SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Voit tietenkin kysyä asiasta vaikka koulun terveydenhuoltajalta kuten ylempänä sanottiin, mutta uskoisin, että noin nuoren lapsen kehon suhteista on aika hankala sanoa mitään noin tarkasti. Ravitsemus- ja painoasiat ovat monimutkaisia, ja jos poikasi liikkuu, syö monipuolisesti ja on muuten terve, niin veikkaisin että mitään suurta interventiota olisi aika vaikea oikeuttaa.
Kiusaaminen on myös hyvin monimutkainen ilmiö, eikä lapsesi paino tai hänen kehonsa suhteet ole etenkään ei-sairaalloisessa mittakaavassa välttämättä ratkaiseva tekijä kiusatuksi tulemisessa. Uskoisin myös hänen itsetuntoaan ehkä enemmän horjuttavan se, jos hän huomaa sinun olevan huolestunut hänen kehostaan.
Olen koittanut lukea ja myös kuunnella äänikirjana Sinuhea. Ei napannut yhtään, ja kummatkin ovat jääneet kesken. Tosi puuduttava teos. Johannes Angeloksestakaan en hirveästi välittänyt, mutta sain sen puolikorvalla kuunneltua loppuun. Harmi, sillä pidän historiallisesta näkökulmasta kirjoitetun romaanin konseptista.
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Miksi jotkut vanhemmat käyttäytyvät tällä tavalla? Miten näin toimineet vanhemmat perustelivat nähdäksenne tehottomien/lähes hyödyttömien askareiden tärkeyttä, ja uskotteko esitetyn perustelun olleen toiminnan oikea motiivi?
Minä annan sulle kolme perustelua:
Siksi, koska minä sanon/käsken!
Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat
Niin kauan kuin tämän katon alla asut, niin teet niinku minä sanonJa kaikki kyseenalaistaminen oli turhanpäiväistä vinkunaa ja kitinää.
Oikeasti, melkein naurattaa, että joku ajattelee, että sille kaikelle käskyttämiselle olisi joku kunnon syy tai perustelu.
Ilmiö vaikuttaa olevan yleinen, joten kyllä sille varmaan on jokin jossain määrin selvitettävissä oleva syy.
Vaikka mainitsemasi kolme asiaa eivät ole varsinaisesti itse askareen tärkeyden perusteluita, niin ne kuitenkin vastaavat kyselyyn perusteluista kieltämällä perustelun tarpeellisuuden. Siitä, että päteviä perusteluita ei esitetä, voi ehkä päätellä jotain. Kuten joku on tässä ketjussa aiemmin vihjannut, voi lapsille annetut työt ja askereet jakaa hyödyllisiin ja taloudellisesti perusteltaviin (kuten järkevien peltotöiden tekeminen tai maatilan eläimistä huolehtiminen) ja näennäisesti lähes hyödyttömiin ja mielivaltaisiin.
Minua kiinnostaisi tietää, missä määrin jälkimmäisen kategorian asiat ovat (todennäköisesti kehnon) kasvatusstrategian osia, ja missä määrin vanhempien nautintoa lasten kustannuksella ilman kasvattavaa perustetta. Näennäisesti mielivaltaisia komentoja voidaan käyttää osana kasvattavaa strategiaa; esimerkiksi armeijoiden tehokkuus tuskin riippuu varsinaisesti siitä, miten hyvin heidän sänkynsä on pedattu tai heidän univormunsa silitetty, mutta näennäisesti absurdilla nipotuksella sänkyjen petaamisesta tai univormujen silittämisestä tunnutaan ajattelevan olevan jokin vaikutus armeijan tehokkuuteen oikeasti vaikuttaviin tekijöihin, koska se vaikuttaa olevan maailman asevoimissa yleistä.
Huolestuttavaahan se on, mutta kuten ylempänä on jo sanottu, niin Turkkiin ja etenkään herra Erdoganiin eivät ehkä kohdistu ihan samanlaiset odotukset kuin Euroopan arvostetumpiin valtioihin tai poliitikkoihin.
Kyllä Turkin politiittinen tilanne ja ilmapiiri nähdäkseni tunnistetaan yleisesti ongelmalliseksi. Epäselvää on kuitenkin se, mikä olisi paras tapa suhtautua ja vaikuttaa asiaan. Mitä uskot "paskahalvauksella" Turkin suhteen saavutettavan? Mitkä olisivat lähestymistavan hyödyt ja riskit?