Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen?
07.01.2013 |
Ollaan oltu poikaystävän kanssa yli vuoden ja väkivaltainen käytös alkoi jo viime vuoden maaliskuussa. Ensimmäinen kerta oli se kun oltiin mökillä juomassa ja pk hermostui siitä kun en tullut heti pihalle kun soitti ja kun menin pihalle niin se rupes huutamaan ja tönäs mut maahan jossa näky vähän laatta johon löin käteni ja pääni. Käsistä ja päästä rupes tulemaan verta, jota en huomannu heti kun oli pimeää ja sain ensimmäistä kertaa paniikkikohtauksen eli haukoin henkeä kauan aikaa. Pk käski mut autoo ja lähettii ajamaan ja uhkas ajaa mettää ja tappaa meijät molemmat. Yritin rauhotella, mutta turhaan. Pk kuitenki pysähty hetke ajamisen jälkee ku riideltii siinä. Kun menin pihalle ja lähin kävelemään mökkiä päin niin pk huusi et meenkö sen kaverin kanssa mökin sisälle sanoin että jäädyn pihalla. Pk lähi juoksemaan mua kohti ja otti kii ja heitti maaha lumeen. Se toistu muutaman kerran. Annoin seuraavana pv tuon kaiken anteeks, ku pk pyyteli kauheasti anteeksi ja sano ettei tuu toistumaan. Toisin kävin.. Sitä tapahtu harvoin et se kävi käsiks tuon jlk mutta heinäkuussa oli pahempi tapaus. Siinä oli kans mustasukkaisuus taustalla vaikka ei ollut siihen aihetta kun en ollut pettänyt tai mtn enkä edes jutellut kenellekään yms. Pk vei mut pellolle jossa se kuristi mua kaua aikaa, et en saanu kunnolla happea ja heitti mua maahan ja lopuks löi päällä mun huulen auki. Senkin annoin anteeksi.
Meijän piti lähteä kaverini kihlajaisiin ja pk oli ottanu muutaman kaljan ennnen sitä ja meille tuli sitten riitaa jostakin asiasta ja oltiin kämpällä kylppärissä, missä pk heitti mua maahan ja mulla tuli selkään kauheat mustelmat.
Viime kerta oli kaikista pahin, kun olin kavereitten kaa baaris ollu (ihme että päästi) nii kun tulin kämpälle niin pk oli iha päissään ja kyseli koko ajan että oonko pettäny oonko puhunu jolleki, selitin että en oo yms. En kertonut että olin jutellut pari min yhen miehen kanssa jonka kanssa mulla on ollu mooonta moonta vuotta sitten pientä juttua, mutta ei olla koskaan mtn tehty. Niin pk laittoi viestiä kavereilleni että kenen kaa olin viimeks puhunu ja ne sano sen nimen jolle olin jutellu ja sitte pk menetti täysin hermot. Hän hakkas mun jalkaa nii että oli seuraavana pv kipeä ja mustelmilla, heitti puhelimen päähäni ja veti hiuksista sängystä lattialle. Verta rupes tulemaan päästä ja ite olin hysteerinen siinä tilassa ja sain paniikkikohtauksen. Pk meni itekin sekasin ja mietti et mitä oli tehny. Ei tienny et mitä olis tehny. Annoin senkin anteeksi, mutta nyt oon ite muuttunut niin että haluan kostaa pk. Olen ruvennut hakkaamaan kun menee hermot ja puristaa rinnasta välillä oikeen kun pk on lähellä ja ahistaa. En halua ite muuttua samanlaiseksi kun pk on minua kohtaan ollut, mutta en tiedä onko se tullut noitten traumojen takia. Mitä voin tehdä? Pk uhkailee minua välillä ja haukkuu yms. Pelkään myös pk kun se suuttuu ja rupeaa huutamaan. Rakastan silti häntä niin paljon, että en haluaisi erota, mutta pelkään että tämä vain pahenee. Viime sin tuollainen kunnon väkivaltainen käytös oli 3kk sitte ja pk on luvannu muuttua, mutta en oikein usko sitä, kun kestänyt maaliskuusta-lokakkuuhun asti tajuta mitä tekee..
Kommentit (57)
Olet kyllä oikeassa että ei hän tule ilman apua muuttumaan. Unohdin vielä sanoa tuossa että hän on kokenut pienenä väkivaltaa, uskon et sen seurauksena hänkin on väkivaltainen. Hän aina lupailee että hakee apua ja tekee mitä vain etten jättäisi häntä. Mutta mielestäni on jo liian myöhäistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä oikeassa että ei hän tule ilman apua muuttumaan. Unohdin vielä sanoa tuossa että hän on kokenut pienenä väkivaltaa, uskon et sen seurauksena hänkin on väkivaltainen. Hän aina lupailee että hakee apua ja tekee mitä vain etten jättäisi häntä. Mutta mielestäni on jo liian myöhäistä.
Sinä olet oikeasti vaarassa, hengenvaarassa! Mies kuulostaa täysin arvaamattomalta, sellaiselta joka ei ole itsekään kontroollissa käytöksestään noissa tilanteissa, joita voi yhtäkkiä puhjeta.
Sinä et ole velvollinen jäämään suhteeseen, vaikka mies miten anelisi. ihan varmaan olet jo vuoden yhdessä oltuanne mieheen kiintynyt, mutta et kai sinä nyt halua tuollaiseen ihmiseen sitoutua loppuiäksi? Voisi olla miehellekin parempi loppujen lopuksi joutua kohtaamaan ongelmansa ihan itsekseen, kohtaamaan tekojensa seuraukset sillä että naisystävä jättää.
Vielä lisäystä tuohon edelliseen että hankalaa tästä tekee se kun vanhempani pitävät hänestä paljon. En ole myöskään kertonut heille mitä hän on minulle tehnyt ja eilen kerroin vasta ystävälleni ja hän on ainut jolle olen puhunut. Pelkään myös lähteä kun pk on uhkaillu että tulee kotiani vaikka erotaanki ja on mun kanssa niin kauan kunnes löytää uuden.
mitä sun pitää tehdä. Väkivalta on väärin, väkivalta on pahinta mitä toiselle ihmiselle voi tehdä. Ihminen ei saa olla väkivaltainen ketään kohtaan, eikä varsinkaan sitä ihmistä, jota rakastaa kaikkein eniten. Rakkainta ihmistä haluaa pitää hyvänä, suojella, helliä ja rakastaa, ei satuttaa.
Sä olet nuori vielä, älä tuhlaa nuoruttaasi kipuun ja pelkoon. Elä rauhassa yksinäsi, tutustu itseesi, opettele rakastamaan itseäsi. Sitten ehkä voit löytää rinnallesi miehen, jota rakastat ja joka todella rakastaa sinua.
Toivon sulle voimia ja kaikkea hyvää.
Vielä lisäystä tuohon edelliseen että hankalaa tästä tekee se kun vanhempani pitävät hänestä paljon. En ole myöskään kertonut heille mitä hän on minulle tehnyt ja eilen kerroin vasta ystävälleni ja hän on ainut jolle olen puhunut. Pelkään myös lähteä kun pk on uhkaillu että tulee kotiani vaikka erotaanki ja on mun kanssa niin kauan kunnes löytää uuden.
niin eiköhän se pitäminen lopu siihen, ja saat tukea lähtemiselle.
Uhkailuihin ei missään nimessä pidä alistua. Ja uhkailu itsessään osoittaa että mies on arvaamaton ja vaarallinen. Eron jälkeen vähintään lukot vaihtoon, joskus on pakko jopa vaihtaa asuinpaikkaa. Itse olen nuoruudessa joutunut hullun ulkomaalaisen miehen takia jopa vaihtamaan nimeni ja asuinpaikkakuntani, ettei mies löytäisi minua ja tappaisi kuten vannoi tekevänsä. Ja se olisi todella voinut tehdä, oli mukana rikollisissa puuhissa muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoi ahdistaa kun luin tuon kirjoituksesi. Muuta pois, jätä mies ja unohda koko paska. Ihan oikeasti. Toivon ja rukoilen että teet niin... Muuten sun mies kohta tappaa sut. Ja tää ei ole liioittelua.
Pelkäät ja pelkäät. Pelkäät poikakaverin kanssa olemista ja pelkäät eroa.
Miksi?
Paljonko sinulla on ikää, kun et älyä järjestää omaa elämääsi siten, ettei sinun tarvitsisi pelätä? Entä mistä syystä sinulle on täysin vieras sellainen elämä, jossa ei olisi mitään pelkäämistä+
Vaikka olisitkin viettänyt lapsuutesi alkoholisti- ja/tai väkivaltaperheessä, sinä voit ihan itse lopettaa sen kierteen.
Sinua ei varmaan rakasta kukaan. Tai näin sinä aikakin itse ajattelet, ja siksi roikut väkivaltaisessa kaverissa. Rakastaisit edes itse itseäsi sen verran, että järjestäisit itsellesi hyvän ja mukavan elämän!
Aloita hakemalla OMAA asuntoa, johon et päästäisi nykyistä poikakaveriasi koskaan. Pyydä apua sosiaalitoimistosta. Joo, tiedän kyllä, että sinä et kehtaa kertoa vanhemmillesi pahoinpitelyistä ja väkivallasta. Sosiaalitoimiston väelle ne ovat kuitenkin ihan arkista työtä. Ja kyllä, sinä kyllä pärjäät itseksesi, usko vaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina ollut huono eroamaan ja on taipumusta vain jäädä suhteeseen. Annan myös helposti anteeksi. Mutta tässä tapauksessa esteenä on yhteinen kämppä, koira joka on mun mutta hän on sitä enemmän hoitanut, koska itse en ole ehtinyt. Myös se että rakastan häntä ja aina kun hän rupeaa itkemään niin annan anteeksi kaikki mutta myöhemmin kadun kun annoin
Elin hyvin samalaisessa tilanteessa 4,5vuotta, eli järkyttävän pitkän aikaa! Nyt mä toivon et sä pelastat itses , se todellakin kannattaa, mä tiedän mitä toi on!! Mä odotin kunnes äijä lähti töihin, sillä välin kaverin kanssa pakkasin kaikki kamat pakuun ja jätin avaimet pöydälle. Muutin porukoille väliaikaisesti asumaan, jos se ei ole mahollista kysy kaverilta apua, edes vähäksi aikaa. Samalla pakkaat koiraski mukaan, se on oikeasti just noin yksinkertaista! Ihan oikeasti usko mua!!! Tästä omasta paosta on aikaa nyt 4 vuotta, enkä ole hetkeäkään katunut!! Kyllä niitämiehiä on oikeasti ja kunnollisia! Nyt olen jo elänyt oikeasti ihanassa parisuhteessa 2 vuotta. Ja JOKA päivä kiitän elämää että pääsin pois sieltä!! Mä ymmärrän myös sen että haluat kostaa, mä vedin kerran sitä mulkkua turpaan ja tänäpäivänäkin olen tyytyväinen siitä, mutta muista että semmosseesta paskasta saa saman kuin ihmisestä, et älä vaan pilaa elämääs enempää semmosseen kusipään takia! Nyt vaan hissunkissun suunnittelet; pyydät kaveria tms. Apuun, isoa autoa lainaan/vuokraan, hankit vuokrakämpän tai väliaikaisen punkkaus paikan ja teet listan sun tavaroistas, ettei mitään jää. Ja sitten vaan kun toinen on mahd. Kauan poissa kotoa pakkaatte ripeästi ja LÄHDET TAAKSE KATTOMATTA!! Näin se ei pysty puhumaan ja itkemään sua jäämään! (Itsellä se oli 3.kerta kun olin lähdössä) . Ehkä ensiksi tuntuu pahalta tms. Mutta pian tunnet sen HELPOTUKSEN! Se on ihana tunne! Oikeasti pelasta itses! Se ei muutu siitä mikskään muuks kuin vaan pahemmaksi! Olisi mukava vaihtaa paremminkin kokemuksia, puhuminen on auttanut minua ainakin valtavasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pk ei ole ottanut mtn yhteyttä. Minua vaivaa eilinen kun lähdin, Että teinkö sen oikealla tavalla ja oisiko hän ansainnut sellaista lähtöä, olisiko pitänyt sanoa hänelle ja selittää paremmin asiat. Nuo tapahtumat kuulostavat pahalta ja ne on ollut tuossa tilassa pahoja. Mutta pk on aina yrittänyt hyvittää tekonsa. En tiedä mitä pitäisi ajatella ja tehdä kun kaikki tuntuu nii epätodelliselta. Kaipaan hänen läheisyyttään, vaikka tiedän ettei se tulisi ikinä tulevaisuudessa jatkumaan ja lapsia ei voisi ajatellakaan. Toivotaan että pääsen tämän asian yli ja elämä jatkuu.
Tuossa tilanteessa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa eikä todellakaan pidä selitellä ihmiselle joka tekee jotain noin hirveää rakkaalleen. Kestit aivan liian kauan tuollaista kohtelua joka ei koskaan olisi loppunut, ainoastaan pahentunut. Ja kuten joku fiksu tuolla kirjoittikin, joku kerta olisi ollut viimeinen sinulle. Huomenna, ensi viikolla, 5v päästä. Yksikin väkivaltainen kohtelu tai teko on väärin ja nämä pahimmat tapaukset osaa hyvitellä ja puhua. Manipuloivat ja ostavat kalliita lahjoja hyvitykseksi.
Tuota asiaahan sinun ei tarvitse pidemmälle viedä kuulusteluiden jälkeen, mutta uskon että tio nopea lähtö ja läheisten/kavereiden apu olivat paras keino edetä. Muutoksissa mielialasi heittelee varmasti rajustikin ja kaipaat poikaystävääsi (tai paremminkin läheisyyden tunnetta) tai ylipäätänsä jotain rinnalle kestämään kaiken tuon. Se on normaalia. Mutta mieti silloin kaipaatko todella sellaista toisen läsnäoloa mitä tuo suhde sinulle antoi? Pelkoa ja ahdistusta, aggressiivista käytöstä? Et. Tarvitset vierellesi rakastavan kumppanin jonka kanssa elämästä voi nauttia ja iloita. Mieti itseksesi myös sitä muuttiko suhde sinua ihmisenä ulkopuolisten mielestä. Joskus itsekään et välttämättä huomaa muuttuneesi niin paljon mitä todellisuudessa on ehtinyt tapahtua. Onko sinulla mitään harrastuksia joiden parissa pääset taas arkeen kiinni ja löydät iloa elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit täysin oikein!!!!!! Äläkä missään tapauksessa harkitsekaan palaavasi hänen kanssaan yhteen. Pahimmat perheväkivaltaa tekevät osaavat puhua puolisonsa ympäri ja sama kierre jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, kunnes ikävä kyllä useimmiten joku pääsee hengestään. Ehkä yksi sadasta uskaltaa tehdä noin kuin sinä teit,hoida homma loppuun saakka ja pysy vahvana. Poikaystäväsi varmasti säikähti jos ei osannut virkavaltaa odottaa ja toivottavasti fiksuna ei otakaan yhteyttä sinuun.
Ennenkuin se tappaa sut tai sä tapat sen.
Ei se elämä ole sullekaan ruusuista siellä linnassa ja sen jälkeen.
Kuuntele ja jätä se jätkä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuossa tilanteessa ei ole mitään muuta vaihtoehtoa eikä todellakaan pidä selitellä ihmiselle joka tekee jotain noin hirveää rakkaalleen. Kestit aivan liian kauan tuollaista kohtelua joka ei koskaan olisi loppunut, ainoastaan pahentunut. Ja kuten joku fiksu tuolla kirjoittikin, joku kerta olisi ollut viimeinen sinulle. Huomenna, ensi viikolla, 5v päästä. Yksikin väkivaltainen kohtelu tai teko on väärin ja nämä pahimmat tapaukset osaa hyvitellä ja puhua. Manipuloivat ja ostavat kalliita lahjoja hyvitykseksi.
Tuota asiaahan sinun ei tarvitse pidemmälle viedä kuulusteluiden jälkeen, mutta uskon että tio nopea lähtö ja läheisten/kavereiden apu olivat paras keino edetä. Muutoksissa mielialasi heittelee varmasti rajustikin ja kaipaat poikaystävääsi (tai paremminkin läheisyyden tunnetta) tai ylipäätänsä jotain rinnalle kestämään kaiken tuon. Se on normaalia. Mutta mieti silloin kaipaatko todella sellaista toisen läsnäoloa mitä tuo suhde sinulle antoi? Pelkoa ja ahdistusta, aggressiivista käytöstä? Et. Tarvitset vierellesi rakastavan kumppanin jonka kanssa elämästä voi nauttia ja iloita. Mieti itseksesi myös sitä muuttiko suhde sinua ihmisenä ulkopuolisten mielestä. Joskus itsekään et välttämättä huomaa muuttuneesi niin paljon mitä todellisuudessa on ehtinyt tapahtua. Onko sinulla mitään harrastuksia joiden parissa pääset taas arkeen kiinni ja löydät iloa elämääsi?
Kiitos kaikille kun vastaatte viesteihini, koska ne auttavat paljon! Lähtöni onneksi tapahtui niin nopeaa ettei kestänyt kuin muutamia tunteja ja kaikki sopimukset sai hyvin sovittua yms. Kyllä minulla on harrastuksia, onneksi. Niistä on kyllä kans apua kun saa ajatukset pois hetkeksi. Kaverini myös ovat auttaneet hyvin kun pyytävät joka paikkaan yms. Vanhempani myös kyselevät vointiani yms. Kaikki onneksi tukevat ja auttavat hyvin asioissa!
Nauti elämästäsi ilman pelkoa tulla pahoinpidellyksi, nauti yksinolosta ja sinkkuudesta hetken aikaa, kehitä itsellesi harrastuksia ja hemmottele itseäsi. Kaipaat varmasti hetken aikaa poikaystävääsi mutta se menee pian ohi kun jossain vaiheessa ymmärrät asian vakavuuden. Se iskee joku päivä niin rajuna tunteena että vain itket ja itket, mutta tuo on parempi käydä läpi ja käsitellä omat tunteet. Jos hautaat ne, ne purkautuvat vihana jossain vaiheessa ulos etkä halua varmastikaan sitä.
Onpa harvinaisen mahtava perhe sinulla taustalla kun sait asiat kuntoon noin nopeasti, tosin sinun olisi pitänyt lähteä tuosta suhteesta jo maaliskuussa. Kuitenkin pääasia että lähdit! Harvalla on mahdollisuuksia saada keneltäkään apua tai asuinpaikkaa, moni masentuu yksin jäätyään ja jotkut typerimmät palaavat vanhaan suhteeseen takaisin. Monilla lähtö vie kuukausia, jopa vuosia. Aloitustekstisi perusteella kuvittelisin sinun olevan melko nuori, mutta oli ikäsi mikä tahansa, päätöksesi oli kypsä ja erittäin fiksu.
Itse sosiaalitoimistossa työskentelevänä nämä ovat jokapäiväisiä juttuja, ikävä kyllä. Harvalla on kanttia tehdä noin kuten itse teit ja tästä päätöksestä voit olla ylpeä. Jos yhtään ikävää helpottaa, todennäköisesti teillä olisi suhde jatkuessaan vain pahentunut ja ambulanssi sekä poliisi olisivat ennemmin tai myöhemmin tulleet liian tutuiksi vieraiksi. Ketään ei voi eikä saa kontrolloida tuolla lailla, toista täytyy rakastaa ja tähän täytyy luottaa sekä itse pyrkiä olemaan toisen luottamuksen arvoinen. Henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei tule ikinä sietää, liian moni vain turtuu tuohon ja ottaa kaiken vastaan tajuamatta lähteä.
Nyt nautit elämästä kuten moni on tuolla kirjoittanut ja nimenomaan menet eteenpäin!
Nyt vaan sitten pysyt tiukkana. Ihan varmasti sulla tulee ikäväntunteita ja säälintunteita ja ties mitä sitä poikaystävääsi kohtaan. Se on luonnollista koska olet häneen ollut kiintynyt ja rakastunut ja tiedät ettei hän ole pelkkä hirviö vaan hänessä on rakastettavatkin puolensa.
Mutta sun täytyy vaan muistaa jos tuollaisia oloja tulee, että mies on kuitenkin vaarallisella tavalla tasapainoton. Muistele vaikka niitä pelottavia tapauksia jos tulee mieliteko ottaa yhteyttä, tavata tms.
Ajattele elämääsi pidemmälle eteenpäin, teit oikean ratkaisun! Tuohon ei olisi moni pystynyt, tiedän itsekin lähipiiristä monta esimerkkiä pelokkaista miestensä alistamista naisista jotka eivätuskalla lähteä pois.
Onpa harvinaisen mahtava perhe sinulla taustalla kun sait asiat kuntoon noin nopeasti, tosin sinun olisi pitänyt lähteä tuosta suhteesta jo maaliskuussa. Kuitenkin pääasia että lähdit! Harvalla on mahdollisuuksia saada keneltäkään apua tai asuinpaikkaa, moni masentuu yksin jäätyään ja jotkut typerimmät palaavat vanhaan suhteeseen takaisin. Monilla lähtö vie kuukausia, jopa vuosia. Aloitustekstisi perusteella kuvittelisin sinun olevan melko nuori, mutta oli ikäsi mikä tahansa, päätöksesi oli kypsä ja erittäin fiksu.
Itse sosiaalitoimistossa työskentelevänä nämä ovat jokapäiväisiä juttuja, ikävä kyllä. Harvalla on kanttia tehdä noin kuten itse teit ja tästä päätöksestä voit olla ylpeä. Jos yhtään ikävää helpottaa, todennäköisesti teillä olisi suhde jatkuessaan vain pahentunut ja ambulanssi sekä poliisi olisivat ennemmin tai myöhemmin tulleet liian tutuiksi vieraiksi. Ketään ei voi eikä saa kontrolloida tuolla lailla, toista täytyy rakastaa ja tähän täytyy luottaa sekä itse pyrkiä olemaan toisen luottamuksen arvoinen. Henkistä tai fyysistä väkivaltaa ei tule ikinä sietää, liian moni vain turtuu tuohon ja ottaa kaiken vastaan tajuamatta lähteä.
Nyt nautit elämästä kuten moni on tuolla kirjoittanut ja nimenomaan menet eteenpäin!
Kyllä olen nuori opiskelija. Perheeni on kyllä hyvin tukenut ja varsinkin siskoni, joka käski heti pois muuttaa ja että haetaan tavarat heti pois sieltä. Poliiseille soitettiin sen takia kun meillä ei ollut kokemusta että miten toimia ja ne neuvo hyvin ja sen takia saatiin nopeasti tavarat pois . En olisi ilman siskoani pärjännyt.
Kuule, ei se mies muutu. Hän voi ihan oikeasti HALUTA muuttua, mutta hänellä on selvästi niin vakavia ongelmia (alkoholi, väkivaltaisuus) että hän ei niitä tahdollaan ratkaise tuosta vaan, ja joku paha kerta sulle käy oikeasti huonosti! Se kerta voi olla jo seuraava kerta.
Minä itse katselin nuorena väkivaltaa liian pitkään, koska tavallaan ymmärsin väkivaltaista ulkomaalaista miestä hänen taustansa takia. Hän oli traumatisoitunut sotavammoista ja kidutuksesta ja sai siihen terapiaakin. Mutta sitten tuli vaikea stressitilanne hänen elämäänsä, ja yhtäkkiä mies kävikin käsiksi oikeasti tappomielialalla. Pääsin onneksi pakoon ja koskaan en sen luo enää palannut. Mutta olisi pitänyt uskoa jo niistä aiemmista lievemmistä "kurittamisista" mustasukkaisuuspäissään ja milloin mistäkin, että mies on väkivaltainen, pitää lähteä.