Tyttö ja varis

Ihan oikeinhan se on noin ajatella, Aliisa Kyoto. Mielestäni optimisteilla on hauskempaa :)

Tätä ketjua näyttäisi lukevan moni muukin kuin me neljä. Olisiko jollain kokemusta ovulaatiotesteistä tai ovulaation ajankohdasta yhdistelmäpillerien jälkeen? Olen tosiaan vähän hämmentynyt, kun rfsu:n testi on näyttänyt nyt joka testauksessa minulla vain "viivan paikan", eli todella haalean viivan. Lukuunottamatta muutama päivä sitten, jolloin se näytti hieman vahvemman, mutta ei silti lähellekään yhtä vahvaa kuin kontrolliviivan. Sen jälkeen viiva haalistui nopeasti. Muutenkaan ei ole ovulaatio-oireita (vuodot jne.) Nyt olen ollut ilman pillereitä 25 päivää. Parina viimeisenä päivänä on ollut vähän kuukautiskipumaisia tuntemuksia. 

Ilmeisesti tässä on nyt vain kärsivällisesti odoteltava? Kauanko ovulaatiota kannattaa odottaa (tai puuttuvia kuukautisia), ennen kuin menee lääkäriin?

Nyt ei vielä varmasti mitään hätää, mutta olisi kiva saada tietoa/kokemuksia. Olisi rauhoittavaa tietää, että keho kuitenkin toimii/saada kierrot käyntiin e-pillerien jälkeen.

Poppypeonita, sinä olet ainakin kokeillut tikkuja? Entä muita, ketjua silmäilleistä? :)

Tyttö ja varis

Hei kaikki!

Ja tervetuloa "virallisesti vauvakuumeinen" Aliisa Kyoto! hehee

Ymmärrän sinua Aliisa Kyoto aika hyvin tuossa "väsymyksessä"  aloittaa nyt. Kun asiaa on ehtinyt harkita tänne aikuisuuteen asti, tiedostaa aika hyvin etukäteen niitä raskaita ja vaativia lapsensaantiin liittyviä asioita. Itsekin luin tuossa (virallisesti vauvakuumeisena? ) uusimman Kaksplus-lehden jutun, johon oli koottu vanhempien arkea aiheesta uhkailu, lahjonta ja kiristys. Kuulosti kauhean raskaalta, hirveää valtataistelua omassa kodissa! Ainoastaan viimeisen kirjoittajan kokemus oli minusta lohdullinen, sillä hän korosti sitä, että lapset ovat viisaita otuksia, ja kun lapsille perustelee miksi jotain tehdään, he haluavat itsekin usein toimia oikein... 

Mutta ei kai tässä peräännytä, eihän!

Itse olen tässä miettinyt, miten järjetön tunne vauvakuume oikeastaan on, sotkea nyt oma, melko hyvin järjestetty elämänsä vapaaehtoisesti. ;) Mutta on se pienen kaipuu aika raastava, järjetön ja iso tunne. Biologiako sen sitten sanelee niin vahvaksi.

Itselläni on myös työn suhteen aika tärkeää luoda työtä ja "uraa". Vaikka taiteen tekijänä minulle se tarkoittaa enemmänkin sitä, että voisi tehdä omaa työtään ja jakaa sitä, kuin mitään voittojen maksimointia. Mutta kuitenkin, vauva katkaisisi tämän hetkeksi, väistämätöntähän se on.

Omasta tilanteesta: olen tässä hämmentyneenä odotellut ovulaatiota. Tunnustan, olen tehnyt testejäkin! Hämmentävää on se, että sitä ei testeihin näy eikä kuulu. Onkohan kroppani vielä ihan unessa ehkäisyn jälkeen, ja kauankohan tätä kestää? Nyt taukovuodon alusta lähtien laskettaessa 22.päivä...

Ymmärrän tuon kiireen tunteen hyvin, vaikka sitä itsellä ei vielä olekaan. Jos asiaa on miettinyt pitkään, ja lopulta tehnyt päätöksen, niin sitten onkin jo prosessissa niin pitkällä, että raskaus saisi varmaan monen mielestä alkaa heti :)

Itse kuulostelen suurella mielenkiinnolla tätä pilleritöntä oloa. Megan, noita tunnemyrskyjä minulla on jonkin verran ollut, iltaisin myöhään ja väsyneenä olen itkeä tirauttanut useamminkin kuin kerran. Tiedä sitten, johtuuko hormonimuutoksista vai stressistä. Keho tuntuu muuten aika tavalliselta ja tutulta, ainakin vielä. Olen ehkä suuressa energiankulutuksessa vähän laihtunut (mulla ei ole puntaria, mutta silmämääräisesti). Olen ennestäänkin aika hoikka, joten yritän huolehtia, että söisin tarpeeksi ja hyvin.

Oletteko te muokanneet ruokavaliota raskauden yrittämisen vuoksi? Itse syön aika tereveellisesti, mutta olen viime aikoina pitänyt entistä paremmin huolta ,että syön joka päivä mahdollisimman monipuolisesti. 

Kuulostelen ja odottelen ovulaatiota minäkin. Nyt on tyhjennysvuodon alusta laskien 14. päivä. Arvatkaapa mitä, ostin myös ovulaatiotikkuja! En voinut vastustaa kiusausta, kun on noin kiinnostava tilaisuus tutkia, lähteekö kroppa toimimaan normaalisti. Ovulaatio ja kehon luonnollinen sykli on jännittävää päästä hahmottamaan näin yli kymmenen pillerivuoden jälkeen! Ajattelin testailla tikuilla tässä lähipäivinä :)

Vappu, tänään tiedossa jännä ja kiva ilta. Ja huomenna ehkä koko päivä ihan kaksin miehen kanssa ;)

Mukavaa vappua!

Tyttö ja varis

Hei taas! Ja kiva kun kirjoitat myös tänne Megan:) Itse pohdin myös tuota matkusteluasiaa, sillä haluamme vielä reissata myös. Ja lasten myötä tietty vapaus siihen kuitenkin muuttuu, ainakin joksikin aikaa. Nyt ehkä suunnitteilla vielä yksi matka juuri tähän yrittämisen/mahdollisen raskauden alkuun. Toisaalta viime matkallamme olin tärppänä, ja näin vauvoja kantorepuissa monenlaisissa paikoissa, mikä vähän rauhoitti. Ehkä ihan siihen emme itse ryhdy, mutta se on kuitenkin mahdollista! :D Ja onhan tietysti onnekkaassa tapauksessa siihen koko loppuelämä aikaa, mutta lasten saamiseen vain tämä rajattu hetki.

Myös lisää kirjoittajia voi tulla, jos joku elää läpi samoja asioita. Olen pohtinut myös noihin pinoihin liittymistä, mutta en ole vielä uskaltanut niihin.

Aika tuntuu nopeuttaneen kulkuaan tänä keväänä. Kohta on jo toukokuu! Koko kevät on mennyt ihan hurjaa tahtia. Alunperin suunnittelimme miehen kanssa ehkäisyn jättämistä pois jo joulukuussa, tuntuu että siitä on ihan hetki vasta, ja tapahtumia on ollut välissä vaikka kuinka paljon!

Nyt olen siis ollut ilman pillereitä taukoviikon jälkeen, katsotaanpas, tänään viidettä päivää. Periaatteessa minulla on nyt kiertopäivä 10, jos sen laskisi viimeisten pillerien tyhjennysvuodosta. Mutta nuo päivät eivät nnyt taida paljon kertoa tässä tilanteessa mistään. Kuulostelen oloani, vielä ei ole tunnu mitenkään erilaiselta tai ole ollut erityisiä oireita. Paitsi keho oli vähän hämillään, kun uusi liuska ei alkanut, ja vuosin vähän. Nyt sekin on jo ohi. Jotenkin tuntuu, että ovulaatio ei tulisi  ihan kierron keskivaiheilla vielä, mutta tarkkailen asiaa. Vielä keho ei ainakaan ole näyttänyt merkkejä lähestyvästä ovulaatiosta. Olen aika tarkkaan lukenut läpi nuo liman koostumus-jutut, joten seurailen asiaa kyllä. :)

Olen ollut aika herkkä viime päivinä, tämä liittyy myös muihin suuriin muutoksiin (ammatillisiin ja mahdolliseen muuttoonkin ihan toiseen kaupunkiin) elämässä juuri nyt. Olen nukkunutkin aika huonosti, on niin paljon jännittämistä ja miettimistä...

Itselle, ja miehelle myös, on suuri asia tämä askel tuntemattomaan. Mies suhtautuu siihen kyllä rauhallisemmin. Liekö sitten syynä se, että naiselle lapsen saamiseen liittyvä tapahtuu alussa siinä omassa kehossa, joten antautuminen hallitsemattomalle on heti konkreettisempaa?

Jännittää kyllä, mutta vielä ei ole sellainen olo, että haluaisin perääntyä... Kun ajattelen ikääni ja hedelmällisyyden laskemista 35 vuoden jälkeen, tulen aina siihen tulokseen, että jos haluamme enemmän kuin yhden lapsen, on aloitettava pian...nyt.

Ja onneksi vauvakuume niin suloisesti saa näkemään ympärillään kauniita mahojen kaaria,  ylpeitä isiä, joiden taaperoiden suu on jäätelösuhruinen, pieniä hiekan kaivelijoita lähipuistossa... 

Jatketaan kirjoittelua, vaikka useamminkin:) Ihanaa jos on vertaistukea näihin kovin jännittäviin aikoihin!

Tyttö ja varis

Hei myös sinulle Megan!

Tulin kurkkimaan tätä ketjua, sillä kävimme aika paljon asioita viikonloppuna läpi, ja päädyimme siihen, että tämä liuska oli nyt sitten viimeinen. Ainakin katsomme, miltä tuntuu, jos otamme tämän ekan pienen suuren askeleen. Että hirvittääkö enemmän, ja tekeekö sittenkin mieli ottaa takapakkia!

Hurjaa kyllä, tänään oli sitten viimeinen pillerini, ja alkaa "taukoviikko", joka ei kylläkään ole sitten taukoviikko, mmitä tuntuu vielä vähän vaikealta tajuta!

Juuri tuollaista olen minäkin miettinyt Megan, että todennäköisesti kuluu kuitenkin hiukan aikaa ennen kuin keho tottuu. Kirjoitathan kuulumisianne :) Onko sinulla kuitenkin ollut siis menkat ihan normaalisti? (tällaisiapa en yleensä kysele heti ensimmäisenä uusilta tuttavuuksilta!) :D

Tyttö ja varis