Aihe vapaa: 8v.tytön voimistelutreenit:

toivottavasti se pieni tyttö itsekin haluaa huippu-urheilijaksi.

Koulun ja muun elämän päälle tuo määrä treenejä noin pienellä. Kuin osa-aikainen työ. Tuleeko tuohon vielä ne kisat matkoineen päälle?

Ja mielestäni 8-vuotias ei voi päättää haluaako huippu-urheilijaksi...

Tyttö itse haluaa jatkaa, vanhempia hiukan arveluttaa.

Meillä 8 v, ja 2h/3krt vkossa ja aivan maximi. Haluaa leikkiä myös kavereiden kanssa. Vanhempi tyttö treenaa 2-3h/5krt vkossa...eipä ehdi muuta sitten tekemäänkään kuin käymään koulussa.

Ja mielestäni 8-vuotias ei voi päättää haluaako huippu-urheilijaksi...

Mielestäni myös ihan kamalaa. Mutta tosiaan 8v ei voi itse päättää haluaako huippu-urheilijaksi. Sitten kun voi, on jo liian myöhäistä. Joten jonkun muun on se päätös tehtävä....

jaksaa, tuntuu että lapsella on ns. lahjoja hommaan ja ennen kaikkea muksu itse tykkää touhusta, niin miksei.

mutta pahat rasitusvammat muuttivat sitä...

nyt tyttö onneksi taas kunnossa ja välttämättä halusi takaisin salille, nyt jo 12v

Kokonaisviikko tuntimäärä ei varmaan ihan noin hurja mutta silti ihmettelen lapsen ja perheen jaksamista. Mutta toisaalta huippu-urheilijoita ei muulla reseptillä synny, pakko on joidenkin jaksaa harjoitella lapsesta lähtien paljon. Valitettavasti kaikki ei jaksa eikä kaikilla kestä paikat --> 9/10 ei pääse huipulle ja pilaa terveytensä siinä sivussa

Niin voihan sitä kokeilla ja sitten siirtyä toiseen ryhmään jos ei jaksa. Itse ajattelen, että lapselle pitää antaa mahdollisuus(maksaa harkat, ostaa kisapuvut yms), pitää olla mahdollisuus kokeilla mihin rahkeet riittävät! Monessa lajissa ei ole sitä mahdollisuutta enää jos jää kelkasta ja on sitten jo liian iso, muut ovat paljon taitavampia.

Saman ikäinen tyttöni harrastaa taitoluistelua. Harjoituksia on n.8t viikossa. Osa jäällä ja osa kuivalla maalla. Toki lapsesi harjoitusmäärä on paljon korkeampi kun omani. Itse koen että rasittavinta on ehtiä kuskaamaan lasta hakkoihin.

Minä aloitin voimistelun 6 vuotiaana. 3 tuntia 3 kertaa viikossa. Melkein joka viikonloppu kisoja. Lisäksi oli kuntosaliharjoitukset. Joka päiväiset venyttelyt ym. Elämä oli vaan kisoja, kisoja, treeniä, kisoja. Nyt vanhempana ihmisenä olisin toivonut että vanhemmat eivät olisi antaneet minun harrastaa liikaa.

Lonkat ja polvet tohjona parikymppisenä. Samaaa en toivo omille lapsille. Saavat harrastaa liikuntaa, mutta liika on liikaa.

2012 minorit valittiin kyllä jo viime talvena, ensi vuoden ryhmään voi sitten pyrkiä, jos saa timattimerkin suoritettua.

Meillä neljäsluokkalainen tyttö, jolla samanlainen ohjelma, mutta nyt on kaikenlaista vammaa tullut niin paljon, että treeni-into hieman hyytynyt ja meinataan vähentää treenimäärää. Sama juttu monella muulla ryhmän tytöllä, ei viitsisi ihan paikkojaan rikkoa. Toisilla ei tunnu olevan mitään ongelmaa, joten on hyvin yksilöllistä miten motivaatio ja paikat kestää. Vaikeatahan tuota treenimäärää on tietysti voimistelun ulkopuolella olevien ymmärtää...

4-5h 5krt/vk ja matkat päälle, mitä mieltä? luuletteko että
lapsi jaksaa? Itse kyllä tykkää ja menee mielellään mut pitäiskö silti puuttua tohon määrään ettei jo ihan pienenä pala loppuun.

Tarjolla oli.

Lapsi käy nyt kerran viikossa jumpparyhmässä, sen lisäksi on muita harrastuksia.

Kouluun panostetaan tosissaan.

15-18 tuntia viikossa. On oppinut aika hoitaman läksyt ja muut silloin kun on aikaa, iloitsee niistä vapaahetkistä mitä on ja rakastaa lajia.

Meille vanhemmille tämä on varmaan raskaampaa ku tytölle.

siellä kun tehdään pääasiassa samoja juttuja kuin kotonakin: läksyt, välipala, vapaata leikkiä kavereiden kanssa, askarrellaan ja liikutaan. Ei todellakaan mitään treenejä.

Mun 8-vuotiaan iltapäiväkerho4-5h 5krt/vk ja matkat päälle, mitä mieltä? luuletteko että
lapsi jaksaa? Itse kyllä tykkää ja menee mielellään mut pitäiskö silti puuttua tohon määrään ettei jo ihan pienenä pala loppuun.

treenit 4krt viikossa 2-2,5h kerralla. Ihan ok määrä vielä, mutta ap:n tapaus vaikuttaa todella paljolta, MUTTA, jos tyttö sitä oikeasti tahtoo, en kieltäisi.

Ja kyllä täytyy sanoa etä vaikka ns. halusinkin sitä itse niin siitä voimistelu maailmasta jäi kamalat traumat (ulkonäkökeskeistä ja kovaa treeniä, milloin et ikinä koe olevasi ns. riittävä) Näinb aikuisena en pysty urheileman ollenkaan sillä se saa minulle paniikki häiritöitä. Lisäksi itsetunto on edelleen aikuisena aika heikko ja nimenomaan tämä riittämättömyyden tunne on edelleen olemassa. Olen kuitenkin ihan menestyvä ja nätti nainen, muta silti tuntuu etten ikinä ole riittävän hyvä, ja uskon että tämä tunne kumpuaa juuri sieltä voimistelusta ja siitä minkälaista vähenksyntää sain silloin kokea. Toki kokemukset urheilusta riippuvat paljon valmentajista.

Oma tyttöni lopetti vastaavassa ryhmässä rasitusvammojen vuoksi. Lapsella pitää olla todella hyvä fysiikka ja ei-mitään-virheasentoja (kuten pronaatiota) jalkaterissä. Jos lapsi itse haluaa, niin mikäpä siinä - jos tavoitteena on mj-linja, niin vähemmällä siellä ei taida menestyä.

Toiset on alttiimpia mielenterveysongelmille ku toiset...

Ja kyllä täytyy sanoa etä vaikka ns. halusinkin sitä itse niin siitä voimistelu maailmasta jäi kamalat traumat (ulkonäkökeskeistä ja kovaa treeniä, milloin et ikinä koe olevasi ns. riittävä) Näinb aikuisena en pysty urheileman ollenkaan sillä se saa minulle paniikki häiritöitä. Lisäksi itsetunto on edelleen aikuisena aika heikko ja nimenomaan tämä riittämättömyyden tunne on edelleen olemassa. Olen kuitenkin ihan menestyvä ja nätti nainen, muta silti tuntuu etten ikinä ole riittävän hyvä, ja uskon että tämä tunne kumpuaa juuri sieltä voimistelusta ja siitä minkälaista vähenksyntää sain silloin kokea. Toki kokemukset urheilusta riippuvat paljon valmentajista.

pyritään olympialaisiin. Näin lapselle kerrottiin.

Oma 8v. käy kerran viikossa 1h telinevoimistelussa. Vaihtoehtona olisi ollut valita kilparyhmä jossa treenejä huomattavasti useammin.
Oma lapseni ei "kerkeä" omasta mielestään harrastaa niin usein :). Koska kaverit on niin tärkeitä.
Ratsastamassa käy lisäksi kerran viikossa.

Jos lapsi jaksaa ja haluaa itse tuota niin anna mennä. Mutta kannattaa olla tarkkana tuleeko tavoitteet lapsesta itsestään vai ulkoisista tekijöistä paineet menestyä, sekä miten kroppa jaksaa ja kuinka lapsi ehtii hengähtää ja tehdä muutakin.

Itse en ymmärrä miksi tuota voimistelua pitää olla noin paljon noin pienellä. Mikä ihmeen kiire on tuolla iällä. Herkkyyskaudetkaan eivät ihan mene tuon tahdin mukaan. Mutta tavallista tuo tahti tuntuu olevan, jos haluaa olla huipulla.

Meillä lapsi aloitti voimistelun tokaluokkalaisena ihan harrasteryhmässä. Siitä sitten siirtyi kilpalinjalle ja neljäsluokkalaisena 10v:na siirtyi D-luokkaan, jossa treenit 2h 5krt/vk. Eli ikää lapsella ollut enemmän ja treenimäärä selkeästi vähemmän. Silti tuntuu että tuo on riittävä määrä lapsen kannalta ja aiemmin ei olisi ollut tarve aloitella. Tuon ikäisenä lapsi jo tiesi itse mitä halusi ja jaksoikin jo erilailla.

Meillä tosin erona että seurassa ei ole maajoukkuelinjaa. Tarkoituksena on siis omassa seurassa kilpalinjan jatkaminen (piakkoin edessä nousu F:ään), eikä seuran vaihto. Nyt kilpalinjalla omassa seurassa jatkaessaan saa vielä hitusen elää muutakin elämää, mutta saa nauttia voimistelusta kuitenkin kilpatasolla ja tavoitteellisestikin.

Meillä asuinpaikka on valinnut osittain meidän puolesta lasten harrastustason, mutta myös me vanhemmat olemme tehneet linjauksen että pysymme oman kaupungin seuroissa niin kauan kuin lapset itse eivät halua ehdottomasti muualle seuraan (ja kun kaverit ovat omassa seurassa, niin eivät halua). Voimistelijan lisäksi meillä on jääkiekkoilija. Kummallakin voisi olla mahdollisuus hakeutua pääkaupunkiseudun huippuseuroihin, mutta sitten kilpailu olisi kovaa. Täällä omassa seurassaan lapset saavat loistaa ja oletan että he saavat paljon paremman itseluottamuksen ja eväät elämään. Mutta ymmärrän myös toisenlaisen valinnan. Meillä vain on koettu tämä tapa meidän lapsille paremmaksi.