Arjen komiikkaa: väsyneiden äitien toilailuja pinoon!

Aika vanha ketju mutta ah, niin kuolematon =D

En tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa, kun niin kovin monesta tarinasta tunnistin itseni...



Pian vauvan syntymän jälkeen lähdin yksin kauppaan. Siinä autolla ajellessani ihmettelin, mikä kumma auton alla kolisee. On varmaan jäätä irronnut renkaista tai jotain. Kotiin tullessa mies kysyy, että muistithan irrottaa sen lämmitysjohdon? No hitto... Ei sitten löytyny johtoa eikä ajastinpistokettakaan sen koommin!



Päätin lämmittää olkkarin takkaa ja latasin pesän puuta täyteen. Tuikkasin tulet ja aloin ihmetellä että onko muuri halennut tai jotain kun noin savua pukkaa sisälle. Nousin tuolille ja ihmettelin takan päällystä kun savua puskee joka raosta. Mietin jo että viskaan sangolla vettä että tuli sammuisi, kunnes silmät sattui savupeltiin... Arvatkaas missä asennossa se oli?!



Päätin palauttaa pullot samalla kun vaunuttelen kauppaan. Kaapista löytyi muutama miehen tyhjentämä saunakalja ja otin ne pussiin. Laitoin pullopussin vaunujen alle ja ei kun menoksi. Joskus viikon päästä vaunulenkillä ihmettelen, mikä ihme vaunuissa kolisee. Kurkistus vaunujen alle ja voi nolous: kaljapullot pyöri korissa! Toivon hartaasti ettei kukaan ole huomannut että tämä äiti ulkoiluttaa vauvaa kaljan voimalla...



Heräsin yhtenä yönä vauvan itkuun, ja säikähdin kun vauva ei ollutkaan enää vieressä. Pomppasin ylös ja heittelin äkkiä täkit lattialle, revin lakanaa ja mylläsin koko sängyn. Vauvaa ei missään. Itku kurkussa huutamaan miehelle että vauvaa ei löydy!! Kesken lauseen huomaan että vauva nukkuu pinniksessään sievästi. Vissiin olin nähny unta.



Miehen toilaus: oli vaihtanut vauvalle kestovaipan ja vauva kuului töräyttävän kunnon sinapit. Nostin sen syliin ja lähdin vaihtamaan uudestaan, kun ihmettelen kädelle että mitenkäs vaippa näin kovin reilusti on vuotanut kun sinapit ihan valuu pitkin kättä. Oli sitten jättänyt kuoret pois ja laittanut pelkän sisävaipan...



Onhan näitä, en viitis edes kaikkea kertoa kun muissa viesteissä on samoja mokia jo tullutkin ilmi =D

Siis minähän olen aivan täysjärkinen ( XD ) mutta tuo ukko..



Mieheni on töissä varastolla jossa nostellaan painavia laatikoita.

Yöllä herätin, että olis hänen vuoro mennä vauvaa rauhoittelemaan; ukko nousi ja lähti nostamaan olkkariin telkkaria 8D .. Eräänä yönä taas nousi ja alkoi viikkamaan ja pinoamaan lakanoitamme/peittojamme .. heh..

Usein on miehelle myös käynyt niin, että yöllä menee maitoa lämmittään ja unohtaa miksi keittöön on mennyt ja menee vessaan kun luulee olevansa sinne matkalla...hih...



En tiedä mitä kaikkea itse olen touhunnut, mutta mitään en ole huomannut ;) VIELÄ

Näitähän sattuu...Meinasin äsken kuolla nauruun, kun luin siitä pyöräilykypärä päässä vaunuja työnnelleestä :))



Meilläkin on käynyt joukko unohtumattomia. Mies oli lähdössä viemään koiraa ulos asusteinaan pipo, toppatakki, kengät - ja pitkät kalsarit. Huomautin, että nyt kyllä puuttuu jotain olennaista, ei raukka edes itse tajunnut, mitä mahdoin tarkoittaa. Vastaavasti vei lapsemme vaunuajelulle puettuna sisävaatekertaan, hattuun ja rukkasiin, toppapuku puuttui. No, onneksi oli vaunuissa lämpöpussi. Samainen mies soitti tuohtuneena kaupan parkkipaikalta, että auto on varastettu. Muuten ihan hyvä, mutta oli liikenteessä pyörällä.



Minä itse...Pesin pyykkiä siten, että latasin koneeseen pesu- ja huuhteluaineen, itse pyykit vain unohtuivat. Viimeiksi tänään keitin kahvia ilman vettä. Usein haahuilen keittiössä tyhjä lasi kädessä tietämättä olenko aikeissa juoda jotain vai olenko kenties laittamassa sitä pesukoneeseen. Läksin koiran kanssa autolla tarkoituksena mennä jäälle pitkälle lenkille. Matkalla kirosin, että unohdin rattaat. Hmmm, 35 kiloinen koiramme onneksi kävelee ihan itse :)



Synnärillä kuittasin jonkin lomakkeen ja koska sairaalassa oltiin, laitoin vaistomaisesti nimeni eteen tittelin sh. Kyllä varmaan ajattelivat, että tuolla on pahasti mennyt ammatti päähän :) Samasta syystä haron usein kaupan kassalla rintapielustani kynää etsien, harmi, ettei siviilivaatteissa ole vielä sitä kynäkoteloa. Kännykän sijasta voi hyvin pakata laukkuun kaukosäätimen.



Muutamanakin yönä olen pojan itkiessä tuijottanut koiraa ja miettinyt kuumeisesti, että mitä sille nyt pitääkään tehdä.

Tuttavani muuten joutui äitiyslomalta palattuaan aina tarkistamaan käsilaukustaan, onko menossa töihin vai kotiin. Jos eväät olivat laukussa, oli suuntana työmaa. Jos taas eväitä ei löytynyt, oli siis matkalla kotiin. Useimmiten muisti myös hakea pienet lapsensa tarhasta, kunhan oli ensin selvittänyt mihin oli matkalla :))

Täällä oon naureskellu maha kipeänä ja yliväsyneenä muiden touhuille! Mies ihmettelee, että mikä niin naurattaa! 8D



Itelle ei ole mitään kummosempia sattunut, mutta niitä aikoja odotellessa...



Lisää näitä, kiitos! =)

Itse vielä imettäessä etsin harva se yö vauvaa peittojen alta, vaikka hää nukkui ihan tyytyväisenä sängyssään. Vielä nytkin kun poikamme jo saattaa nukkua yön yli, herään hyssyttelemään miestäni ja hoen " ei mitään hätää, äiti tässä" .



Yhtenä päivänä ihmettelin vaippaa vaihtaessa, että minnekäs ne tarrat on kadonneet, vielä ne eilen tällä puolella oli. vaippa oli tietenkin väärin päin...

..ei voi muin itselleen välillä nauraa.



Ei ollut uutta että Aada (1,5v) kylpee märissä vaipoissaan kun en ole ehtinyt/muistanut vaihtaa vaippaa. Kahden lapsen vaipattaminen kysyy joskus organisointia ;). Eräs ilta oli kuitenkin erityinen. Huomasin että Aadalla oli kaikki housut jo märkinä kun vaipam vaihdosta oli kulunut viisituntia (kestovaipat). Olin siis unohtanut viedä tytön päiväunilta potalle, kun imetin Senjaa (1kk). Samalla sitten kun vaihdoin Aadalle lopulta kuivan vaipan, huomasin että OLIN UNOHTANUT LAITTAA ITSELLENI SITEEN!!!!!!

Tuntia myöhemmin pakkasin lapsia yläkertaan mennäksemme nukkumaan, olin sammutellut valot, ottanut Senjan syliin ja etsinyt Aadalle nallen, ja olimme menossa kohti yläkerran rappusia, kun muistin etten ollut antanut Aadalle mitään iltapalaa!!



Ja nyt kun kuukautta myöhemmin tätä kirjoitan, klo 23, muistin juuri etten tänäänkään muistanut Aadan iltapalaa...

... kun meille tuli vieraita, hienosti laitoin kupit pöytään ja keitin kahvin, laitoin tarjottavat, napsautin itseäni varten veden keittimen päälle. Kutsuin vieraat pöytään ja tarjoilin kahvin. Laitoin itsellenikin vettä, ja teepussin. Istuin pöytään ja hörppäsin varovasti teetä ja aloin ääneen ihmetellä miten se on aivan kylmäksi mennyt näin nopeasti (en ymmärrä tätä vieläkään). Ehkä olin painanut kauhan vartta keittimen kytkimen vierestä.



Samaisilla kutsuilla mieheni kiinnitti huomiota suolakuppiin pöydässä. Onneksi huomasi sen ennen kuin vieraat ehtivät kaataa sitä kuppeihinsa.

illan parhaat naurut!

En pitäs olla väsy kun neito 3 kk nukkuu kuin unelma, mutta meinasin ajaa viime keskiviikkona 2 kertaa lumikinokseen auton kun vein muksuja kuoroon !!!



Lisäks huivautin tetrallisen Semperiä (korviketta) kanafileiden päälle kun piti kermaa lurauttaman.... Hyvin maistui =DDD. No, näitä löytyy sata näitä tumpeluksia.....

Itse olen nyt palannut työelämään ja se tietysti saa pään vielä pahemmin sekaisin...



Haahuilin työpaikan kahvihuoneessa eväspussi kädessäni enkä tiennyt mitä sille tekisin, kunnes työkaverini ystävällisesti opasti minua laittamaan sen jääkaappiin...



Kahvitauolla tokaisin vieressäni istuneelle (50-v rouva) työkaverille: " Äiti menee nyt pissalle!" Hän kiitti tiedotuksesta...



Kotona sovitin maitopurkkia astianpesukoneeseen ja ihmettelin kun se ei tuntunut mihinkään sopivan...

toilaijuja on niin paljooon...

monesti kassalla ollessani maksan ostokset pankkikortilla, ja sitten käsi ojossa olen odottanut vaihto rahoja...



olen myös muutaman kerran yöllä,kun syöttelen vauvan,niin sen jälkeen mennyt veskiin pissalle,ja siinä istua kökötän pöntöllä alkkarit jalassa :)



ja mikä inhottavinta yöllä väsyneenä istua pöntölle,kun ukko on viimeeksi käynyt ja ei oo laskenu reunaa alas, siinä herää.. :)



monesti huudan myös tyttöä koiramme nimellä, samat eka tavut molempien nimissä ...



viikonpäivät on ihan sekaisin... ja jos joku kysyy yhtäkkiä että mitä teit eilen puolilta päivin,niin ei mitään hajua, kuka niitä nyt muistaa...

Nää on loistavia :-D Ehtisipä joskus lukea kaikki.



Itse nostin vauvan juuri olkapäälle röyhtäisemään ja aloin taputtaa sormella tätä läppäriä vauvan takapuolen sijaan.



Kerran paistoin tutin. Olin kylppärissä vaihtamassa vaippaa ja ihmettelin että kylläpä hiustenkuivaajasta lähteekin kumma haju (käytän sitä vauvan lämmittelyyn ja rauhoitteluun kun on kylmä), onkohan se hajoamassa. Tullessamme olohuoneeseen siellä leijaili sankka savu ja tutista oli puolet jäljellä kattilanpohjassa.



Kaikenlaista kömmähdystä sattuu koko ajan, harmi vaan kun ei muista niitä enää...

Tuttuakin tutumpi on tuo paniikki keskellä yötä: missä vauva on, justhan mä otin sen tissille!? Neiti on tyytyväisenä nukkunut omassa sängyssään. Huh, onneksi yösyötöt on meillä jo historiaa.



Vaunujen ja koiran kanssa kaupassa käydessä muistin kyllä ottaa vauvan mukaan, mutta koiraparka jäi kaupan eteen palelemaan.. Vasta kotona ihmettelin, miksei koira hyppää vastaan..? Kaupan ja kodin väli on kuitenkin kaks kilometriä..



Olen myös lähtenyt koiran kanssa ulkoilemaan, mutta unohtanut koiran sisälle.. Kerran otin kyllä koiran mukaan, ilman remmiä.. Ihmeissään koiruus katseli hetken, kun yleensä alkumatka kävellään remmin kanssa, ja vasta syrjemmällä päästän sen vapaaksi. Onneksi on perustottis hallussa ettei tarvinnut pelätä karkaamista.



Meillä käytetään lähinnä kestovaippoja, siis harsoja ja villahousuja. Reissussa kuitenkin usein kertakäyttöiset mukana, ettei tarvitse niitä likaisia harsoja roudata. Muutaman kerran olen lähtiessä pukenut vauvalle kertakäyttövaipan -ja villahousut..



Useasti olen myös kotiin tullessa heittänyt sen likaisen kertakäyttövaipan likoamaan vaippa-astiaan -kun ensin olen huuhdellut siitä kakat pönttöön.



Kaukosäädin on pariin otteeseen löytynyt jääkaapista, syyllisestä ei ole varmuutta..



Päivittäin nousen sohvalta ja kävelen keittiöön tekemään jotain, mutta unohdan asian jo matkalla..

eli väsyneenä sitä mieskin toheltaa.

tänä aamuna heräsin siihen että tytär (7,5kk) kujerteli välissämme, kääntyi, ja alkoi kontata kohti sängyn päätyä. Minä sitten äkkiä tyttöä jarruttamaan, olisi muuten pudonnut päällensä lattialle. Mieskin havahtui, tarttui tuimasti minua ranteesta -luuli pitävänsä tyttöä nilkoista - ja minä loihe lausumahan " irrota irrota, se putoo!" . Mies äkkiä kaksin käsin entistä kovemmin minun ranteeseeni kiinni..

Nauratti, onneksi sain kuitenkin estettyä tytön konttauksen ja mieskin avasi kunnolla silmänsä.



Heh, kaikkea sitä sattuu. Nyt vasta tajusin etten ole ainoa joka paniikissa ekoina kuukausina etsi vauvaa sängystä, kun neiti itseasiassa nukkui jo omassa sängyssään..

Mulle kans tuttuja asioita nimien sekotukset, tyhjien ostoskärryjen ja sitterin heilutukset ym.. :)

Mut tuli mieleen pari muutakin juttua.



Just paripäivää sit kattelin uutta kotivideoomme, siinä paljon vauvaa kuvattu. No alko kova itkeminen ja mä hyssyttelemään ja lykkäämään tuttia sitterissä olevalle tytölle. Muuten hyvä mut itku kuului nyt kaksinkertasena, sillä ensimmäinen tuli videolta ja toinen nyt heränneestä vauvasta..



Toinen oli kun tykkään tepastella kotona ihanilla punaruutuisilla tossuillani joissa iso punanen tupsu. No meikä lähti kauppaan ja huomasin jaloissani olevat aamutossut vasta kun joku lapsi sanoi äidilleen et " kato tolla tätillä on aamutossut jalassa" , lapsen äiti siinä suhisi ja kirehti äkkiä pois. Kyllä nolotti, ulkonakin 20 astetta pakkasta..

Ihan pakko osallistua tähän. Kaikkea on tässäkin perheessä tapahtunut, ja sammakoita tulee suusta vähän väliä. Kerran kun olin imettänyt vauvan aloin röyhtäyttämään häntä. Jossain vaiheessa huomasin että taputtelen vauvaa takaraivoon. Ei sitä röyhyä sitten kuulunut...



Kun oltiin vielä sairaalassa heräsin sängystäni ja ihmettelin missä vauva on kun ei ole vieressä. Hätäännyin ja nousin sängystä, katselin lattialle ja pelkäsin vauvan pudonneen. Tajusin kuitenkin että huuto olisi kuulunut jos vauva olisi lattialle pudonnut. Vilkaisin vauvan sänkyyn ja siellähän se nukkui tyytyväisenä. Menin takaisin nukkumaan mutta hetken kuluttua oli pakko nousta tarkistamaan että se vauva todellakin oli sängyssään..



Marraskussa oli miehen syntymäpäivät. Kun sitten päivä koitti olin unohtanut koko asian. En muistanut synttäreitä vaikka mies tuli kotiin pullapussin kera. Parin päivän päästä juttelin miehelle miten hän täyttää vuosia kohta.. Mies vain naureskeli. Noin viikon kuluttua vasta muistin että synttärit olikin olleet jo.. Kyllä hävetti.



Välillä kannan vauvaa rintarepussa. Silloinhan ei tarvii pitää kiinni vauvasta. Sitten seuraavaksi kun vauva on sylissä ilman reppua huomaan ajattelevani että miksi pidän kiinni vauvasta, kyllähän se tässä muutenkin pysyy.. Ainakaan vielä en onneksi ole päästänyt irti..



Paljon on sattunut, kaikkea ei edes muista. Nimet menee helposti sekaisin ja unohtelen mitä piti seuraavaksi tehdä tai mitä olen juuri tekemässä. Eiliset tapahtumat on unohduksissa välillä. Kyllä näistä riittää naurua pitkäksi aikaa.

tämä väsynyt äiti puki aamulla vauvalle ulkovaatteita päälle. kun vaatteet olivat päällä ihmeteltiin minne ihmeeseen se tutti oikein katosi. vauva iskän syliin ja komento ulos ettei vaaville tule liian kuuma sillä välin kun äiti etsii tuttia. hetken päästä isä ja vauva tulevat takaisin kun vauvan selästä törröttää jotain kovaa.. eikun vaatteet pois ja kas kummaa; sieltähän se tutti löytyi bodyn sisältä. onneksi iskä huomasi ennenkuin vauva meni unille rattaisiin.

Oltiin mummon luona kylässä ja silloin mummo haluaa aina syöttää pikkuisen. Siinä ne sitten istuivat sylikkäin odottamassa, että tuon lämmintä ruokaa.



Ruoan tuotuani solmin ruokalapun mummon kaulan ympärille! Pikkuinen katsoi ihmeissään mummon sylissä, mutta oli mummonkin ilme näkemisen arvoinen ;)

Kuukausi sitten vauvanpyykin joukkoon oli jäänyt libero-vaippa, voitte arvata sen vauvapyykin näköä kun aloin niitä ripustella ja ihmettelin mitä kidettä näissä vaatteissa on. Täytyi pyörittää sama koneellinen vielä kaksi kertaa. En suosittele :)



Ja pari viikkoa sitten tein vauvalle parsakaalisosetta. Jätin parsakaalit kiehumaan ja kas, sinnehän ne unohtuivat. Pari tuntia kun olivat kiehuneet niin esikoinen kysyi " äiti miksi täällä haisee popcornilta" . No syykin löytyi kun menimme keittiöön...





Gerbera, ½ v tytön ja 3,5 v tytön äiti