Surullinen isä

Vierailija kirjoitti:

Turhaa miettiä, miten saat hänet takaisin. Vaikka saisit, hän vain kerää lisää höyryä pönttöönsä ja lähtee uudelleen. Sitten kun hän oikeasti haluaa takaisin, sinä et enää halua häntä. Älä anna hänen irtiottojensa, vihansa tai syyllisyytensä sekoittaa omaa mieltäsi. Kun erosta on kerran päätetty, sinä teet omat päätöksesi ja hän elää omaa elämäänsä, eikä kumpikaan ole tilivelvollinen toiselle. Suojele itseäsi. 

Keskity lapsiin. Luo lapsille vakaat olosuhteet ja luottamusta siihen, että aina selvitään. Lasten hyvin voinnille on tärkeää, että heillä on edes yksi luotettava vanhempi. Et voi vaikuttaa toisen vanhemman temppuihin, mutta voit suojella lapsia olemalla itse lasten järkähtämätön tukipilari. Elä kaada eromurheita lasten päälle eikä pakota lapsia valitsemaan vanhempien välillä, vaan suojaa lapsia sellaisilta paineilta. 

Nimim. onneksi jo kaukana takana

Näinhän se varmaan on fiksusti sanottu. Mutta sydän on erimieltä

Vierailija kirjoitti:

Surullinen isä kirjoitti:

MIten saan vaimoni rakastumaan uudelleen.

Ilmoitti että muuttaa pois omaan asuntoon.

Ei kuulemma tunne enään niin kuin pitäisi, hetki sitten vielä sanoi toisin.

Meillä on ollut vaikeita ja ihania aikoja.

Ihanat lapset mutta ruuhkavuodet jättäneet jälkensä, käytännössä ei yhtään kahdenkeskistä laatuaikaa.

Ei tukiverkostoja ym lapsien vahdiksi.

Tuska vain kasvaa ja en jaksa tätä surua.

Nyt kun hän lähtee miten saan hänet joskus takaisin, miten saan ne tunteet herätettyä.

En haluaisi painostaakkaan jottein hän etäänny enempää.

Eikö vaimo suostu terapiaan?

Oletko varma ettei ole löytänyt uutta kumppania? Jos on niin vaimon voittaminen takaisin hankalampaa.

Jos ero tulee yhtäkkiä, ja tunteet kuolleet syynä tms niin ihan varmasti kumppanilla on uusi. Ei vaan uskalla kertoa sulle totuutta. Nimim. Kokemusta on

Terapiassa on oltu jo aikasemmin ja päästiin eteenpäin tuntuu että tämä päätös tuli äkkipikaistuneena kun kaikki haavet ei toteuneet napsauttamalla. Siihen uuten en jaksa uskoa toivon tuntevani hänet niin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä yllätä yhtään nämä palautteet täällä. Miesviha oikein roihuaa tässäkin keskuastelussa.

No joo hyviä ideoita miten voisin sen maailman ihanimman sydämmen valloittaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Oletko puhunut tunteistasi vaimosi ja lasten nähden? Esim. itkenyt avoimesti ja sanonut olevasi surullinen? Kokeile sitä.

Tunteeni olen kyllä näyttänyt ja kertonut kaikin mahdollisin tavoin.

Ihan kokeilematta, muuta ole pystynytkään tekemään muutamaan viikkoon....

Vierailija kirjoitti:

Ap ilmeisesti vaimosi on sinulle sanonut, että vanhat sanomiset painaa.

Sinä pyyhkäiset ne heti sivuun "nahisteluna" . Et tajua, että hän antoi sinulle avaimen siihen miten saat hänet takaisin.

Nuo sanomiset, jotka sinulle oli mitättömiä, oli hänelle niin pahoja että hän on valmis eroamaan niiden takia. Eli ette ole ollut samalla kartalla lainkaan. Sinä et tiedä mitä ne asiat oli ja miksi ne ottivat hänelle niin koville. Sinä et ole aidosti kuunnellut.

Varmaan sen takia hänelläkin voi olla sinusta väärä käsitys. Et ehkä ole edes pyytänyt anteeksi aidosti tai oikeaa asiaa.

Meillä parisuhdeterapeutti pysäytti meidät sinä kohtaa. Kun olin sanonut mikä eniten painoi, hän kysyi mieheltä, mitä tämä kuuli. Mies oli ihan kujalla. Vieras ihminen kuuli mitä sanoin, mies oli aivan ulkona.

Me oikeasti tarvitsimme TULKKIA ennen kuin keskustelu alkoi aueta ja pääsimme asian ytimeen.

En ole mitään pyhkäissyt sivuun. Uskomatonta miten sanoja väönnetään. Naisen ailahtelut, esim halutaan tavallista vain arkea ei mitään erikoista. Kohta taas ei olekkaan tarpeeksi luksusta. Mikään ei ole koskaan hyvä. Erimielisyydet on varmasti suurin osa ruuhkavuosiin liittyviä. Minusta tuntuu että olen ollut se joka on viimevuodet elänyt toisen ehdoilla ja aikataulun mukaan. Poittini oli se että rakastan sitä naista enemmän kun mitään ja uskon että ehkä hännellä jossain on se tunne myös vielä. Molemmilla on ollut vaikea menneisyys monella tapaa ja niitäkin on saatu avattua. Haluaisin vaan tietää miten löydän sen kipinän taas... se kun toisen pään sisään ei pääse haluaako huomiota lisää vai annanko miettiä ja kokeilla rauhassa välttäen kaikkea kontaktia...