Onko vielä toivoa kun mies miettii eroa?

niiskuneiti_ap kirjoitti:

Mietin eilen shokkihoidon mahdollisuutta. Ajattelin, että jos tämä toimintatapa kotona ei tuota mitään tulosta, vuokraan kalustetun kaksion kuukaudeksi ja "katoan". Vielä en halua tehdä mitään näin äkkinäistä, kun haluan ensin elää kotona niin kuin haluaisin elää jos mies tähän päättäisi jäädä. Nyt vasta melkein kaksi viikkoa takana sitä skenaariota, jossa annan miehelle kaiken tilan enkä vaadi mitään keskustelua, ellei mies itse halua keskustella.

Se vain on niin kysymysmerkki, että milloin on sitten kannattavaa tämä katoamistemppu tehdä, ehkä siihenkään ei vain löydä vastausta, vaan se pitää jossain vaiheessa vain repäistä vaikka en haluaisikaan niin tehdä.

Älä katoa! Istu alas kypsäati ja rauhallisesti ja ota esiin ne asuntoilmoitukset ja kerro, että teette nyt tilapäisen hengähdystauon jotta voitte miettiä asioota. Älä kysy haluaako mies sitä vaan kerro rauhallisesti, että se tapahtuu, koska Sinä haluat sitä, kun et enää voi hyvin suhteessanne. Eli älä pyöri miehen halujen ympärillä enää vaan ilmaise, mitä sinä tarvitset (mietintätauko, kun et ole enää varma onko suhde hyväksi sinulle ja lapselle). Siteen jaatte viikko viikko systeemillä lapsenhoidon. Se on tärkeää! Lapsen pitää saada olla isän kanssa ja isän pitää saada kokea, että erossa hänen elämänsä ei kevene huolettomaksi sinkkuiluksi vaan hänestä tulee joka toinen vko yh isä! Tärkeää! Ja kun mies näkee, että olet rauhallinen ja päättäväinen hän tajuaa, että herrajumala sulla onkin oma tahto ja oma elämä, kun tähän asti on taitanut pitää sua itsestäänselvyytenä.

niiskuneiti kirjoitti:

Seksiä on ja me molemmat ollaan siihen oltu tyytyväisiä.

Niinkö? Ai molemmat vai?

Kertomus kuin omasta elämästä. Mies ei halunnut edes yrittää, otti suoraan eron. Syyt olivat vaihtelevia ja ihan älyttömiä "ei hengailla mun kaverien kans tarpeeks, oltiin liian nuoria ku mentiin naimisiin, en haluakaan olla sun kans kun sulla on tollanen tausta" (mun taustahan oli tiedossa seurustelun alusta asti) jne.

Kummallisten syiden takana olikin oikeasti toinen nainen. Olen iloinen, että ero tuli. Ero oli raskas, mutta en voisi elää ihmisen kanssa, joka lähtee heti kun arki velvollisuuksineen ei miellytä. Ei perhe-elämä ole aina ruusuilla tanssimista.

Vierailija kirjoitti:

niiskuneiti kirjoitti:

Seksiä on ja me molemmat ollaan siihen oltu tyytyväisiä.

Niinkö? Ai molemmat vai?

No olisi aika yllättävää minulle jos ei oltaisi tyytyväisiä. Ollut ennen erojupakkaa 3-6krt viikko, ja mieskin selkeästi nauttii siitä. Minäkin. Välillä pikaisempaa, välillä keskitytty toisiimme kunnolla.

Tämä on ehkä tarpeetonta toistoa, mutta kuitenkin: "Ehdotinkin että mentäisiin johonkin juttelemaan ja mies ei suostu. Ei mistään hinnasta."

Tämä on huono merkki siksi, että se kertoo paitsi miehen mahdollisesta pelosta puhua tunteistaan myös siitä, ettei hänellä ole aitoa halua suhteenne kehittämiseen. Molemmat asiat ovat suhteen jatkon kannalta oleellisia ja voivat tuhota suhteen.

Kertooko mies edes syytä siihten, ettei suostu ulkopuoliseen apuun?

41: kiitos näkökulmasta shokkihoidon toteuttamiseen. Jos jotenkin sen haluaisin toteuttaa niin juuri noin. Kiitos.

herra57: Mies kun ei ole koskaan osannut sanoittaa fiiliksiään tai puhua yhdestä aiheesta pitkään, on todella todella ujo ja "ahdistuu" kun joutuisi juttelemaan näistä asioista ulkopuoliselle. Olen tuntenut miehen 9vuotta ja sanoisin että se on se perimmäinen syy, ei niinkään haluttomuus tehdä asioille mitään. Hän ei vain osaa keksiä mitään keinoja millä parantaa sitä mitä on, jos joku mättää niin ei välttämättä osaa sitä edes näköjään eritellä. Siksi olen itse joutunut miettimään missä itse olen toiminut väärin, ja korjannut ne.

Mies on kysynyt pariin kolmeen otteeseen että esitänkö vain, kun olen ollut rauhallinen ja tyyni, en ole suuttunut ja hoidan kaiken juuri niin kuin itse haluan / kuten pitääkin. Asia vissiin kiinnostaa häntä sen verran että viitsii kysyä, joten kyllä siellä pääkopassakin jotain täytyy käydä jos ajatuksensa esiin tuo. Olen sanonut hänelle, että olen juuri se joka haluankin olla, enkä yhtään enempää/vähempää.

Lyhyesti ja ytimekkäästi: tuollaisen miehen antaisin mennä menojaan.

Voi kun olisikin joku käsikirja josta näkisi jonkun viitteellisen ajan milloin mieli voisi muuttua jos on muuttuakseen. Voiko pieniä merkkejä tulkita vai luottaako vasta sanoihin?

Pian parisen viikkoa mies on käyttäytynyt kohteliaammin kuin ensimmäiset kolme viikkoa. Ensimmäiset kolme viikkoa puhui erosta päivittäin jotakin, käyttäytyi kylmästi ja etäisesti vaikka oli luvannut yrittää ja nyt kun ilmoitti että ero olisi järkevintä, että haluaa olla yksin ja nyt hänen vain täytyy olla kerrankin elämässään itsekäs - kun olen itse muuttanut käytöstäni normaalimpaan, myös hän on käyttäytynyt kohteliaammin. Toki yhä se seksistä kieltäytyminen ja toisessa huoneessa nukkuminen, hellittelysanojen puuttuminen, rakkaudentunnustusten puuttuminen ja muu onkin sitten eri asia, ne tässä satuttavat kaipuun lisäksi eniten.

Olen silti huomannut, että nyt ajan kuluessa oma shokkitila on väistynyt ja nyt pystyn olemaan itkemättä yksinollessanikin ja jutellessani asiasta jollekulle. Miksei siis miehenkin mieli voisi tasoittua ja muuttua jos minun mieleni muuttuu seesteisemmäksi ja tyytyväisemmäksi...

Vierailija kirjoitti:

Mies on ihastunut siihen 15 vuotta vanhempaan työkaveriin, mutta empii lähtöä ihastuksen iän vuoksi. Tulevaisuus siis arveluttaa.

Veikkaan samaa. Voi myös olla, ettei tämä ihastus ole vielä halunnut edetä niin mies empii.

Olette menneet niin nuorena naimisiin, että se on alkanut mietityttää miestäsi. Olen nähnyt monta tapausta, jossa miestä alkaa ahdistaa kolmen kympin korvilla, että tässäkö tämä elämä nyt oli. Samaan aikaa jotkin kavereista viettävät vapaata sinkkuelämää ja mahdollisesti miehesi on sen työkaverinsa myötä tajunnut, että muidenkin naisten kuin sinun kanssasi on mahdollista löytää yhteys. 

Näitä miehiä on kuitenkin alkanut myöhemmin kaduttaa. Mutta se katumus ei voi tulla ennen kuin jotain on oikeasti tapahtunut ja on luovuttu toisistaan lopullisen tuntuisesti. Teidän pitää nyt muuttaa erilleen ja erota, jotta miehesi voi hyvällä omalla tunnolla käydä panemassa muita. Se on kuitenkin se perimmäinen asia, mikä häntä varmasti eniten mietityttää. Vaikka seksinne olisikin hyvää, miehelläsi voi silti olla tunne "tässäkö tämä nyt oli, samaa naista seuraavat 50 vuotta". 

Minulla on kokemusta vähän vastaavanlaisesta tilanteesta, tosin meillä ei ollut silloin vielä lasta. Miestäni olivat alkaneet muut naiset kiinnostamaan. Tajusin onneksi itse esittää eroa ennen kuin mitään suurempaa oli ehtinyt tapahtua. Pysyin suht coolina ja totesin, että onhan tämä ihan ymmärrettävää kun niin nuorena ollaan sitouduttu. Lisäksi totesin, että tässä eroa miettiessä olen itsekin alkanut ajatella, että olisi se kai kiva päästä muidenkin miesten kanssa seksiä harrastamaan (vaikken näin edes ollut ajatellut). Tässä kohtaa mieheni ajatusmaailma räjähti: Jos hän menee muihin naisiin, niin niin menen myös minä! Ei ollut tullut sitä ajatelleeksi!!

Erosimme ja ei aikaakaan kuin mieheni alkoi ottaa yhteyttä ja palasimme harrastamaan satunnaisesti seksiä. Mieheni kertoi avoimesti, että hänellä on myös muita. Se sattui, mutta ajattelin että muiden kanssa se on vain seksiä. Kului pari kuukautta ja sama avoin suhteemme jatkui. Lopulta tuli se päivä, että minä kerroin hypänneeni sänkyyn toisen miehen kanssa. Mies raivostui totaalisesta ja ehdotti yhteenpaluuta. En suostunut, sillä mikään ei olisi muuttunut jos olisimme palanneet niin nopeasti yhteen. Lopulta suostuin lupaamaan, etten enää harrastaisi muiden miesten kanssa seksiä. Luonnollisesti sopimukseen kuului, ettei myöskään mieheni näin tekisi. Elimme kuitenkin erillistä elämää, jolloin mies sai rauhassa miettiä mitä haluaa. Ja minuthan hän halusi. Olemme olleet tuon eromme jälkeen olleet nyt yli 10 vuotta yhdessä ja vastaavanlaisiin irtiottoihin ei ole ollut tarvetta kummallakaan. Itse asiassa näin myöhemmin ajatellen tuo väliaikainen eromme teki myös minulle todella hyvää.

Tsemppiä ap! Toivottavasti teille tilanne ratkeaa lopulta yhtä hyvin kuin meillä!

Mä yritän vakaasti uskoa et kyseessä on vaihe, ja et vaikka oliskin toinen nainen et mä olisin vaimona vahvemmilla tässä touhussa kuin tuo toinen jos vaan jaksan toimia itse kunnollisesti ja rehellisesti, ahdistamatta miestä nurkkaan.

Se mua häirittee kauheesti, että mies kieltäytyy suudelmista ja seksistä. Eilen kävimme saunassa ja selkeästi mies kuitenkin kokee jotain halua mua kohtaan, kun näkee minut alasti ja saa vähän koskeakin. Mies on toki mies ja panettaa voi ketä tahansa.

Mies koski minua kuitenkin eilen, rutisti takapuolta ja rintoja kun annoin sen tehdä.

Nyt kun olen antanut aikaa ja tilaa niin vaikuttaa rennommalta. Elettäkään ei ole yhäkään avioeron eteen tehnyt. Sormus yhä sormessa.

Toivoa voisi vielä olla? Vai tulkitsenko väärin?

En haluaisi antaa liikaa toivoa ap:lle koska eiväthän nämä tällaiset jutut yleensä hyvin pääty, mutta varmasti valittu tyyli on toimiva.

Jos mahdollista, koeta käyttäytyä entistäkin itsevarmemmin ja tee kivoja asioita, älä "kyttää" miestä äläkä hiippaile ympärillä. Älä nysvää kotona vaikka tavallisesti siitä pitäisikin. Käy omissa menoissa! Varaa liput jollekin keikalle tms. Mene jumppaan, salille tai uimahalliin.

Älä kysy, sopiiko sulle jos kutsun Tiinan ja Maken syömään viikonloppuna vaan tee se ja ilmoita, että olet kutsunut vieraita. Osta kukkia, laita koti kauniiksi, tee simppeliä mutta hyvää ruokaa...

Älä myöskään ole koko ajan "tyrkyllä" kosketettavaksi tai halukas seksiin. Anna miehen tajuta että hän voi tosissaan menettää sinut ja mahdollisuuden koskettaa sinua.

Ystäväni miehellä oli toinen nainen varmaan kolme vuotta. Lopulta suhde kuitenkin kariutui ja mies jäi kotiin. Se on ollut kamalaa, mutta nyt huomaa että miehelle tuli paniikki, kun hän tajusi mitä perheen menettäminen käytännössä olisi. He ovat tosin teitä vanhempia.

Ilmoitat miehelle että hän saa ottaa lapsen asumaan luokseen ja sinä voit nähdä lasta "silloin tällöin". Olisi kiinnostava kuulla, mitä mies tuohon tuumaa. Tää on niin perus, että mies vaan kuvittelee lähtevänsä ja voivansa pestä kädet isyydestä niin että tapaa lasta "toisinaan". Naurettavaa.

Mutta ap, vaikka mies päättäisikin haluta jatkaa, niin mitä siitä oikeasti tulisi? Sittenhän (ja nytkin) liittonne on sen varassa, mitä mies haluaa. Eikä se niin saisi olla, sillä parisuhde on kahden kauppa. Sanopa miehelle että ok, ehkä ero on paras ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitat miehelle että hän saa ottaa lapsen asumaan luokseen ja sinä voit nähdä lasta "silloin tällöin". Olisi kiinnostava kuulla, mitä mies tuohon tuumaa. Tää on niin perus, että mies vaan kuvittelee lähtevänsä ja voivansa pestä kädet isyydestä niin että tapaa lasta "toisinaan". Naurettavaa.

Mutta ap, vaikka mies päättäisikin haluta jatkaa, niin mitä siitä oikeasti tulisi? Sittenhän (ja nytkin) liittonne on sen varassa, mitä mies haluaa. Eikä se niin saisi olla, sillä parisuhde on kahden kauppa. Sanopa miehelle että ok, ehkä ero on paras ratkaisu.

Niin että lapsella kiristäminen on mielestäsi hyvä ratkaisu?

Yksikään mies ei eroa, ellei hänellä ole uutta naista kiikarissa. 

Kuulostaa siltä että mies on pettänyt jollakin tavalla ja siitä johtuva huono omatunto ja valheessa eläminen saa hänet uskomaan että ratkaisu tilanteeseen on ero. Ei ole varma siitä onko toisen naisen kanssa tulevaisuutta mutta ei myöskään kykene olemaan sun kanssa koska petos kalvaa. Ei pysty kertomaan sulle asiasta vaikka just se rehellisyys ja sitä seuraava prosessi takaisin tasapainoon olisi ratkaisu tilanteeseen.

Jätä se lapsi illalla miehen hoitoon, ja pistä ykköset päälle. Sukkanauhaliivit ja kaikki. Pikkujoulukausi alkaa. Tälläydy viimeisen päälle. Sanot miehelle, että "juttu on niin, että tämä rouva se ei kauan lehdelle soittele, jos ei ala kotona asiat muuttumaan. Joko muutat tai minä alan elää uutta elämää, sinusta huolimatta"

Ja tilaat taksin ja lähdet baanalle.

Katsotaanpa, mikä on miehen reaktio. Se, että sullakin on vientiä, voi herättää pitämästä sua itsestäänselvyytenä.

Lopeta kaikenlainen anelu, ja alasti esiintyminen. Ota ap oma tilasi. Tee selväksi, että sinun kanssasi ei leikitä kissaa ja hiirtä.

Minä olen tehnyt sen miehelleni selväksi alusta saakka. Minä en nyhjötä kotona miestä odottamassa ja olen monesti sanonut, että jos katsot oikeudeksesi, niin muistappa se, että minä en polvillani anele, vaan kyllä se äijä löytyy mullekin. Tiskirätti kuuluu meillä yhtä hyvin miehelle kuin mullekin. Hyvä itsetunto on kaiken a ja o. Miehet (ja pettävät naisetkin) kyllästyvät äkkiä liian kiltteihin puolisoihin ja alkavat pitää itsestäänselvänä, että se kumppani pysyy kotona saatavilla eikä petä, mutta hän saa pettää, kunhan toinen vaan ei saa tietää, ettei tule riitaa. Juuri kukaan ei ole vastannut tällä palstalla esittämääni kysymykseen, että mitä jos sulle tehtäisiin niin? Hiljaisuus on siis paljonpuhuvaa.

Väitän, että miehelläsi on vähintään toinen nainen kiikarissa. Veikkaan, että anelusi vaan pönkittää hänen itsetuntoaan, kun on voita molemmin puolin leipää. Pistäppä niskasi suoraksi, ja tee selväksi, että et ole mikään itsestäänselvyys.

Pitänee opetella käymään jossain muualla kuin kotona. En ole oikein koskaan ollut sen tyyppinen ihminen että osaisin käydä oikein missään, tietty kun on tottunut että kotona on ollut mukavaa. Meinasinkin, että todella tuo liikkeelle lähteminen ja oman itsetunnon boostaaminen tekis hyvää, jo pelkästään esimerkiksi se, että kävisin uimassa, kävelyllä, kavereilla tai jossain kyselemättä sen kummemmin, vain ilmoittamalla et hei mä meen nyt.

Musta on silti hassu kuinka nopeasti ajattelen, että tässä on toivoa kun mies selkeästi antaa pientä joustoa toiminnassaan myös minulle päin. Kukapa ei harkitsisi vielä päätöksiään jos tässä on nyt miehelläkin ollut parisen viikkoa mukavampi olla, kun on saanut tilaa, aikaa ja huomaa että olen tyytyväinen hänen kanssaan ihan yksinkin. Etten tarvitse pelkästään häntä siihen että olen onnellinen. Josko se olisikin se syy miksi hän miettii eroa, että ei ole katsonut riittävänsä tällaisena, kokenut ettei arki riittäisi minulle sellaisena kuin se on, että en osaisi olla onnellinen ilman häntä...

Ei kai mies takapuoltani hyväilisi jos ei antaisi ajatuksissaan yhtään tilaa sille, että tästä voisi joku muuttua, kun eroaikeet ilmoittaessaan muuttuikin niin etäiseksi ja hyvä kun koskea antoi. Tai juttelemaan pystyi. Nyt sentään jo jotain jutustelua ja pientä kosketustakin, mies vaikuttaa tyytyväisemmältä. ehkä typerää ja sinisilmäistä ajatella näin, mutta jotenkin en usko siihen etteikö tämä olisi vain vaihe joka vaan täytyy kestää...

Olkoonkin vaikka toinen nainen. Vaimona kuitenkin loppupeleissä ja se, että tästä tulee olemaan vaikea irtautua jos sille tielle lähtee niin olemme tyttäremme kanssa ihan paljon vahvemmilla kuin joku 20v miestä vanhempi nainen jonka kanssa vaan sattuu olemaan helppo puhua kiinnostuksen kohteista? Ja mitä oikeasti vanhempi nainen näkee näin nuoressa perheenisässä.... Ajatuskin vähän naurattaa.

Ei onnistuisi toisinpäin. Että nainen lähtisi koska perhe-arki väsyttää. Sano miehellesi että kyllä se sinullakin väsyttää mutta tämä on sitä oikeaa elämää. Sanoisin että lähde sitten jos niin tulet onnelliseksi. Ja lopeta se miehen halailu ja pussailu. Ihan vihaksi pistää. En pystyisi moiseen. Vittu mikä mies, kiusaa toista hokemalla kokoajan että ehkä haluan eron ja etsii asuntoja. Mä.sanoisin että ala lähteä sitten vaikka hotelliin ja etsi sieltä käsin niitä asuntoja.

Kaikki tämä tapahtui myös meille. Perusonnellisen perheen rikkoi perheenrikkoja tietoisena pienistä lapsista. Mikään ei auttanut ja lapset joutuvat tapaamaan inhoamaansa perheenrikkojaa isän luona. Parempaa onnea sinulle.