Keskustelualueen säännöt

Minua ahdistaa töissäkäynti

Ei sen vuoksi, että olisi laiska tai olisi stressaavaa. Vaan siksi, että ajatus siitä, että tässä nyt sitten olen kenties loppuikäni - tässä työputkessa. Joka aamu herätys jne. Kun ei ole mikään erikoisosaajakaan niin sitä kokee vielä enemmän olevan työnantajan hihnassa. Palkka on suht ok, ei tosin yli 3000e. Toisaalta vaihto toiseen työpaikkaankaan ei olisi helppoa. Ehkä ahdistavinta tässä on se tunne, ettei ole itsemääräämisoikeutta. Ymmärrättekö? "Pakko" käydä töissä, kun sosiaalinen paine, itsensä elättäminen yms niin vaativat. Kokeeko kukaan muu tällaisia tunteita? Vai onko kenties työpaikkaniminulle väärä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:14"]

Ei sen vuoksi, että olisi laiska tai olisi stressaavaa. Vaan siksi, että ajatus siitä, että tässä nyt sitten olen kenties loppuikäni - tässä työputkessa. Joka aamu herätys jne. Kun ei ole mikään erikoisosaajakaan niin sitä kokee vielä enemmän olevan työnantajan hihnassa. Palkka on suht ok, ei tosin yli 3000e. Toisaalta vaihto toiseen työpaikkaankaan ei olisi helppoa. Ehkä ahdistavinta tässä on se tunne, ettei ole itsemääräämisoikeutta. Ymmärrättekö? "Pakko" käydä töissä, kun sosiaalinen paine, itsensä elättäminen yms niin vaativat. Kokeeko kukaan muu tällaisia tunteita? Vai onko kenties työpaikkaniminulle väärä.

[/quote]
0 0
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö

jep

Ymmärrän sinua. Itse olen väärässä ammatissa, mistä suunnattomasti kärsin. Olen akateemisesti koulutettu ja palkka 3100 e/kk. Koen, että elämä on tyhjää ja merkityksetöntä kun en usko työhöni enkä siitä pidä.

En jaksa kuitenkaan enää opiskella pitkään enkä perheellisenä voi mennä mihinkään matalapalkkaiseen palvelutyöhön, johon ehkä pääsisin. Voisin viihtyä niissä hommissa paremmin, mutta 1500 e/kk on mahdoton yhtälö. Niinpä sitä kituutetaan tässä työssä. Lomat ja ulkomaanmatkat tuovat lohtua elämään. Mieluiten voittaisin Lotossa ja lopettaisin työt.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:42"]

Ymmärrän sinua. Itse olen väärässä ammatissa, mistä suunnattomasti kärsin. Olen akateemisesti koulutettu ja palkka 3100 e/kk. Koen, että elämä on tyhjää ja merkityksetöntä kun en usko työhöni enkä siitä pidä.

En jaksa kuitenkaan enää opiskella pitkään enkä perheellisenä voi mennä mihinkään matalapalkkaiseen palvelutyöhön, johon ehkä pääsisin. Voisin viihtyä niissä hommissa paremmin, mutta 1500 e/kk on mahdoton yhtälö. Niinpä sitä kituutetaan tässä työssä. Lomat ja ulkomaanmatkat tuovat lohtua elämään. Mieluiten voittaisin Lotossa ja lopettaisin työt.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Moi! Mulla oli just sama tunne,

joten otin loparit ja aloin yrittäjäksi. Enää ei työt ahdista :) Joillekin tollanen säännöllinen 8-16 työ sopii, toisille ei...

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:42"]

joten otin loparit ja aloin yrittäjäksi. Enää ei työt ahdista :) Joillekin tollanen säännöllinen 8-16 työ sopii, toisille ei...

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Kiitos näistä vastauksista.

Ehkä tämä on osa ikäkriisiäkin, ehkä sitä, että nykyinen työ ei tuota tyydytystä. Palkka kyllä tulee mutta toisaalta pelottaisi yrittää hakeutua mielekkäämpään työhön huonommalla palkallakaan. Eli ei paljon muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä. Tai sinnitellä päivä kerrallaan eteenpäin.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:45"]

Ehkä tämä on osa ikäkriisiäkin, ehkä sitä, että nykyinen työ ei tuota tyydytystä. Palkka kyllä tulee mutta toisaalta pelottaisi yrittää hakeutua mielekkäämpään työhön huonommalla palkallakaan. Eli ei paljon muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä. Tai sinnitellä päivä kerrallaan eteenpäin.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Samoin täällä

Työ sinänsä vielä menettelisi, mutta haluaisin tehdä ehdottomasti lyhyempää päivää, se ei vaan onnistu tässä firmassa. Tuntuu että koko elämä on vaan tätä työntekoa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:45"]

Työ sinänsä vielä menettelisi, mutta haluaisin tehdä ehdottomasti lyhyempää päivää, se ei vaan onnistu tässä firmassa. Tuntuu että koko elämä on vaan tätä työntekoa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Orjuuttahan työelämä periaatteessa on

Tuskin kovin moni vapaaehtoisesti haluaa sitä 8-16 elämää, jonka jälkeen on juuri aikaa tehdä ruokaa, tehdä kotityöt ja katsella pari tuntia telkkaa. Yhteiskunnan rakenne pakottaa kaikki ihmiset töihin ja samaan muottiin. Työelämän ulkopuolelle jäävä putoaa pysyvästi pois kelkasta, koska omavaraisuus/omavarainen maanviljely ei enää riitä toimeentuloksi. Työhön mennään juuri sen vuoksi, että saisi rahaa peruselämiseen ja asuntoon.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:48"]

Tuskin kovin moni vapaaehtoisesti haluaa sitä 8-16 elämää, jonka jälkeen on juuri aikaa tehdä ruokaa, tehdä kotityöt ja katsella pari tuntia telkkaa. Yhteiskunnan rakenne pakottaa kaikki ihmiset töihin ja samaan muottiin. Työelämän ulkopuolelle jäävä putoaa pysyvästi pois kelkasta, koska omavaraisuus/omavarainen maanviljely ei enää riitä toimeentuloksi. Työhön mennään juuri sen vuoksi, että saisi rahaa peruselämiseen ja asuntoon.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Kyllä jaan

En ole uraorientoitunut ihminen, mulle riittää että on suht itsenäinen ja sopivasti haastava työ, mutta en esim. jaksaisi ikipäivänä sellaista CV:n ruokkimista että max. 2 vuotta yhdessä paikassa ja sitten seuraavalle oksalle.

Tämä tunne oli erityisen vahva kun lapset olivat pienempiä. Nyt kun viimeinenkin on jo koululainen, olen tavallaan hyväksynyt sen, että meillä jokaisella on velvollisuutemme ja vaikka en kävisi töissä, lapset olisivat joka tapauksessa velvollisia käymään koulussa.

Sunnuntai on viikon kamalin päivä, kun kello kääntyy iltapäivään ei huvita enää mikään!

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:49"]

En ole uraorientoitunut ihminen, mulle riittää että on suht itsenäinen ja sopivasti haastava työ, mutta en esim. jaksaisi ikipäivänä sellaista CV:n ruokkimista että max. 2 vuotta yhdessä paikassa ja sitten seuraavalle oksalle.

Tämä tunne oli erityisen vahva kun lapset olivat pienempiä. Nyt kun viimeinenkin on jo koululainen, olen tavallaan hyväksynyt sen, että meillä jokaisella on velvollisuutemme ja vaikka en kävisi töissä, lapset olisivat joka tapauksessa velvollisia käymään koulussa.

Sunnuntai on viikon kamalin päivä, kun kello kääntyy iltapäivään ei huvita enää mikään!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Outo tulkinta

Tuskin kovin moni vapaaehtoisesti haluaa sitä 8-16 elämää, jonka jälkeen on juuri aikaa tehdä ruokaa, tehdä kotityöt ja katsella pari tuntia telkkaa. Yhteiskunnan rakenne pakottaa kaikki ihmiset töihin ja samaan muottiin. Työelämän ulkopuolelle jäävä putoaa pysyvästi pois kelkasta, koska omavaraisuus/omavarainen maanviljely ei enää riitä toimeentuloksi. Työhön mennään juuri sen vuoksi, että saisi rahaa peruselämiseen ja asuntoon.



Eikö sen työn itse pitäsi olla tärkeä. Kai sillä jokin tarkoitus on. Kaikki työt on tärkeitä, muuten niitä ei olisi olemassa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:50"]

[quote]

Tuskin kovin moni vapaaehtoisesti haluaa sitä 8-16 elämää, jonka jälkeen on juuri aikaa tehdä ruokaa, tehdä kotityöt ja katsella pari tuntia telkkaa. Yhteiskunnan rakenne pakottaa kaikki ihmiset töihin ja samaan muottiin. Työelämän ulkopuolelle jäävä putoaa pysyvästi pois kelkasta, koska omavaraisuus/omavarainen maanviljely ei enää riitä toimeentuloksi. Työhön mennään juuri sen vuoksi, että saisi rahaa peruselämiseen ja asuntoon.

[/quote]



Eikö sen työn itse pitäsi olla tärkeä. Kai sillä jokin tarkoitus on. Kaikki työt on tärkeitä, muuten niitä ei olisi olemassa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Aivan! Tätäkin olen pohtinut.

Työ sinänsä vielä menettelisi, mutta haluaisin tehdä ehdottomasti lyhyempää päivää, se ei vaan onnistu tässä firmassa. Tuntuu että koko elämä on vaan tätä työntekoa.



Minulle riittäisi tällä hetkellä lyhyempikin työviikko. Asun vaatimattomasti ja pienemmilläkin tuloilla pärjäisin. Mutta eipä ole mahkuja saada tehdä esim 6h/päivässä. ap

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 12:52"]

[quote]

Työ sinänsä vielä menettelisi, mutta haluaisin tehdä ehdottomasti lyhyempää päivää, se ei vaan onnistu tässä firmassa. Tuntuu että koko elämä on vaan tätä työntekoa.

[/quote]



Minulle riittäisi tällä hetkellä lyhyempikin työviikko. Asun vaatimattomasti ja pienemmilläkin tuloilla pärjäisin. Mutta eipä ole mahkuja saada tehdä esim 6h/päivässä. ap

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Virkistävä ketju pitkästä aikaa :)

t. kotiäiti, joka kaipaa takaisin töihin

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 13:03"]

t. kotiäiti, joka kaipaa takaisin töihin

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Aika monella työllä ei ole oikeastaan

mitään tarkoitusta...Ainakin julkisella sektorilla on paljon, paljon sellaisia juttuja, jotka on ihan turhia. Yhtään mitään ei tapahtuisi, vaikka niitä ei tehtäisikään. Tai siis ainut, mitä tapahtuisi, olisi että työpaikat poistuisivat.

Tunnenpa myös kv organisaatioiden leivissä olevia kääntäjiä, jotka kääntelevät kaiken maailman raportteja ja muistioita ties mielle kielille ja oikeasti niitä ei lue yhtään kukaan tai korkeintaan käytetään paria-kolmea kieliversiota. Mutta kun on joskus jossain päätetty, että kaikki tietyntasoiset tekstit käännetään niin ja niin monelle kielelle, niin niin sitten tehdään. Ja organisaatiolla itsellään on intressit puolustaa tuollaisia turhia käytäntöjä, koska saavat rahaa, enemmän kivapalkkaisia johtajanpaikkoja jne.

Niinkin on, että byrokratioissa on hitosti porukkaa töissä ja ne puuhastelee kaikenmoista itselle kivaa "kehittämistä" sun muuta, koska on turvallista ja mukavaa palaveerata keskenään ja korjailla toinen toistensa muistoita. Sitten unohtuu ne varsinaiset hommat, kuten vaikka nyt Valviran porukalta se perusjuttu, että valvotaan, että ammatissa toimivat lekurit omaa vaadittavat tutkinnot...

Isoissa firmoissakin on ns. löysää ja ihan turhaa työtä paljon. Ja tarvitaanko oikeasti kaiken maailman hilavitkuttimia. Ajattelevalle ihmiselle saattaa olla pitkän päälle aika turhan tuntuista vääntää vuodesta toiseen jotain mainostuubaa, jotta ihmiset ostaisivat enemmän kamaa, jota eivät oikeastaan tarvitse.

Tosi paljon on aivan jonninjoutavia töitä. Kaikki työt eivät todellakaan ole tärkeitä.



[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 13:03"]

mitään tarkoitusta...Ainakin julkisella sektorilla on paljon, paljon sellaisia juttuja, jotka on ihan turhia. Yhtään mitään ei tapahtuisi, vaikka niitä ei tehtäisikään. Tai siis ainut, mitä tapahtuisi, olisi että työpaikat poistuisivat.

Tunnenpa myös kv organisaatioiden leivissä olevia kääntäjiä, jotka kääntelevät kaiken maailman raportteja ja muistioita ties mielle kielille ja oikeasti niitä ei lue yhtään kukaan tai korkeintaan käytetään paria-kolmea kieliversiota. Mutta kun on joskus jossain päätetty, että kaikki tietyntasoiset tekstit käännetään niin ja niin monelle kielelle, niin niin sitten tehdään. Ja organisaatiolla itsellään on intressit puolustaa tuollaisia turhia käytäntöjä, koska saavat rahaa, enemmän kivapalkkaisia johtajanpaikkoja jne.

Niinkin on, että byrokratioissa on hitosti porukkaa töissä ja ne puuhastelee kaikenmoista itselle kivaa "kehittämistä" sun muuta, koska on turvallista ja mukavaa palaveerata keskenään ja korjailla toinen toistensa muistoita. Sitten unohtuu ne varsinaiset hommat, kuten vaikka nyt Valviran porukalta se perusjuttu, että valvotaan, että ammatissa toimivat lekurit omaa vaadittavat tutkinnot...

Isoissa firmoissakin on ns. löysää ja ihan turhaa työtä paljon. Ja tarvitaanko oikeasti kaiken maailman hilavitkuttimia. Ajattelevalle ihmiselle saattaa olla pitkän päälle aika turhan tuntuista vääntää vuodesta toiseen jotain mainostuubaa, jotta ihmiset ostaisivat enemmän kamaa, jota eivät oikeastaan tarvitse.

Tosi paljon on aivan jonninjoutavia töitä. Kaikki työt eivät todellakaan ole tärkeitä.



[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Niin. On tosiaan hitosti

turhaakin työtä, siksi ehkä rasittaakin se, että kuitenkin töissä on istuttava se 8h + työmatkat päälle. Turhauttavaa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 13:17"]

turhaakin työtä, siksi ehkä rasittaakin se, että kuitenkin töissä on istuttava se 8h + työmatkat päälle. Turhauttavaa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

No

kyllähän esim. siivoaminen on sellainen työ, että jos sitä ei tee, niin takuulla kaikki huomaavat, silti harva haluaa siivota työkseen 8 tuntia päivässä koska se vain on niin rankkaa ja tylsää työtä josta yleensä ei itse saa mitään (henkisesti). Että vaikka työ onkin hyvin tärkeää (vaikkei kukaan arvostakaan) niin jos se on itselle pelkästään rasite niin kyllä siinäkin kokee elämän menevän hukkaan.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 13:21"]

kyllähän esim. siivoaminen on sellainen työ, että jos sitä ei tee, niin takuulla kaikki huomaavat, silti harva haluaa siivota työkseen 8 tuntia päivässä koska se vain on niin rankkaa ja tylsää työtä josta yleensä ei itse saa mitään (henkisesti). Että vaikka työ onkin hyvin tärkeää (vaikkei kukaan arvostakaan) niin jos se on itselle pelkästään rasite niin kyllä siinäkin kokee elämän menevän hukkaan.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Just noin minäkin tunsin.

Ja mies tunsi samalla tavalla. Periaatteessa kaikki oli hyvin; hyvä avioliitto, ihanat lapset, uusi talo, vakituiset ihan hyväpalkkaiset työt...pystyttiin vähän matkustelemaankin. Silti elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä, avioliittokin tuntui tylsältä. Tuntui tosiaan siltä kuin olisi joku orja, joka vaan raataa merkityksettömässä työssä ja maksaa velkoja.

Eräänä päivänä vain päätimme, että elämän on muututtva. Pistimme talomme myyntiin ja aloimme katsella halvempaa taloa maaseudulta. Nyt olemme asuneet pari vuotta pienen kunnan keskustan ulkopuolella, ihanassa maalaismaisemassa, kuitenkin lähellä peruspalveluja. Ja lapsilla on kavereita naapurustossa.

Mies perusti firman ja tekee sen 8 tuntia töitä päivässä, mutta voi tehdä osan töistä silloin kun huvittaa ja tienaa saman kuin ennenkin. Minä olen kotona, mutta nyt suunnittelen oman firman perustamista minäkin. Lapset ovat jo koululaisia.

Oleellista on se, että lainaa on nyt puolet vähemmän kuin ennen ja tuntuu, että sen saa tässä elämässä maksettuakin. Kasvatamme itse suuren osan ruuastamme, on peruna- ja kasvimaa, marjapensaita, hedelmäpuita, kasvihuone ja vieläpä kanoja. Mies ja pojat kalastavat. Minä teen paljon käsitöinä vaatteita, kudoin viime kesänä räsymattoja. Tiskaan käsin, säästämme vettä ja sähköä, talo lämpiää puulla, luovuimme toisesta autosta, käyn kirppareilla, tuunaan vaatteita ja huonekaluja. Leivon leivät, teen kaiken ruuan itse, valmistan saippuat ja voiteet.

Jonkun mielestä tämä on vaivalloista ja kituuttamista, mutta meille tämä ei ole sellaista. Vaan ihanaa ja onnellista elämää, jossa on sisältöä. Joka aamu on ihana nousta ylös, laittaa tulet puulieteen ja keitellä rauhassa kahvit, lähteä sitten kanasia ruokkimaan..

Harrastukset ovat vaihtuneet kuntosalista ja aerobickistä hiihtoon, tähtivalokuvaukseen, lintubongailuun, sienestykseen...en tiedä olisiko sellaista rahasummaa olemassa, jolla vaihtaisin tämän elämän entiseen!

Kaikki on mahdollista, pitää vain uskaltaa!

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 13:36"]

Ja mies tunsi samalla tavalla. Periaatteessa kaikki oli hyvin; hyvä avioliitto, ihanat lapset, uusi talo, vakituiset ihan hyväpalkkaiset työt...pystyttiin vähän matkustelemaankin. Silti elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä, avioliittokin tuntui tylsältä. Tuntui tosiaan siltä kuin olisi joku orja, joka vaan raataa merkityksettömässä työssä ja maksaa velkoja.

Eräänä päivänä vain päätimme, että elämän on muututtva. Pistimme talomme myyntiin ja aloimme katsella halvempaa taloa maaseudulta. Nyt olemme asuneet pari vuotta pienen kunnan keskustan ulkopuolella, ihanassa maalaismaisemassa, kuitenkin lähellä peruspalveluja. Ja lapsilla on kavereita naapurustossa.

Mies perusti firman ja tekee sen 8 tuntia töitä päivässä, mutta voi tehdä osan töistä silloin kun huvittaa ja tienaa saman kuin ennenkin. Minä olen kotona, mutta nyt suunnittelen oman firman perustamista minäkin. Lapset ovat jo koululaisia.

Oleellista on se, että lainaa on nyt puolet vähemmän kuin ennen ja tuntuu, että sen saa tässä elämässä maksettuakin. Kasvatamme itse suuren osan ruuastamme, on peruna- ja kasvimaa, marjapensaita, hedelmäpuita, kasvihuone ja vieläpä kanoja. Mies ja pojat kalastavat. Minä teen paljon käsitöinä vaatteita, kudoin viime kesänä räsymattoja. Tiskaan käsin, säästämme vettä ja sähköä, talo lämpiää puulla, luovuimme toisesta autosta, käyn kirppareilla, tuunaan vaatteita ja huonekaluja. Leivon leivät, teen kaiken ruuan itse, valmistan saippuat ja voiteet.

Jonkun mielestä tämä on vaivalloista ja kituuttamista, mutta meille tämä ei ole sellaista. Vaan ihanaa ja onnellista elämää, jossa on sisältöä. Joka aamu on ihana nousta ylös, laittaa tulet puulieteen ja keitellä rauhassa kahvit, lähteä sitten kanasia ruokkimaan..

Harrastukset ovat vaihtuneet kuntosalista ja aerobickistä hiihtoon, tähtivalokuvaukseen, lintubongailuun, sienestykseen...en tiedä olisiko sellaista rahasummaa olemassa, jolla vaihtaisin tämän elämän entiseen!

Kaikki on mahdollista, pitää vain uskaltaa!

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Voi että! Kunpa uskaltaisi

tehdä jotain vastaavaa kuin edellinen kirjoitti. Nyt tyydyn odottelemaan vuorotteluvapaalle pääsyä, mahdollista opintovapaata, iltaa töiden päätyttyä, viikonloppua :( Periaattessa hyvä työ mutta helkutillinen tyhjyys sisällä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 13:39"]

tehdä jotain vastaavaa kuin edellinen kirjoitti. Nyt tyydyn odottelemaan vuorotteluvapaalle pääsyä, mahdollista opintovapaata, iltaa töiden päätyttyä, viikonloppua :( Periaattessa hyvä työ mutta helkutillinen tyhjyys sisällä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

16, miksi et uskalla?

Mitä pelkäät? Elämä on elämistä, ei pelkäämistä varten! Jos uusi elämä ei onnistu, niin sitten voi taas miettiä uudestaan. Ei kannata alistua "orjuuteen" ja tehdä esim. sitä mitä muut odottavat sinun tekevän. Sinun elämäsi on sinun ja sinä sitä elät, kärsit tai nautit valintojesi seurauksista.

Itse jätin kokonaan oman alan työt ja kehittelen nyt ihan jotain muuta. en tiedä menestyykö yritykseni, mutta olenpahan kokeillut, en siinä mitään menetäkään. Kun on pienet menot, pärjää pienemmillä tuloillakin.

Rohkeutta :) t. 15

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 14:02"]

Mitä pelkäät? Elämä on elämistä, ei pelkäämistä varten! Jos uusi elämä ei onnistu, niin sitten voi taas miettiä uudestaan. Ei kannata alistua "orjuuteen" ja tehdä esim. sitä mitä muut odottavat sinun tekevän. Sinun elämäsi on sinun ja sinä sitä elät, kärsit tai nautit valintojesi seurauksista.

Itse jätin kokonaan oman alan työt ja kehittelen nyt ihan jotain muuta. en tiedä menestyykö yritykseni, mutta olenpahan kokeillut, en siinä mitään menetäkään. Kun on pienet menot, pärjää pienemmillä tuloillakin.

Rohkeutta :) t. 15

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Me tehtiin samantyyppinen irtiotto neljä vuotta sitten.

Myytiin talo, mies pääsi yliopistoon opiskelemaan jatkotutkintoa, joten hän haki opintovapaata kaksi vuotta. minä olin silloin hoitovapaalla vakinaisesta työsuhteesta ja irtisanouduin, koska muutimme 400 km päähän vanhasta kodista. Oli ihanaa aikaa, mutta kun töitä ei uudelta paikkakunnalta opintovapaan päättyessä löytynyt, jouduimme palaamaan ruuhka-Suomeen. Mies palasi vanhaan työpaikkaansa ja minä sain vuoden työttömyysjakson jälkeen sijaisuuden. Nyt syksyyn ainakin jatkuu se. Jatkosta en tiedä, ehkä siis on minun vuoroni lähteä opiskelemaan. Mutta tällä kertaa meillä on jo toinen talo hankittuna, joten asuntolainaa on, en voi ihan mitä vain opiskella, vaan pitäisi joko työn ohessa opiskella tai saada työttömyyskorvausta. Tavallaan samaan oravanpyörään on jouduttu palaamaan. Mieskin haluasisi vaihtaa työpaikkaa, onkin hakenut muihin paikkoihin, muttei vielä ole tärpännyt. On vaikea päästä eri tyyppisiin paikkoihin, kun tarjotaan vain sitä mietä olet ennenkin tehnyt.

Mutta ap:lle siis että kyllä ymmärrän täysin tunteesi! Itse ehkä pyrin löytämään mielekkäämmän työn jatkossa opiskelujen kautta, jos se jotain suttaisi asiaa.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 14:21"]

Myytiin talo, mies pääsi yliopistoon opiskelemaan jatkotutkintoa, joten hän haki opintovapaata kaksi vuotta. minä olin silloin hoitovapaalla vakinaisesta työsuhteesta ja irtisanouduin, koska muutimme 400 km päähän vanhasta kodista. Oli ihanaa aikaa, mutta kun töitä ei uudelta paikkakunnalta opintovapaan päättyessä löytynyt, jouduimme palaamaan ruuhka-Suomeen. Mies palasi vanhaan työpaikkaansa ja minä sain vuoden työttömyysjakson jälkeen sijaisuuden. Nyt syksyyn ainakin jatkuu se. Jatkosta en tiedä, ehkä siis on minun vuoroni lähteä opiskelemaan. Mutta tällä kertaa meillä on jo toinen talo hankittuna, joten asuntolainaa on, en voi ihan mitä vain opiskella, vaan pitäisi joko työn ohessa opiskella tai saada työttömyyskorvausta. Tavallaan samaan oravanpyörään on jouduttu palaamaan. Mieskin haluasisi vaihtaa työpaikkaa, onkin hakenut muihin paikkoihin, muttei vielä ole tärpännyt. On vaikea päästä eri tyyppisiin paikkoihin, kun tarjotaan vain sitä mietä olet ennenkin tehnyt.

Mutta ap:lle siis että kyllä ymmärrän täysin tunteesi! Itse ehkä pyrin löytämään mielekkäämmän työn jatkossa opiskelujen kautta, jos se jotain suttaisi asiaa.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Minuakin ahdistaa

Työ on ihan ok, en usko, että se muuksi muuttuisi työpaikkaa vaihtamalla. Mutta en ole ollenkaan kunnianhimoinen tai urasuuntautunut ihminen, käyn töissä, koska siellä on pakko käydä. Yrittäjäksikään minusta ei ole, en ole tippaakaan riskinottaja.

Minua ahdistaa, että lomia ja vapaita on niin älyttömän vähän. Suurin osa elämästä kuluu hukkaan yhdentekevään työhön. Niin vähän aikaa oikealle elämälle, perheelle ja vapaa-ajalle.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 14:26"]

Työ on ihan ok, en usko, että se muuksi muuttuisi työpaikkaa vaihtamalla. Mutta en ole ollenkaan kunnianhimoinen tai urasuuntautunut ihminen, käyn töissä, koska siellä on pakko käydä. Yrittäjäksikään minusta ei ole, en ole tippaakaan riskinottaja.

Minua ahdistaa, että lomia ja vapaita on niin älyttömän vähän. Suurin osa elämästä kuluu hukkaan yhdentekevään työhön. Niin vähän aikaa oikealle elämälle, perheelle ja vapaa-ajalle.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Juuri näin minäkin tosiaan ajattelen. ap

Työ on ihan ok, en usko, että se muuksi muuttuisi työpaikkaa vaihtamalla. Mutta en ole ollenkaan kunnianhimoinen tai urasuuntautunut ihminen, käyn töissä, koska siellä on pakko käydä. Yrittäjäksikään minusta ei ole, en ole tippaakaan riskinottaja. Minua ahdistaa, että lomia ja vapaita on niin älyttömän vähän. Suurin osa elämästä kuluu hukkaan yhdentekevään työhön. Niin vähän aikaa oikealle elämälle, perheelle ja vapaa-ajalle.


[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 14:39"]

[quote]

Työ on ihan ok, en usko, että se muuksi muuttuisi työpaikkaa vaihtamalla. Mutta en ole ollenkaan kunnianhimoinen tai urasuuntautunut ihminen, käyn töissä, koska siellä on pakko käydä. Yrittäjäksikään minusta ei ole, en ole tippaakaan riskinottaja. Minua ahdistaa, että lomia ja vapaita on niin älyttömän vähän. Suurin osa elämästä kuluu hukkaan yhdentekevään työhön. Niin vähän aikaa oikealle elämälle, perheelle ja vapaa-ajalle.

[/quote]


[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Näin minäkin tein.

joten otin loparit ja aloin yrittäjäksi. Enää ei työt ahdista :) Joillekin tollanen säännöllinen 8-16 työ sopii, toisille ei...



Minäkään en ole oikein riskinottaja, mutta yritystoimintani on sen luonteista, että siihen ei liity suuria riskejä. Teen töitä kotona, yritystoimintaan ei liity investointeja, myyn omaa osaamistani ja uskon, että sille riittää kysyntää jatkossakin :)

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 14:53"]

[quote]

joten otin loparit ja aloin yrittäjäksi. Enää ei työt ahdista :) Joillekin tollanen säännöllinen 8-16 työ sopii, toisille ei...

[/quote]



Minäkään en ole oikein riskinottaja, mutta yritystoimintani on sen luonteista, että siihen ei liity suuria riskejä. Teen töitä kotona, yritystoimintaan ei liity investointeja, myyn omaa osaamistani ja uskon, että sille riittää kysyntää jatkossakin :)

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Olemme

mieheni kanssa tulleet samaan tulokseen kuin monet, eli tämä ei riitä meille.
Meillä vielä 5 vuotta asuntolainaa, ja 13-vuotias lapsi. Lapsi täyttää siis 18 silloin kun asuntolainakin loppuu. Silloin muksu lähtee opiskelemaan johonkin toiselle paikkakunnalle, ja me myymme talon ja kaiken omaisuuden ja lähdemme maailmalle. Talorahojen turvin voimme olla reissussa useamman vuoden ja lennättää lapsenkin sinne aina kun haluaa/ehtii. Meille riittää tämä oravanpyörä.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 14:57"]

mieheni kanssa tulleet samaan tulokseen kuin monet, eli tämä ei riitä meille.
Meillä vielä 5 vuotta asuntolainaa, ja 13-vuotias lapsi. Lapsi täyttää siis 18 silloin kun asuntolainakin loppuu. Silloin muksu lähtee opiskelemaan johonkin toiselle paikkakunnalle, ja me myymme talon ja kaiken omaisuuden ja lähdemme maailmalle. Talorahojen turvin voimme olla reissussa useamman vuoden ja lennättää lapsenkin sinne aina kun haluaa/ehtii. Meille riittää tämä oravanpyörä.

[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0

Kuulostaa ihanalta ;)

Ja mies tunsi samalla tavalla. Periaatteessa kaikki oli hyvin; hyvä avioliitto, ihanat lapset, uusi talo, vakituiset ihan hyväpalkkaiset työt...pystyttiin vähän matkustelemaankin. Silti elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä, avioliittokin tuntui tylsältä. Tuntui tosiaan siltä kuin olisi joku orja, joka vaan raataa merkityksettömässä työssä ja maksaa velkoja. Eräänä päivänä vain päätimme, että elämän on muututtva. Pistimme talomme myyntiin ja aloimme katsella halvempaa taloa maaseudulta. Nyt olemme asuneet pari vuotta pienen kunnan keskustan ulkopuolella, ihanassa maalaismaisemassa, kuitenkin lähellä peruspalveluja. Ja lapsilla on kavereita naapurustossa. Mies perusti firman ja tekee sen 8 tuntia töitä päivässä, mutta voi tehdä osan töistä silloin kun huvittaa ja tienaa saman kuin ennenkin. Minä olen kotona, mutta nyt suunnittelen oman firman perustamista minäkin. Lapset ovat jo koululaisia. Oleellista on se, että lainaa on nyt puolet vähemmän kuin ennen ja tuntuu, että sen saa tässä elämässä maksettuakin. Kasvatamme itse suuren osan ruuastamme, on peruna- ja kasvimaa, marjapensaita, hedelmäpuita, kasvihuone ja vieläpä kanoja. Mies ja pojat kalastavat. Minä teen paljon käsitöinä vaatteita, kudoin viime kesänä räsymattoja. Tiskaan käsin, säästämme vettä ja sähköä, talo lämpiää puulla, luovuimme toisesta autosta, käyn kirppareilla, tuunaan vaatteita ja huonekaluja. Leivon leivät, teen kaiken ruuan itse, valmistan saippuat ja voiteet. Jonkun mielestä tämä on vaivalloista ja kituuttamista, mutta meille tämä ei ole sellaista. Vaan ihanaa ja onnellista elämää, jossa on sisältöä. Joka aamu on ihana nousta ylös, laittaa tulet puulieteen ja keitellä rauhassa kahvit, lähteä sitten kanasia ruokkimaan.. Harrastukset ovat vaihtuneet kuntosalista ja aerobickistä hiihtoon, tähtivalokuvaukseen, lintubongailuun, sienestykseen...en tiedä olisiko sellaista rahasummaa olemassa, jolla vaihtaisin tämän elämän entiseen! Kaikki on mahdollista, pitää vain uskaltaa!


[quote author="Vierailija" time="26.01.2012 klo 15:12"]

[quote]

Ja mies tunsi samalla tavalla. Periaatteessa kaikki oli hyvin; hyvä avioliitto, ihanat lapset, uusi talo, vakituiset ihan hyväpalkkaiset työt...pystyttiin vähän matkustelemaankin. Silti elämä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä, avioliittokin tuntui tylsältä. Tuntui tosiaan siltä kuin olisi joku orja, joka vaan raataa merkityksettömässä työssä ja maksaa velkoja. Eräänä päivänä vain päätimme, että elämän on muututtva. Pistimme talomme myyntiin ja aloimme katsella halvempaa taloa maaseudulta. Nyt olemme asuneet pari vuotta pienen kunnan keskustan ulkopuolella, ihanassa maalaismaisemassa, kuitenkin lähellä peruspalveluja. Ja lapsilla on kavereita naapurustossa. Mies perusti firman ja tekee sen 8 tuntia töitä päivässä, mutta voi tehdä osan töistä silloin kun huvittaa ja tienaa saman kuin ennenkin. Minä olen kotona, mutta nyt suunnittelen oman firman perustamista minäkin. Lapset ovat jo koululaisia. Oleellista on se, että lainaa on nyt puolet vähemmän kuin ennen ja tuntuu, että sen saa tässä elämässä maksettuakin. Kasvatamme itse suuren osan ruuastamme, on peruna- ja kasvimaa, marjapensaita, hedelmäpuita, kasvihuone ja vieläpä kanoja. Mies ja pojat kalastavat. Minä teen paljon käsitöinä vaatteita, kudoin viime kesänä räsymattoja. Tiskaan käsin, säästämme vettä ja sähköä, talo lämpiää puulla, luovuimme toisesta autosta, käyn kirppareilla, tuunaan vaatteita ja huonekaluja. Leivon leivät, teen kaiken ruuan itse, valmistan saippuat ja voiteet. Jonkun mielestä tämä on vaivalloista ja kituuttamista, mutta meille tämä ei ole sellaista. Vaan ihanaa ja onnellista elämää, jossa on sisältöä. Joka aamu on ihana nousta ylös, laittaa tulet puulieteen ja keitellä rauhassa kahvit, lähteä sitten kanasia ruokkimaan.. Harrastukset ovat vaihtuneet kuntosalista ja aerobickistä hiihtoon, tähtivalokuvaukseen, lintubongailuun, sienestykseen...en tiedä olisiko sellaista rahasummaa olemassa, jolla vaihtaisin tämän elämän entiseen! Kaikki on mahdollista, pitää vain uskaltaa!

[/quote]


[/quote]
Vastaa Lainaa Ilmoita asiaton sisältö
0 0
Aihe vapaa
Keskustelualueen säännöt
Tähdellä merkityt ovat pakollisia kenttiä