SK

Vierailija kirjoitti:

Ongelmana on se että jotkut tahot(esim helluntailaiset ja muut konservatiivit) tulkitsevat kirjaimellisesti sanaa. Toiset ottavat huomioon koko kontekstin. Jälkimmäinen on huomattavasti vaikeampaa, mutta herättää ajattelemaan ja innostaa tutkimaan enemmän. Konservatiivisen tulkinnan edustajilla ei ole vaihtoehtoja ja kaikista tuomitsevimmat uskovat löytyvät heidän piiristä. Minulle tulee mieleen kohta Raamatusta jossa puhutaan sokeista sokeiden taluttajista.

Mikäli Raamatun kirjoitusten on tarkoitus olla hyvin tietoisen jumalan lähettämä ihmiskuntaa yleisesti koskeva viesti, ei ole varmaankaan syytä olettaa, että se on miten erityisen paikallinen tai kontekstisidonnainen sisällöltään.

Ehkä voidaan ajatella, että esimerkiksi myöhempien kirjoitusten kuvaukset Jeesuksen elämästä ja teoista on kirjoitettu näiden henkilöiden paikallisesta näkökulmasta, mutta Raamatun yleisten ilmoitusten tai keskeisten normatiivisten sisältöjen ei voine olettaa olevan erityisen kontekstisidonnaisia tai paikalliseen ymmärrykseen nojaavia, vaan nimenomaan mahdollisimman yleistajuisia ja tarkkoja.

Vierailija kirjoitti:

No ei liippaa ollenkaan. Mutta käytitpä tilaisuuden hyväksi jaaritella omasta kiinnostuksenkohteestasi.

Kyllä liippaa. Kysymys on pohjimmiltaan sama, mutta tässä vain rajoitettu homoseksuaalisuuteen, eikä pahaan ylipäätänsä. 

AP pohtii sitä, miksi on olemassa homoja/homoseksuaalisuutta, jos homoseksuaalisuus kerran on moraalisesti väärin, ja jumala on hyvä ja hänellä on paljon valtaa. Yleinen pahan ongelma on se, että miksi on pahuutta, jos jumala on hyvä ja hänellä on paljon valtaa. 

On nähdäkseni täysin aiheellista liittää AP:n pohdinta tähän laajempaan aiheeseen, josta on kirjoitettu valtavasti, sillä suuri osa mistä yleisessä pahan ongelmasta puhutaan pätee yhtä lailla hänen aiheeseensa.

Esitetty pulma liippaa hyvin läheltä yleistä pahuuden ongelmaa (problem of evil), joka lienee filosofisesti merkittävin haaste nimenomaan abrahamilaistyylisten uskontojen jumalkäsitykselle.

Tällaisessa jumalkäsityksessä jumala siis olisi hyvin voimakas, sekä myös moraalisesti hyvä. Tämä jumalkäsitys ei kuitenkaan oikein istu yksiin sen kanssa, että maailmassa tosiasiassa tapahtuu pahoja asioita. 

Jotta pahojen asioiden tapahtuminen voitaisiin selittää, täytyy yleensä nakertaa käsitystä jumalan kykeneväisyydestä ja/tai hyvyydestä.

Esimerkiksi voidaan ajatella, että jumala ei kykene estämään pahoja asioita tapahtumasta, koska häntä vastustaa yhtä voimakas paha taho (eli Saatana tms.). Voidaan myös sanoa, että jumala ei halua estää pahoja asioita tapahtumasta, mikä vaikuttaisi asettavan kyseenalaiseksi hänen hyvyytensä. 

Tietty voidaan myös yrittää kiistää, että pahoja asioita tosiasiassa tapahtuu, mutta tällöin yleensä hyvyyden ja pahuuden käsite joudutaan vääntämään niin oudoksi, ettei se ehkä vastaa merkitykseltään sitä, mitä noilla yleensä tarkoitetaan.

Katso esim. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Theodicy ja https://en.m.wikipedia.org/wiki/Problem_of_evil .

Lääkäreitä, ja etenkin kirurgeja, tosiaan ylenkatsotaan niiden naurettavien ja halvan näköisten sinertävien rättien vuoksi.

Myös labrarotat kärsivät niistä karseista takeista, jotka eivät edes aina ole aitoa puuvillaa, vaan jotain tekokuituroskaa.

Vierailija kirjoitti:

Treffikutsut eivät ole mitään väkivaltaa. Mene itse Afghanistaniin ja pukeudu huntuun. Tule sitten kertomaan miten paikalliset miehet jättävät sinut rauhaan.

Ymmärtääkseni kirjoittaja ei esittänyt, että kyseinen nainen olisi pitänyt treffikutsuja väkivaltana, tai muutenkaan miesten toimintaa moraalisesti vääränä, vaan että hän vain tunsi olonsa epämukavaksi, kun häntä kysyttiin avoimesti treffeille.

En itse ole nainen tai koe juuri koskaan tällaista lähestymistä, mutta voisin kuvitella, että on melko yleistä suhtautua kohteliaisiin, mutta ei-toivottuihin lähestymisyrityksiin tällä tavalla. Jos yhtäkkiä naiset, joihin en koe viehätystä, alkaisivat kysellä minua treffeille, pitäisin varmaankin tilanteita hieman kiusallisina, mutta en sanoisi, että naiset tekisivät mitään suurta moraalista vääryyttä kysellessään parisuhdestatustani.

Oletettavasti, tai ainakin toivottavasti, kertomuksen nainen kuitenkin osaa arvostaa sitä, että hän saa päättää, käyttääkö huivia vai ei. Jos hän on tällä hetkellä parisuhteessa, tai jos hän ei ole juuri nyt kiinnostunut treffailusta, voi hän päättää pitää huivia, jos se kerran lähestymisiä vähentää. Kuitenkin hän varmaankin voi kuvitella, miten kohteliaat lähestymisyritykset voisivat olla myös mahdollisuus, ja että hän voi halutessaan pukeutua lähestyttävämmin, jos hän haluaa tätä mahdollisuutta hyödyntää.