Vetis 20
Seuratut keskustelut
Kommentit
Niin, kaikkihan on periaatteessa omissa käsissäni, mutta miten ja milloin tämä tyhjyys loppuu, kun mikään ei ole mitään. Haluaisin kertoa jollekin elävälle ihmiselle mikä mieltäni painaa, luulen että muuten eteenpäin meneminen on vaikeaa. En hahmota itseäni ehkä oikein, voisiko joku ammattilainen auttaa siinä, en tiedä. Ehkä. Ehkä ei.
Tiedän, että minä itse vain voin tehdä jotain elämäni eteen, jos haluan sen muuttuvan, mutta en tiedä mikä on oikea valinta ja mikä väärä. Mihin olisi hyvä astua jalallaan. Tuntuu että minne meneekin, niin se on väärää ja hajoan. Hajoan nykyään vähemmistäkin asioista.
Pitäisi ensin muuttaa ajattelutapaa, että vuoden päästä asiat voivat olla hieman paremmin, eikä katsoa tulevaisuuden kauhukuvia.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta välittyy välittävä ihminen. Elämässäsi on ollut rankkoja vaiheita. Toivon, että sinulla säilyy myönteisyys ja luottamus, että elämä kantaa. Olet Jeesukselle hyvin rakas.
Kannustan sinua olemaan kriittinen ainakin pysyvään psyykenlääkkeiden käyttöön. Niistä tulee paljon haittoja. Jopa pysyviä. Mielestäni on riko lli sta orjuuttaa niillä ihmisiä.
Syö terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä.
Jätä ainakin vehnä ruokavaliostasi kokonaan pois. Gluteenin ja valkoisen sokerin välttäminen myös hyvä. Käytä maitohappobakteereita.Voimia, iloa, hyvää kesää ja lämmin halaus 🥰
Kiitos. Ja samoin. 😊
Mistä löydän vaikka Jeesuksen? Olen joskus yrittänyt etsiä, mutta en löydä.
Rukoile Jeesusta elämääsi ja pyydä häntä sydämeesi. Hän on luvannut, että löydämme, kun etsimme.
Lue Raamattua ja etsi uskovien yhteyttä. Toivottavasti seurakunnasta löytyy elävää uskoa, eikä vain tyhjien tynnyrien kolinaa.
💚Niin, ehkä se uskossa oleminen tekisi minusta lempeämmän ja tyynemmän. En vain löydä oikein yhteyttä.
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.
Tilasin jo kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat uudelleen syntymisestä. Odottelen niiden saapumista. Luen sitten lisää ja lisää ja lisää. Eihän tässä muutakaan ole oikein.
On. Pahinta mitä itellesi teet on jäädä työttömäksi. Mene töihin tai opiskelemaan. Älä tee aukkoa historiaasi. Se aukko on sinua vastassa koko pitkän elämäsi. Vaikka 10 vuoden kuluttua menisit yliopistoon ja valmistuisit maisteriksi, niin hakemuksesi on pelkkä työttömyystahra. Koska tahrattomia päteviä hakijoita on. Sillä ei ole mitään merkitystä kuinka hyvä tai kiva olet. Vain tahra nähdään.
Osa-aikaiseksi ja samalla jotain avoimen kursseja vähintään. Töiden jälkeen ehdit tutkailla itseäsi ja kirjoja.
Olen sairaslomalla tällä hetkellä. Olen ollut kuukauden. Ajattelin hakea jotain työ/opiskelukuntoutusta, kun en tiedä ollenkaan mitä tehdä. Olen hakenut myös jotain siivousalan töitä, kun nuo oman alan työt ei enää nappaa, koska olen alkanut ahdistumaan ihmisistäkin, mikä ei ole hyvä asia. Toisaalta mietin vain milloin olisi tarpeeksi paha olo, että voisin jopa päättää tämän kaiken. Sitä tuskin teen kuitenkaan, mutta mietin usein. Sekään ei ole hyvä asia, pitäisi ottaa asenne, että haluan elää.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vetis 20 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta välittyy välittävä ihminen. Elämässäsi on ollut rankkoja vaiheita. Toivon, että sinulla säilyy myönteisyys ja luottamus, että elämä kantaa. Olet Jeesukselle hyvin rakas.
Kannustan sinua olemaan kriittinen ainakin pysyvään psyykenlääkkeiden käyttöön. Niistä tulee paljon haittoja. Jopa pysyviä. Mielestäni on riko lli sta orjuuttaa niillä ihmisiä.
Syö terveellistä ja ravintorikasta ruokaa. Monipuolisesti kasviksia, marjoja, hedelmiä, siemeniä, pähkinöitä.
Jätä ainakin vehnä ruokavaliostasi kokonaan pois. Gluteenin ja valkoisen sokerin välttäminen myös hyvä. Käytä maitohappobakteereita.Voimia, iloa, hyvää kesää ja lämmin halaus 🥰
Kiitos. Ja samoin. 😊
Mistä löydän vaikka Jeesuksen? Olen joskus yrittänyt etsiä, mutta en löydä.
Rukoile Jeesusta elämääsi ja pyydä häntä sydämeesi. Hän on luvannut, että löydämme, kun etsimme.
Lue Raamattua ja etsi uskovien yhteyttä. Toivottavasti seurakunnasta löytyy elävää uskoa, eikä vain tyhjien tynnyrien kolinaa.
💚Niin, ehkä se uskossa oleminen tekisi minusta lempeämmän ja tyynemmän. En vain löydä oikein yhteyttä.
Usko ei ole kaikille ratkaisu. Mene kirjastoon ja selaile erilaisia filosofioita, psykologioita ja itsehoito-oppaita. Tutustu niin itämaisiin kuin kotimaisiinkiinkin näkemyksiin. Älä ota mitään yhtä näkemystä "uskoksesi", vaan poimi kaikista näkemyksistä parhaat. Ota kopioita, valokuvia puhelimeen, kirjoita paperille tai mikä on sinun tyylisi. Poimi sellaiset tärkeät sanomat, jotka tuntuvat omilta. Ne heijastavat sitä identiteettiä joka sinulla jo on ja sitä miksi haluat tulla. Lakkaat myös seilaamasta ja ihmettelemästä ja epäröimästä. Samaan aikaan muista, että ihminen ei ole koskaan valmis, vaan jalostuu henkisesti kuolemaansa saakka.
Tilasin jo kirjastosta pari kirjaa, jotka kertovat uudelleen syntymisestä. Odottelen niiden saapumista. Luen sitten lisää ja lisää ja lisää. Eihän tässä muutakaan ole oikein.
Vierailija kirjoitti:
Olen aikuisemmalla iällä nyt huomannut sen, että sitä tuntee haluavansa elämälleen jotain syvempää merkitystä. Jotkut jopa tällä hetkellä lähtevät hakemaan sitä Ukrainasta.. vaikka koko elämä on rakennettu lapsineen ja puolisoineen Suomeen. Eikö se jo riittäisi? Ei riitä kaikille.. sitä on valmis jopa kuolemaan tuon syvemmän merkityksen löytämiseksi.
Tai jonkun merkityksen elämälle edes, kunhan tuntee että sillä on jotain väliä mitä tekee.
En ole, mutta ei tämäkään seilaaminen auta ollenkaan, varsinkaan kun en tiedä mitä töitä voisin/haluaisin tehdä. Jostain syystä se luo minulle paremman ja turvallisemman olon, kun ei tarvitse ajatella niin paljon itsekseen. Vähän niin kuin jossain lastenkodissa taas. Vaikka tiedän etten siellä enää ole enkä tule olemaan