SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvänen aika, uskon hörhöt luettelee satukirjan jakeita, kymmentä käskyä vieläpä tituleeraa räkälimpin poistajaa murhaajaksi. Tämähän on ihan maallinen asia, ihan laillinen toimenpide ja varmasti äidin ja lapsen etu monessa mielessä.
Kuten otsikosta ja aloituksesta voi ehkä päätellä, tässä ketjussa ei niinkään ole kyse esimerkiksi abortin laillisuudesta, sikiön inhimillisyydestä tai asian maallisista haitoista tai hyödyistä. Keskustelun olisi oletettavasti tarkoitus koskea aloituksessa esitettyä kristillisessä maailmankuvassa esiintyvää eettistä pulmaa.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että abortin uhreina kuolleet pääsevät Jumalan luo. Mutta se, että Jumala on armelias ja ottaa pienet, ihmisen mittapuulla viattomat, lapset luokseen ei tarkoita, että abortin tekijä tekisi hyvin. Hän tekee kammottavan teon, surmaa harkitusti viattoman, eikä se teko muutu oikeaksi tai hyväksi, vaikka Jumalan hyvyyden vuoksi lapsi pääsisikin taivaaseen.
Millä tavalla kyseessä on kammottava teko, jos sillä on hyvä lopputulos abortoidulle itselleen? Vaikka jumala rankaisisikin itse abortin tekijää, pidettäisiin itsensä likoon laittamista muiden puolesta varmaankin enemmänkin sankarillisena kuin moitittavana.
Jumala pitää aborttia murhana ja vihaa sitä syvästi, kuten kaikkea muutakin syntiä. Tarkoitus voi olla hyvä, mutta se ei pyhitä keinoja.
Tässä tapauksessa hyviä eivät vaikuta olevan ainoastaan tarkoitukset, vaan myös lopputulokset. On siis hieman outoa, että jumala vihaa tätä, mutta jos näin kuitenkin on, asettaa se vanhemmat vaikeaan asemaan.
Miten vanhempien tulisi mielestäsi tasapainotella sen välillä, että he voisivat tehdä lapsilleen mahdollisesti valtavan palveluksen ottamalla itse jumalan vihat niskoilleen? Pitäisikö vanhempien pelata varman päälle, vai pelata tuplaa tai kuittia ja toivoa, ettei lapsi hairahdu kaidalta tieltä?
Vierailija kirjoitti:
Kymmenessä käskyssä kielletään. Ja koska pitää tehdä lähimmäiselleen kuin haluaisi itselleen tehtävän, niin kuinka moni olisi itse halunnut tulla vanhempiensa surmaamaksi?
Siinäpä se lyhyesti.
Helvetissä kärisevät varmaankin toivoisivat, että heidän vanhempansa olisivat abortoineet heidät, jolloin he soittelisivat harppua muiden pelastettujen joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että abortin uhreina kuolleet pääsevät Jumalan luo. Mutta se, että Jumala on armelias ja ottaa pienet, ihmisen mittapuulla viattomat, lapset luokseen ei tarkoita, että abortin tekijä tekisi hyvin. Hän tekee kammottavan teon, surmaa harkitusti viattoman, eikä se teko muutu oikeaksi tai hyväksi, vaikka Jumalan hyvyyden vuoksi lapsi pääsisikin taivaaseen.
Millä tavalla kyseessä on kammottava teko, jos sillä on hyvä lopputulos abortoidulle itselleen? Vaikka jumala rankaisisikin itse abortin tekijää, pidettäisiin itsensä likoon laittamista muiden puolesta varmaankin enemmänkin sankarillisena kuin moitittavana.
Itse kyllä näkisin, että älykkyys tai tyhmyys voidaan erottaa kiltteydestä ja hyväntahtoisuudesta, ja pitäisin noiden asennoitumiskysymysten ymppäämistä älykkyyden alle melko harhaanjohtavana.
Esimerkiksi populaarikulttuurista lienee helppo tunnistaa hahmoja, jotka ovat älykkäitä mutta ilkeitä, tai hölmöjä mutta kilttejä. Ja vaikka tosielämässä matala älykkyysosamäärä korreloisikin joidenkin kielteisinä pidettävien luonteenpiirteiden kanssa, ovat ne varmaankin silti eri asioita.