SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Tässä on vain esimerkki ihmisestä, jota ei auttanut kukaan. Isä hylännyt, koulussa kiusattu. Ja sitten tarttui ensimmäiseen yhteisöön, joka otti mukaan, tuki ja antoi olla oma itsensä ja tarjosi rohkaisua. Veikkaan että hän olisi yhtä hyvin voinut ryhtyä joogiksi tai juutalaiseksi, jos ensikontakti olisi tullut näistä yhteisöistä. Tämän takia on tärkeää, että yhteiskunta ottaa suojiinsa kaikki kiusatut, syrjityt tai muuten päähän potkitut. Etteivät tule hyväksikäytetyiksi ja aivopestyiksi muissa yhteisöissä.
Jutun perusteella yhteiskunta on kyllä ilmeisesti yrittänyt tarjota hänelle tukea ja apua, mutta se ei vain ehkä ole ollut hänelle samalla tavalla muuntavaa tai tehokasta kuin uskonnollisuudesta saatu apu.
Ja tosiaan vaikuttaa siltä, että henkilö päätyi uskontoonsa enemmänkin satunnaisista sosiaalisista ja terapeuttisista/self-help -tyylisistä syistä kuin varsinaisesti minkään tiedollisen todistusaineiston pohjalta. Tämä ei tietenkään ole mitenkään harvinaista, ja varmasti suurin osa ihmisten uskonnollisuudesta johtuukin jostakin tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Suvaitkaa hyvät ihmiset. Meille on tärkeää ettemme ole ahdasmielisiä rasisteja arvostelemalla muiden kulttuureja.
Suvaitsevaisuuden nimissä ei varmaankaan tule suvaita sellaisia aatteita tai oppeja, jotka eivät itse ole lainkaan suvaitsevaisia (eli esim. vääräuskoisten syrjiminen, uskosta pois kääntyvien vapauksien kunnioittamattomuus jne.). Tässä kyse ei myöskään ole varsinaisesti "kulttuurin" vaan melko suorasanaisen yhteiskunnallisen aatteen kritisointi, sillä juttu koskee hänen henkilöhistoriansa lisäksi suurelta osin hänen islamista kirjaimellisesti juontuvia yhteiskunnallisia aatteitaan.
On tietty henkilökohtaisella tasolla hienoa, että kyseinen henkilö on kokenut pääsevänsä eroon ahdistuksestaan ja löytänyt elämäänsä sisältöä uskonnollisuudesta ja uskonnosta. Kuitenkin kehottaisin häntä vielä pohtimaan etenkin yhteiskunnallisempien tai moralisoivampien uskonnollisten oppien (esim. juuri sharia-lain) tiedollista ja moraalista oikeutusta.
Tunnistin kyllä mahdollisen sarkasmin, mutta halusin kirjoittaa auki sitä, miten asia vakavasti otettuna nähdäkseni on. Sarkasmi on välillä ihan okei, mutta joskus on myös syytä ihan vakavasti pohtia, minkälainen argumentti tai ajatus ironisen vitsailun takana oikeastaan onkaan.