Surullinen isä
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä rakastat vaimoasi? Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan naimisissa? Mitä lisäarvoa suhde sinulle tuo? Kerroit, että hoidat kodin ja lapset. Että vaimo saa mennä. Ja nyt haluaa mennä kokonaan. Miksi et anna mennä, et näytä kovin paljoa suhteelta saavan.
Hyvä suhde on tasa-arvoinen. Molemmat näkevät vaivaa. Molemmat huomioivat toista. Molemmat haluavat toisilleen vain hyvää.
Olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa koska oli terapiassa sitä mieltä että ei sitä saa.
Rakastan jokaista milliä hänessä ään hymyä kaikkea.Aha, sä olet näitä yrittelijöitä. Tiukan paikan tullen sä aina lupaat ja yrität kaikenlaista. Lopulta jopa uskot omiin kuvitelmiisi. Vaikka todellisuudessa mikään ei kotona muuttunut. Vaimon vaan pitäis olla kiitollinen ja pysyä kotona, koska sä yrität.
Sinä olet taas näitä trolleja kyllä se on kahden työ tehdä ja yrittää.
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.
Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.
Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.
Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.
Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.
Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.Ei nyt ihan muutamia kk ollut hiljaista. Väsymys masennus vaikea vuosi muuten. Joka on heijastunut. Haluja on ollut molemmin puolin mutta kyn se aika löytyy arkena keskellä yötä .... mitä siitä tulee
Lounastreffit kotona? Vapaapäivä viikolla kun lapset koulussa ja hoidossa? Töistä aikaisin kotiin ja vasta sitten lapset hoidosta? Lapset kaverille leikkimään ja pyydätte tekstaamaan kun lähtevät takaisin päin. Vanhemmat menee kaksin saunaan ja laittaa elokuvan pyörimään lapsille ja sipsit eteen.
Hyviä ajatuksia mutta tässä aina on se tukiverkoston puuttuminen tullut eteen. Töistä puhumattakaan. Ehkä olisi molempien pitänyt olla itsekkäämpiä ja lähteä kesken päivää. Potkuthan siitä oisi seurannut.... pieni juttu tässä sopassa.
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoo ap:n menoja kissanristiäisiksi, ei halua että vaimo menee yksin, mutta ei halua lähteä mukaankaan. Eli käytännössä vaimon pitäisi jäädä kotiin.
Mulle tulee kyllä kuva läheisriippuvasta tarvitsevasta ja omistavasta puolisosta, joka oikeastaan toivoisi että vaimo olisi vaan hänen kanssa kotona. Ei tarvita toista miestä että tuosta haluaa lähteä.
Onko tämä tullut esille terapiassa?
Ehkä artikuloin väärin kyse on tyttöjen jutuista ym menoista. Työpaikan juhlista ym ym. Vaan tarkoitin tarvitseeko joka ikinen kerta mennä jos joku pyytää. Pitääkö joka vkl olla aina joku oma meno..?
Saa mennä ja pitääkin mutta kai parisuhteelle ja lapsillekkin voi sitä vapaaaikaa suvaita
Vierailija kirjoitti:
Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.
Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.
Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.
Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.
Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.
Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.
Ei nyt ihan muutamia kk ollut hiljaista. Väsymys masennus vaikea vuosi muuten. Joka on heijastunut. Haluja on ollut molemmin puolin mutta kyn se aika löytyy arkena keskellä yötä .... mitä siitä tulee
Jälleen kerran kyse ei ole siitä ettenkö saisi mennä jos haluaisin vaan siitä yhteisen ajan järkkäämisestä
Oma aika on vaan hänellä mennyt yhteisen edelle jota silti oisi halunnut enemmän.