Surullinen isä
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin surullisen totta kaikissa mun tutuissa perheissä. On just hoitopaikka tasan sen aikaa kun vanhemmat töissä, ei mitään muuta. Ikinä ei saa olla kaksin muuta kuin yöllä rättiväsyneenä.
Jotenkin pitäisi jaksaa sen yli ja sitten vielä löytää toisensa uudelleen kun on ollut ihan vieraat kämppikset 15 vuotta...
Sitä se todellisuus on ollut moni on luvannut aina kun kysytään ei sovikkaan ei sitä silloin montaa kertaa viitsi edes kysyä.
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä rakastat vaimoasi? Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan naimisissa? Mitä lisäarvoa suhde sinulle tuo? Kerroit, että hoidat kodin ja lapset. Että vaimo saa mennä. Ja nyt haluaa mennä kokonaan. Miksi et anna mennä, et näytä kovin paljoa suhteelta saavan.
Hyvä suhde on tasa-arvoinen. Molemmat näkevät vaivaa. Molemmat huomioivat toista. Molemmat haluavat toisilleen vain hyvää.
Olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa koska oli terapiassa sitä mieltä että ei sitä saa.
Rakastan jokaista milliä hänessä ään hymyä kaikkea.Olen "yrittänyt antaa" hänelle omaa aikaa (?) Koska "oli terapiassa sitä mieltä" että ei sitä saa.
Entä: olemme yhdessä puhuneet, mitä hänen oma aika olisi, ja sopineet miten hän saa sen, koska ymmärsin ettei hän ollut sitä saanut, kun me terapiassa kävimme tätä yhdessä läpi.
Oletko oikeasti ymmärtänyt mitä hän pyytää, ja antanut sen, ja ootte muuttanut teidän arjen toimintatapoja, vai itse tulkinnut mitä se varmaan on, ja yrität muistaa tehdä sille jotain aina välillä kun ei ole muuta kiireempää.
Pystytkö sanomaan mitä hänen oma tärkeä aika on ja miksi?
Tiedän ja niistä on puhuttu mitkä asiat tuntee tärkeäksi mitä haluaa tehdä ja mistä haaveilee.
Ja nimen omaan vapauden valita ja mennä.. Kunhan vaikka ihan kysyy onko tämä ok, ettei ole vaan ilmoitusluontoinen juttu menen nyt vkl tai viikoksi tonne koita pärjätä. Vaan yhdessä sumplitaan ettei toinen tunne itseään merkityksemättömäksi ym...
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä rakastat vaimoasi? Miksi sinä haluat olla hänen kanssaan naimisissa? Mitä lisäarvoa suhde sinulle tuo? Kerroit, että hoidat kodin ja lapset. Että vaimo saa mennä. Ja nyt haluaa mennä kokonaan. Miksi et anna mennä, et näytä kovin paljoa suhteelta saavan.
Hyvä suhde on tasa-arvoinen. Molemmat näkevät vaivaa. Molemmat huomioivat toista. Molemmat haluavat toisilleen vain hyvää.
Olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa koska oli terapiassa sitä mieltä että ei sitä saa.
Rakastan jokaista milliä hänessä ään hymyä kaikkea.Aha, sä olet näitä yrittelijöitä. Tiukan paikan tullen sä aina lupaat ja yrität kaikenlaista. Lopulta jopa uskot omiin kuvitelmiisi. Vaikka todellisuudessa mikään ei kotona muuttunut. Vaimon vaan pitäis olla kiitollinen ja pysyä kotona, koska sä yrität.
Sinä olet taas näitä trolleja kyllä se on kahden työ tehdä ja yrittää.
On olemassa pintapuolista yrittämistä, jossa pysytään kuitenkin omalla mukavuusalueella eikä muuteta mitään merkittävää, ja sitten aitoa yrittämistä, jossa kyseenalaistetaan ja laitetaan uusiksi sen suhteen toimintaympäristö ja toimintakulttuuri.
Esimerkiksi vaikka muutetaan lähelle niitä turvaverkkoja. Tai vaihdetaan työhön jossa ei toisella ole päivien työmatkoja. Isä lopettaa ylityöt ja lyhentää päivää tai jää kotiin, että äiti saa opinnot loppuun. Myydään omakotitalo ja muutetaan halvempaan, että toisen on varaa opiskella.
Ristiin ollaan töissä ja sille ei voi mitään.
Ehkä kaikille ei ole tarjolla muita töitä. Asuntolainat ym painaa päälle.
Ns turvaverkot on lähellä mutta ehkä kerran vuodessa käytettävissä, ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt vuokrata joku lastenhoitaja ... tuntuu vaan että aina kun on yritetty ei saada tai joku lapsista onkin kipeä.. ym ym. Selityksiä joo mutta näin on käynyt
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
surullinen isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin veikkaan noista argumenteista, että teillä ei ole ollut seksielämää vuosiin, ja vaimo on kokenut olleensa vain kodinkone. Nyt hän on saanut joltain varatulta vähän huomiota, ja kun aina sanotaan että ei pidä pettää, vaan erota ensin, niin hän kuvittelee olevansa moraalinen tehdessään juuri niin.
Jospa useampi neljä-viisikymppinen tekisi harha-askelensa ja virheliikkeensä mieluummin typeränä syrjähyppynä jota kadutaan, pyydetään anteeksi muttei erota, kuin samanlaisena typeränä virheenä jota kadutaan lopun ikää ja perhe on mennyt.
Tämä tietysti tarkoittaisi että virheen voisi myös antaa anteeksi eikä pitää siitä kumppania hirressä ja piiskan alla lopun ikää.
Ehkä olisi hyvä myöntää että pitkässä liitossa on vain aikoja, jolloin ollaan vieraita toisilleen ja kaukana. Siitä voi palata yhteen, mutta ei ilman kompromisseja ja nöyrtymistä.
Vaimo on varmasti omasta mielestään tehnyt kompromisseja elämässään jo ihan riittämiin. Tekee hyvää sitten huomata olleensa yhtä itsekäs kuin mies ja palata neuvottelupöytään vähän enemmän samalta viivalta.
Tämä ei varmasti ole suosittu näkemys mutta kantapään kautta koettu se kyllä on.Ei nyt ihan muutamia kk ollut hiljaista. Väsymys masennus vaikea vuosi muuten. Joka on heijastunut. Haluja on ollut molemmin puolin mutta kyn se aika löytyy arkena keskellä yötä .... mitä siitä tulee
Lounastreffit kotona? Vapaapäivä viikolla kun lapset koulussa ja hoidossa? Töistä aikaisin kotiin ja vasta sitten lapset hoidosta? Lapset kaverille leikkimään ja pyydätte tekstaamaan kun lähtevät takaisin päin. Vanhemmat menee kaksin saunaan ja laittaa elokuvan pyörimään lapsille ja sipsit eteen.
Hyviä ajatuksia mutta tässä aina on se tukiverkoston puuttuminen tullut eteen. Töistä puhumattakaan. Ehkä olisi molempien pitänyt olla itsekkäämpiä ja lähteä kesken päivää. Potkuthan siitä oisi seurannut.... pieni juttu tässä sopassa.
Millaisissa töissä olette, kyllä meillä saa lähteä aikaisemmin jonain päivänä asioille, kun sopii esimiehen kanssa. Ja lomapäivä on jokatapauksessa arkena, ei sen loman tarvi olla koulun loma-aikana pelkästään, eikä joka ainoa päivä lasten kanssa.
Lapset kärsii vähemmän siitä parin lomapäivän puutteesta tai tunnin pidemmästä hoitopäivästä joskus, kuin erosta.
Semmoisissa ainakin toinen josta saa varoituksen myöhässä olemisesta ext
Kuten jo aikaisemmin kerroin emme ole kumpikaan tehneet sen asian eteen tarpeeksi.
Terapiaan menimme yhteistuumin koska halusimme neutraalin mielipiteen ja tukea. Ja yrittää ratko asioita.
Sieltä lähdettiin hyvillä mielin mutta näin taas vaan kävi. Kiire kiire kiire, aina kiire.
Ei se ole selittelyä vaan tosiasia ei ole tullut tehtyä tarpeeksi asioiden eteen.