Surullinen isä

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kun nainen on päättänyt, että tunteet ovat kuolleet, niin ne ajatukset ruokkivat itseään ja niitä on aika hankala palauttaa ellei nainen ota ensin etäisyyttä sinuun ja huomaa itse, että ilman sinua ei olekaan kivempaa.

Eli sanoisin, että sinun ei kannata yrittää vakuutella häntä jäämään liiaksi. Sanot, että sinusta eroon ei olisi tarvetta, mutta jos hänen pitää mennä, niin sitten hän menee. Ääni voi muuttua kellossa jo siinä vaiheessa, kun on hetki asuttu erillään. Toki voi olla, että hän on jo käsitellyt eron suhteenne aikana ja alkaa heti tapailemaan muita miehiä. Silloin sinun ei auta kuin katsella vierestä. Tosin kannattaa kyllä käyttää tuo sauma hyödyksi jos muut naiset kiinnostavat. Ikävää nimittäin palata yhtään naisen "kokeilujen" jälkeen jos et itse tehnyt niitä lainkaan. Siitäkään ei ole haittaa, että nainen näkee, että sinulla on vientiä. Jos hän on alkanut pitämään sinua epäseksikkäänä suhteen aikana, niin muisten naisten kiinnostuksesta hän huomaa olleensa väärässä. Toki tätä ei kannata pyrkiä tuomaan esiin, koska se vaikuttaa epätoivoiselta. Toisaalta sitä ei tarvitse myöskään erityisemmin peitellä. 

Hyvin sanottu kiitos

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko kysynyt vaimoltasi mitä hän sillä erolla saa? Jos yhteinen aika tai sen puute oli ongelma niin ei hän nyt erolla saa.

Menneiden virheitäkään ei sillä pois saa.

Saa tilalle yh-arjen, usein huonomman talouden, vielävähemmän turvaverkkoja kun on yksin vastuussa.

Ootko varma ettei oo jo uusmies kuvioissa?

Tsemppiä! Ihmisten pitäisi miettiä enemmän eron plussia ja miinuksia eikä sännätä eroamaan luullen että se tuo hyvän olon

Hän haluaa oman kodin, yhteinen koti ei enää kelpaa jonka hän nimeen omaan aikaan halusi ostaa.

Haluaa olla yksin tehdä mitä haluaa 

Aikooko hän jättää lapset sulle, vai miten kuvittelee, että voi tehdä mitä haluaa? Älä ota lapsia, jos tähän asti olet ollut pääasiassa vastuussa. Voi tulla vaimolle itku.

Miksei voi tehdä niin, suurin osa eroavista miehistä ei edes harkitse muuta kuin lasten jättämistä ex-vaimolle. Ja jos kerran mies on sen arjen pyörittänyt niin se olisi ihan luonnollistakin että pitää myös lapset.

No puhuttu on että 50/50 kyllä mä voisin ne kokonaanki hoitaa. Ei se haittaisi päinvastoin ovat elämäni ja arkeni sisältö.

Vierailija kirjoitti:

surullinen isä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisit hyvin olla mieheni, joka on nyt viimeiset puoli vuotta ollut isä lapsille. Sitä ennen, hän oli vuosia vain töissäkäyvä "perheenisä", jonka tarvitsi jaksaa töissä, ja joka jatkuvasti pakeni ongelmia töihin ja jätti minut henkisesti ja fyysisesti täysin yksin parisuhteessa. Tällä hetkellä tilanne on se, että minä luovutin ja mies heräsi.

Voi noinkin käydä meillä puuttui turva verkosto mistä saada apua. Juuri kun ruuhkavuosien paine rupee helpottamaan käy näin.

Päivät vaan loppui aina kesken arjen keskellä nukututtamisten ja muiden kanssa jonka jälkeen fyysinen läheisyys jäi aika harvinaiseksi.  Kumpikin oli yleensä jo siinä vaiheessa kun lapset nukkui aivan poikki.

Ap sun vaimo voi olla todella, todella loppu todella pitkältä ajalta. Kuuntelitko, kun sulle sanottiin että kysy siltä vaimolta vielä ihan aidosti, mitkä asiat sitä painaa. Ja sit vaan kuuntele, älä yhtään selitä, älä yhtään puolustele. Kuuntele vaan ja tee vaikka muistiinpanoja jos tuntuu ettet tajua. Tai pyydä vaikka että kirjoittaa kirjeen tai paiväkirjaa, että mitä tuntee ja mitkä asiat saa eroomaan.

Jos vuosien rankan ajan jälkeen et yhtään ymmärrä miksi lähtee, niin et ole sitten ollut kuulolla kun olisi pitänyt. Siinä ei ole yksi eikä kaksi asiaa.

Olet onnekas mies jos vaimo vielä tuossa lähdön kynnyksellä haluaa sinulle selittää, silloin on vielä toivoa. Hänkin silloin vielä välittää ja toivoo että asiat olisi voinut korjaantua. Se on se sun ainutkertainen tilaisuus näyttää hänelle että aidosti voit toimia toisin kun yrität ja kuuntelet häntä.

Tietysti sinun kannattaa itse tehdä samoin, kirjoittaa kirjeitä ja päiväkirjaa sun tunteista ja pohtia siinä asioita mitkä johti tähän, ja mitkä olisi pitänyt tehdä toisin. Oikeasti katso peiliin. Toisen syyttely ei siinä enää johda mihinkään. Vaikka vaimo muuttaisi pois, anna mukaan luettavaksi, jatka hänelle kirjoittamista. Niin hän saa pohtia niitä yksin ilman painetta sinulta.

kyllä näitä asioita käytiin pitkään läpi terapiassakin.

Aidosti kuunneltiin ja puhuttiin, on kirjoitettu paperille ja muuta.

Suurin syy tuntuu olevan se että meillä ei ole vuosiin aidosti ollut laatuaikaa kahdestaan.

Lisäksi ehkä se perhe elämän asettamat rajoitukset, jos minusta tuntuu pahalta että pitää aina olla menossa. Viikonloput ja muut kaikki mahdolliset kissanristiäiset on käytävä.  En halua rajoittaa ja estää mutta sitten se on johtanut siihen että ne vähäiset vapaahetket on omissa riennoissaan.... Päivässä loppuu tunnit toinen tulee kotiin toine joutuu jo lähtemään lasten harrastuksiin tai omiin. Omat menoni olen karsinut minimiin että olisi edes jotain aikaa. Minua ei harmita se olen onnellinen kotona lasten kanssa ei se siitä, mutta kun tuntuu että toinen harvoin on. Mutta jos toinen haluaa mennä ja olla ja kokee perhe elämän kahleeksi minkä teet.

Vierailija kirjoitti:

Anna mennä, ei se onni siellä ole kun huomaa olevansa yksin vastuussa lapsista ja ”jumissa” kun ei pääsekään harrastamaan niillä viikoilla.

Joskus toisen arvon huomaa kun on menettänyt. Sinä olet puhunut omat tunteesi ja tehnyt selväksi että haluat jatkaa.

Kyllä se voi routa porsaan kotiin ajaa.

Kuten joku ylempänä sanoi ole lasten tuki. Älä mollaa toista vanhempaa ole turva. Se kääntyy vielä hyvänä takaisin.

Surra saa ja itkeä sitenhän lapset oppii näkemään myös sen surusta selviytymisen.

Toivon niin tuntuu että meillä olisi niin paljon vielä annettavaa toisillemme, sekä lapsille.

lapsetkin rupee tajuamaan todellisuuden, sattuu katsoa kuinka heistäkin tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt itseä niskasta kiinni ja muuta suhtautumistasi. Varsinkaan naista et enää tuossa vaiheessa millään miellyttämisellä ja jalkojen hieronnalla takaisin saa. Päinvastoin. Ota välinpitämätön, asiallinen linja ja näytä että myös sulla voi olla elämä eron jälkeen. Anna toisen mennä, jos niin haluaa. Ketään ei voi pitää väkisin ja jos joku on tuossa tilanteessa auttaakseen, se ei ole ainakaan mikään itkuvirsi.

Itkuvirret on itketty, niin kauan kun on edes pieni toivo en heitä pois niitä vuosia jota on ollut.

Ei kysymys ole mistään mielyttämisistä tai muusta vaan siitä että mielestäni kumpikaan ei ole mitään semmoista koskaan tehnyt tai sanonut mistä ei voisi päästä yli kun tunteita on vielä...

En vain tiedä sydämmessäni kumpi on parempi antaa olla ja mennä olla väliinpitämätön.

Saa sen vapauden elämäänsä ettei tarvitse kysyä toisen mielipidettä milloin voi mennä ja mitä voi tehdä.

Onko se hyvä vai huono, ?...   Vai annanko tunteiteni ja arvostukseni ja rakkauteni tätä naista kohtaan ilmi.