omatoimisesti vain sellaista ruokaa, joka pysyisi edes jotenkin kasassa. Muuten minä syötän, mutta se ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne alkaa liikkuu niin paljon et lusikka on mahdollista saada oikeinpäin suuhun. Toiseks osa lapsista elää "pyhällä hengellä", ja kasvaa käyrillä ok. Kukaan ei ole kuollut suomessa nälkään, toisilla vaan ei ole ihmeemmin ruokahalua. Niin et ei mitään syytä stressata. Oikeesti.
Lapsi syö itse sen mitä syö. Ihan voi antaa syödä käsin vaikka puuroa jos sitä huvittaa. Tai sotkea sen lusikan kanssa, kyllä sen suuhun silloinkin päätyy varmaan edes pieniä määriä ruokaa vaikka lusikka välillä kippais.
Älä syötä tai pakota. Anna ruoka eteen, sit kun lapsi haluaa pois niin poista pöydästä. Ei välipaloja. Seuraavalla ruokailulla sama juttu. Ruoka naaman eteen, vetää sen mitä vetää ja sit pois kun se haluaa.
Ruuan kanssa ei harhailla mihinkään. Pöydässä syödään. Itse.
Miten se muka onnistuu johonkin maton alle ruokaa jemmaamaan? Eiks pitäis pysyä pöydässä kuitenki syömistilanteessa? Ja saahan sitä sotkea, vetäset lattian vaikka harjalla tai lastalla ruokailun jälkeen pikaisesti pahimmista röhnistä puhtaaksi.
Ei se sen enempää syö jos sä raivoot ja sekoilet. Kokeile pari viikkoa tätä. Älä kiinnitä sen syömisiin huomiota. Jos se kokee syöneensä tarpeeksi (vaikkei olis syöny mitään) niin kunnioita sit sitä. Terve lapsi ei kuole nälkään ruokalautasen äärellä.
Eikä sun oo pakko sille tarjota 5 ateriaa jos ei yksinkertaisesti uppoo. Neljäkin on ihan ookoo. Tai syöttää seuraavalla aterialla edellisen tähteitä (siis jos lautanen on yleensä suunnilleen koskematon "ruokailun" jälkeen).
Vettä joskus kyl maidon tilalle, mut sillä ny ei oo kiire. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että syöttötuoli vois olla hyvä, ettei voi laittaa safkaa maton alle jemmaan... Vahditko sitä mitenkään?
Lopulta löytyi lapsen kelpuuttama ruokavalio: makaroonia, yksiä tiettyjä muroja, rusinoita, leipää, yhtä rahkaa ja vadelmamehua.
Noita iso kippo eteen, ja itse viereen istumaan. Syömiseen ei saanut kiinnittää mitään huomiota. Pikkuhiljaa alkoi kiinnostaa muukin ruoka, mutta pieniruokainen on vieläkin.
Suurimman karhunpalveluksen meille teki lastenhoitaja, joka mun ollessa synnärillä yritti pakkosyöttää lasta. Sen jälkeen meni muutama kuukausi, ennen kuin lapsi saatiin takaisin pöydän ääreen.
Relaa ja laita edes jotakin lautaseeen ja lapsi pöytään. Tietsikasta piirrettyjä kaveriksi. Kokeile edes. Johan tuo lapsikin pelkää noita ruokailutilanteita jos noin äksyväksy olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tv:n ääressä ja antanut siinä syödä. Samalla olen laittanut eri lastenohjelmien tunnareita soimaan Yle Areenalta. Siinä meni vähän sivussa ruokaakin suuhun. Heti kun loppui laulu, loppui syöminenkin.
Yritä keksiä erilaisia tapoja millä saisit juuri sen omasi syömään. Ihan sekin voi olla alku, että työnnän jätskiä eteen, kosketat jäätelölusikalla tai suklaapalalla lapsen huulia ja annat sitten päättää syökö itse vai ei. Kun syömisestä tulee hyviä kokemuksia, syömättömyys alkaa pikkuhiljaa väistyä.
Tuo on todella raivostuttavaa, tiedän kokemuksesta. Rasittavaa on myös ne "ei se haittaa, relaa vähän" -tyyliset ohjeet. Kirjoitit, että teillä on vielä tuttipullo käytössä. Meilläkin se oli 2,5-vuotiaaksi asti. Meillä lihottaminen onnistui vellien avulla. Tuttipulloon aluksi pieni määrä velliä, ja vähitelleen lisätään määrää. Lopulta lähes joka aterialla ruokajuomaksi velliä, ei maitoa. Tein myös itse vellejä: keitetty peruna soseutetaan ja painellaan lopuksi pienen siivilän läpi. Sitten lantrataan maidolla löysemmäksi. Tällä konstilla meni päivässä pari perunaa alas "jälkiruoaksi".
Tähän varmaan nyt joku kommentoi, että noin ei pidä tehdä, mutta konstit ovat monet silloin kun huoli on suuri. Hyvä konsti oli myös ottaa lapsi mukaan ruoan laittoon, ja siinä samalla nakata omin sormin lapsen suuhun makupaloja. 4-v. alkaen lapsi on syönyt normaalisti. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä söi vain liukasta nestettä. Sitten lopulta löytyi kipeät nielurisat, jonka takia syöminen lähes mahdotonta. Lapsihan ei silloin 1-2- v osannut avata suutaan, joten nielu oli mahdoton tutkia!
Kerran yhdellä lapsella oli suussa afta ja siksi lopetti syömisen.
Ja yksi lapsi oli tuntoyliherkkä. katso netistä sensorisen integraation yhdistys.
tsemii!!!
Lapsihan ei silloin 1-2- v osannut avata suutaan, joten nielu oli mahdoton tutkia!
voi jösses tätä avuttomuutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1.Säännölliset ruoka-ajat
2.Pullo pois. Maito nokkamukiin tai tavalliseen ja maitoa vain ruuan yhteydessä. Vettä janoon ruoka-aikojen ulkopuolella.
3. Laita rouka lautaselle ja älä huomioi hyvässä äläkä pahassa. Anna syödä tai olla koskematta
4.tutkituta ammattilaisella (allergiat ym)
5.anna myös tutustua ruokaan rääpimällä ja sotkemalla. Kun ruokailu on mielestäsi päättynyt, nosta pois ruokapöydästä. Pistä vaikka jätesäkkiä lattian suojaksi
6. Vie päivähoitoon. Sosiaalinen paine syödä kun muutkin syö.
Ja mietin nyt alustalähtien, miten lähtisin toimimaan itse. Oletkin varmasti kokeillut näitä tai sitten et.
maitoa paljon vähemmälle. Ja pullo pois, jos sellanen on. On varmasti aluksi hankalaa, mutta varmasti kannattaa yrittää!
Meilläkin esikoisen kanssa oli tosi hankalaa syöminen, vasta 4-vuotiaana alkoi oikeasti syödä. Aikasemmin se syöminen oli sellasta näykkimistä. Nyt on 6-vuotias, edelleen nirso ja tosi kriittinen kaiken syötävä ja juotavan suhteen. Syö kyllä ja eskaristakin on tullut viestiä, että on hyvä syömään ja maistaa kaikkea. Joo, no kotona kyllä syö, mutta tosi kriittisesti aina sanoo että ei ollut kauheen hyvää. Olen yrittänyt sitte kertoa, että mikä tarkoitus sillä ruoalla ihmiselle on! Mutta oikeasti, tuo voi jatkua vaikka kuinka pitkään jos et ota tee asialle mitään. Kahdella nuoremmalla ei ole koskaan ollut pulloa ja ovat olleet pienestä asti hyviä syömään. Ei sinänsä, pulloruokinnassa ei ole mitään vikaa mutta se vieroittaminen kun meinaa aina venyä ja olla hankalaa.
Ja kyllä lapset oppii syömään mitä vaan, kunhan opettaa. Meillä nuorin ei ole koskaan tykännyt kalasta, silti sitä on aina tarjottu koska meillä paljon syödään kalaa ja muut siitä tykkää. Nyt on alkanut pikkuhiljaa syömään kalaa. Ei varmaan koskaan tule olemaan hänen herkkuaan, mutta lapsi on hyvä opettaa erilaisiin ruokiin ja siihen, että sitä syödään mitä on ruokana. Ei meilläkään tosiaan pakoteta, mutta kyllä vanhin ja keskimmäinen 4v joutuvat vähän syömään. Kuitenkin ihan perusruokaa meillä tehdään, eikä mitään erikoisuuksia.
sun muksu ensin mahan täyteen maitoa? anna se lopuksi vasta kun on syönyt toivottavan määrän.
meillä tehoaa huonoon aikaa nettä laittoi ketsuppia ruuan päälle niin sitten söi melkein mitä vaan..
Osta dvd-laite ja anna katsoa siitä piirrettyjä ruokapöydässä ja samalla syötät vaivihkaa vierestä. Meillä samanlainen tapaus ja tämä on auttanut, vaikka en ikinä kuvitellut tällaiseen alistuvani. Näin ruokailu ei ole pääasiallisena huomion keskipiste vaan sivuseikka ja tämän avulla pääsette tästä taistelusta eroon. Ei se dvd-laite siihen ikuisiksi ajoiksi jää, sekin sitten unohtuu aikanaan, samoin kuin ruokailua vastaan taistelu.
"Taapero syö, kun on nälkä."
Jos näin olisi, niin ei kai silloin mitään ongelmaa olisikaan!
Ongelmahan on juuri siinä, että jotkut lapset eivät syö, vaikka olisi miten nälkä tahansa! Ja juoman vähentäminen ei auta myöskään yhtään. Itse asiassa kova nälkä vain pahentaa ongelmaa, koska väsähtänyttä lasta on entistä vaikeampi saada syömään. Näissä tilanteissa on usein kyse lapsesta, jonka syömättömyydelle löytyy myöhemmin selitys (esim. autismin piirteet). Joten jos normaalit konstit eivät auta, eikä lääkärin tarkastuksessa ole todettu sairauksia, niin silloin lasta kannattaa lihottaa keinolla millä hyvänsä.
Kiitos kaikille hyvistä neuvoista.
Olen huomannut, että syö "paremmin" eikä temppuile niin paljon, jos ollaan syöty ulkona ihmisten ilmoilla. On vain välillä hankala miettiä, että mikä paikka se sitten olisi, kun ei käydä missään lapsikerhoissa. Jos ollaan joskus jossain menopaikassa, niin tykkää käydä kerjäämässä kaikenlaisia makupaloja eri ihmisiltä, mutta ne on yleensä vähemmän terveellisiä vaihtoehtoja kuten pikkuleivät... :)
Tuttipullo on tosiaan vielä käytössä. Kuitenkin pikkuhiljaa alettu opetella myös muita tapoja. Pillijuomat menevät jo ihan hyvin. Kupista ei niin helposti, koska se ei pysy vielä omassa kädessä luotettavasti. Osaisi kyllä pitää sitä ja juodakin siitä, mutta haluaisi vain kaataa nesteet kumoon eli... kupista juomista harjoitellaan vain vedellä ja sitä pitäisi olla vain vähän kupissa, koska se menee kuitenkin lattialle... Joku pillimuki tai muu sellainen pullo olisi nyt harkinnassa, mutta mallivinkkejä voisi antaa. Joku sellainen, mikä ei vuotaisi, vaikka vähän hölskyttäisi sitä... Onko sellaista edes? :D
Positiivista kuitenkin, että söi eilen illalla lopulta "iltapalaksi" sitä tekemääni keittoa jonkin verran... Ja tänä aamuna söi aamupalaksi yllättäen puuroa ja lounaaksi pari lusikallista keittoa... Tällä hetkellä pyrin siihen, että tarjoan ensin oikeaa ruokaa. Parempi, jos maitopurkkia ja tuttipulloja ei olisi edes näköpiirissä, koska muuten alkaa kerjätä tuttipulloa... Mutta se riippuu siitä, miten kiukkuinen toinen on. Aika usein annan ottaa maidon ensin, että pahin kiukku laantuisi.
Me syödään enimmäkseen lattialla. Ruokapöytää meillä ei edes ole tällä hetkellä, koska muuten taapero kiipeäisi sen päälle heti kun silmä välttäisi. Tuolilla ja ruokapöydän ääressä syöttäminen ei oikein toiminut aikaisemmin. Ruoka ja astiat ei olisi pysyneet kuitenkaan pöydän päällä eikä vauva halunnut istua kahleissa, joten tällä hetkellä mennään sillä periaatteella, että jos haluaa syödä, niin lapsen täytyy itse malttaa rauhoittua istumaan paikoilleen, mutta saa halutessaan myös poistua vapaasti.
ja pari päivää nälässä tekee kyllä ihmeitä.