SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
On kiintoisaa miettiä, mitkä muut nimitykset tulisi kieltää, jos hyväksytään logiikka, jossa etuliite ei voi osoittaa tuotteesta puuttuvan ainesosia suhteessa siihen, mihin etuliitteetön nimitys viittaa.
Bannilistalle joutuvat ainakin lihapulla, maapähkinävoi, kookosmaito, riisikakku, kasvismargariini ja marjaviini. Koska esimerkiksi pullassa voi olettaa olevan sokeria ja hiivaa, on hiivattoman ja sokerittoman tuotteen markkinoiminen lihapullana omiaan aiheuttamaan kuluttajissa syvää hämmennystä ja sekasortoa.
Siitä, että yksinkertaiset nimitykset määritelmällisesti osoittaisivat tuotteen sisältävän tiettyjä ainesosia, voidaan myös johtaa esimerkiksi "kananmunattoman kakun", "laktoosittoman maidon", "gluteenittoman pastan", "lihattoman makaronilaatikon" ja "liivatteettoman juustokakun" olevan samalla tavalla harhaanjohtavia ja mielettömiä kuvauksia. Jos liivatteellisuuden ajatellaan olevan määritelmällinen ehto juustokakkuudelle, on liivatteettomasta juustokakusta puhuminen sama kuin puhuisi naimisissa olevista poikamiehistä tai nelikulmaisista kolmioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko nyt tyytyväinen, ap?
Olen, olen itsekin opettaja. Lapsia ja nuoria pitää suojella tällaiselta saastalta.
Kielenkäytöstäsi päätellen opetat uskontoa.
En ole uskontojen kanssa missään tekemisissä. Ap
Kannattaisi ehkä kokeilla, sillä niiden parista löytäisit varmaankin paljon muitakin kärkkäitä mututuntumalta moralisoijia. Voisitte hyvinkin bondata. (Oletuksena, että AP oli tuo saastalta suojelija.)
Vierailija kirjoitti:
Eihän ateismi ja agnostismi ole keskenään vaihtoehtoisia näkemyksiä. Nehän ottaa kantaa täysin eri asioihin. Ateismi on jumaluskon puutetta, agnostismi taas ottaa kantaa siihen, uskooko ihminen, että jumalten olemassaolosta tai olemassaolemattomuudesta voidaan saada tietoa vai ei. Agnostikon mielestä asiasta ei voi saada tietoa. Agnostikko on silti joko ateisti tai teisti - joko hänellä on usko jumaliin tai ei ole.
Klassisesti ajateltuna asia tosiaan on näin.
Kuitenkin joku modernimpi ajattelija voisi ehkä olla sitä mieltä, että tietyissä tapauksissa on mahdollista omaksua joku muu vaihtoehto uskomisen tai epäuskon väliltä.
Esimerkiksi voisin sanoa, että heitin salaa reilua kolikkoa ja sain klaavan. Mitään todistusaineistoa kolikonheiton tuloksesta ei ole, ja reilu kolikko on yhtä todennäköisesti kruuna kuin klaava. Koska väitteeni on tiedollisesti tasan 50-50, olisi ehkä jonkun mielestä outoa joutua valitsemaan joko uskominen siihen, että sain klaavan tai että en saanut klaavaa, sillä molemmat vaihtoehdot ovat yhtä uskottavia. Voitaisiin siis ehdottaa, että tällaisissa tapauksissa tulisi omaksua joku kolmas kanta.
Kysymykseen on hieman hankala vastata, jos ei täsmennetä sitä, minkälaisesta huonona pitämisestä on kyse.
Vertaa siihen, mitä voidaan tarkoittaa vaikka väitteellä "kouluruoka on huonoa": minä en pidä kouluruoasta, joku merkittävä joukko ei pidä kouluruoasta, kouluruoka on absoluuttisessa mielessä pahanmakuista/epäterveellistä/kallista, kouluruoka on suhteellisesti pahanmakuista/epäterveellistä/kallista, kouluruokailu ei absoluuttisesti/suhteellisesti toteuta yhteiskunnallista tavoitettaan, kouluruoka voisi helposti olla parempaa, kouluruoasta on yhteiskunnallista haittaa ja niin edelleen. Koska eri "huonona pitämiset" kumpuavat erilaisista syistä, on niille eri perusteet.
En kyllä itse miellä, että tämä ilmaus viittaisi välttämättä omistussuhteisiin, vaan enemmänkin jonkinlaiseen alkuperään.
Esimerkiksi lindströminpihvi tai runebergintorttu eivät tarkoita Lindströmin omistamia pihvejä tai Runebergin omistamia torttuja. Pihtiputaan mummo ei ole Pihtiputaan omistama mummo, vaan Pihtiputaaseen yhdistettävä mummo. D'Hondtin menetelmä ei ole D'Hondtin omistama, vaan keksimä, juttu. Tampereen Ilves ei ole Tampereen omaisuutta, vaan tamperelaista alkuperää.