Tyttö ja varis

Tervehdys Poppypeony!

Olipa kiva saada vastaus! Kuulostaa niin tutulta tuo arpominen. Meilläkin on pyöritelty niin kauan tätä asiaa, että tuntuu tosi hurjalta, jos yhtäkkiä siitä tulee todellisuutta! Tai ainakin mahdollista. Minulla on tuo sama kuin sinulla, syvä tunne siitä, että lapsi kuuluu elämääni. Olisi tosi vaikea paikka, jos ei koskaan voisikaan saada lapsia. Pidän lapsista tosi paljon, hetkessä olemisesta, mielikuvituksesta ja luovuudesta. Kaikki nuo ovat itsellenikin tosi luontaisia olemisen tapoja, ja uskon lapsen rikastuttavan elämää siinä suhteessa enemmän kuin saatan etukäteen kuvitella. Siksi, vuosien kuluessa, alkaa yhä enemmän tulla tietoiseksi siitä, että joskus on otettava se askel tuntemattomaan, jos lapsia ylipäänsä haluamme. Aikaa kun ei voi enää kuvitella olevan ihan rajattomasti...

Mutta te olette nyt siis ehkäisyn pois jättäneet. Vau! Rohkeat. Miltä tuntuu nyt? Enemmän kauhua vai kuplintaa? Millä mentaliteetilla menette nyt, rennosti vai tosissaan yrittämällä?

Viikonloppuna meilläkin käydään varmaan asiasta taas keskusteluja. Tällä hetkellä mies on ehkä jopa rohkeampana kuin minä :)

Tyttö ja varis

Hei kaikki!

Tänään minäkin otan tämän askeleen, kirjaudun tänne toiveita idättämään:)

Kerron aluksi vähän minusta ja meistä. Olen kohta 30-vuotias nainen, ja jossain mielessä tyttökin, kuten tuohon nimimerkkiini kirjasin.:) Mieheni on jokusen kuukauden minua nuorempi. Olemme olleet yhdessä melkein kolmasosan elämästämme.

Olemme alusta asti puhuneet toiveestamme saada lapsia, mutta nyt asia alkaa pienin askelein konkretisoitua. Olen valmistanut sydäntäni lapselle todella pitkään, tietoa hankkien ja haaveillen... 

Elämäntilanteemme on jarruttanut lapsihaaveita jo useamman vuoden. Olemme asuneet työstä ja opiskeluista johtuen erillään. Olemme molemmat toteuttaneet omia unelmiamme, ja olen tosi onnellinen, että olemme päässeet niin tekemään. Toisaalta aika on ollut raskasta, kun emme ole päässeet ottamaan elämänvaiheissa askeleita "luonnollisessa tahdissa".  Viimeistään keväällä 2014 pääsisimme näillä näkymin muuttamaan taas yhteen.

Siinä mielessä 2014 voisi olla meille vihdoin perheen perustamisen vuosi. 

Minunkin mieheni -niinkuin moni muukin- on tähän asti ajatellut perheen perustamisen ajankohtaa varsin käytännölliseltä kannalta. Itse olen taas ajelehtinut kaipuun ja kammotuksen vuorovesillä, välillä taas keskittyen ihan muihin asioihin nauttien vapaudesta mennä ja tehdä. Nyt tuntuu, että mieheni on alkanut enemmän kaipaamaan haaveiden muuttumista todellisuudeksi, ja se rauhoittaa minuakin. Ehkä voimme kohta siirtyä haaveilusta ja suunnittelusta oikeaan, konkreettiseen.

Tuntuu tosi hassulta kirjoittaa tänne. Mutta tästä samasta kynnyksestä te olette varmaan muutkin menneet yli:D

Ehkä on ihan hyvä tehdä tätä asiaa kirjaimilla olemassa olevaksi. Ties vaikka minäkin kohta täällä toivottelisin plussatuulia ja kirjaisin limojani. ;)

Onko ketjussa muuten mukana taidetta tekeviä ihmisiä? Itse teen sekä harrastuksena että ammattina.

En ole vielä lukenut ketjua läpi, mutta aion tehdä sen myöhemmin, niin opin teidät.

Nyt lähdemme otusten kanssa tuonne aurinkoon kuljeskelemaan! minulla on tänään lomapäivä. Muutaman viime yön saimme taas nukkua yhdessä miehen kanssa. Sain juuri häneltä viestin, että hän oli nähnyt unta minusta yöllä ja herännyt, niin olinkin siinä.Ja toivoi, että niin voisi olla aina.

*Tyttö ja varis*