SK

Individualistisessa oikeuskäsityksessä rikoksen uhri oli hänen tyttärensä, ei hän itse. On tietenkin ikävää, jos hänen elintasonsa tippuu hänen tyttärensä kuoleman johdosta kohtuuttoman alhaiseksi, mutta siinä on kyse enemmänkin (ukrainalaisen) yhteisön turvaverkkojen puutteesta, ja taloudellisesta eriarvoisuudesta.

Hänellä ei myöskään nähdäkseni ole mitään erityistä oikeutta sadistiseen nautintoon hänen tyttärensä tappajan kustannuksella. On vain hyvä asia, jos rikoksen tekijä ei koe kärsimystä vankilassa, siinä määrin kuin se ei merkittävästi lisää rikosten vakavuutta yhteiskunnassa. Itseasiassa voisi kärjistäen sanoa, vaikka en tapahtuman taustoja sen paremmin tunnekkaan, että tälläinen empatian rajaaminen liittyi mahdollisesti tappamisen oikeuttamiseen rikoksen tekijän kannalta.

Haluaisin myös lisätä, että älykkyydessä olennaista tuskin on se, onko poikasi fiksu vai tyhmä, vaan se, että hänen elintapansa, kuten koulujen käyminen tai liikunta, ja ympäristönsä voivat vaikuttaa siihen. Tärkeää on myös se, että poikasi löytää itselleen sopivan aseman, jossa hän pääsee parhaiten käyttämään kykyjään, olivat ne millä verrannollisella fiksuus- tai tyhmyystasolla hyvänsä.

Poikasi kuulostaa mahdollisesti masentuneelta. Jos näin on, niin ainakin omalla kohdallani lääkitys auttoi minua nauttimaan elämästäni enemmän, ja olemaan motivoituneempi ja sosiaalisempi. Eli tätä asiaa kannattaisi ehkä yrittää selvittää.

Muutenkin vaikuttaa siltä, että hänen olisi ehkä hyvä puhua jonkun muun kuin vain sinun tai koulunsa henkilökunnan kanssa. En tiedä, mikä olisi hänelle oikea paikka, mutta erilaisten sosiaalisten tilaisuuksien ja palveluiden kokeilemisesta voisi olla hyötyä. Esimerkiksi tuolla kouluporukan kanssa ryyppäämisellä voisi myös olla uutena sosiaalisena tilanteena positiivisia motivoivia vaikutuksia, mutta muitakin mahdollisuuksia sen lisäksi varmasti olisi, kuten vertaistukiryhmät nuorille, terapia (etenkin jos hänellä todetaan masennusta), mikä tahansa harrastus tai harrastuksenkaltainen ryhmä kuten lukupiirit, tanssiryhmät yms. Ehkä tässä painottaisin nimenomaan näiden tilaisuuksien kokeiluluontoisuutta, eli siis minkään näistä ei välttämättä tarvitse vaikuttaa hänelle etukäteen täydellisesti sopivalta, vaan ideana olisi vain kohdata erilaisia ihmisiä ja näkökantoja.

Jos hän väittelee opettajiensa kanssa, on hänellä ehkä ainakin jonkinlaisia vahvoja näkemyksiä joistain asioista. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä ne olisivat.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Asiat voivat olla arvokkaita, jos niillä on itseisarvoa, tai välinearvoa. Esimerkiksi jos siisteydellä on itseisarvoa, on imurilla välinearvoa, koska sitä voi käyttää siivoamiseen. Kaikki ihmiset voivat olla arvokkaita joko itseisarvoltaan, tai välinearvoltaan.

Ihmisiä itseisarvona pitämiseen liittyy usein esimerkiksi ajatus sielusta, tai tietoisuuden itseisarvosta.

Kaikille ihmisille välinearvon antamiseen liittyy esimerkiksi ajatus siitä, että ihmisten positiivinen utilitäärinen potentiaali on suuri, eikä ole mahdollista tai kannattavaa tehdä selvityksiä siitä, onko olemassa ihmisiä, jotka eivät tuota paljoakaan hyvää kenellekkään. Toinen tapa antaa kaikille välinearvoa olisi antaa korkea arvo "ketään ei jätetä"-tyylisen politiikan hyödyille, jolloin jokainen ihminen olisi arvokas tilaisuutena toteuttaa tätä politiikkaa.

Sitä, mitä kukin yksilöllisesti tarkoittaa otsikon väitteen sanoessaan heidän perustelujaan kuulematta on hankala sanoa, mutta se, että sinuun on sijoitettu, ja yhä sijoitetaan, yhteiskunnan resursseja tarkoittaa sitä, että olet ainakin jossain mielessä arvokas.

Mutta mitä sinä tarkoitat, kun sanot jollekulle, että hän on arvokas? Vai sanoisitko niin?

Imuri

ei vaan Ap

Sain aloituksestasi sellaisen käsityksen, että esitit kysymyksesi enemmänkin yleisessä mielessä.

Se, mitä näkemystä itse painottaisin, riippuu hieman kontekstista. Elämällä on mielestäni käytännössä itseisarvo, mutta se ei ehkä ole niin relevanttia useimmissa sosiaalisissa kohtaamisissa. Yhteiskunnallista merkitystä elämän itseisarvolla olisi minun nähdäkseni esimerkiksi avaruuden asuttamiseen liittyvissä keskuteluissa. Vaikka jotkin tässä ketjussa näyttävät olevan sitä mieltä, että olisi hyvä, jos ihmiset olisivat vain arvokkaita sinänsä, niin esimerkiksi sosiaalityön kontekstissa taas ehkä itse korostaisin vaikka noita mainitsemiani välinearvonäkemyksiä. Ainakin sekulaarinen käsitys ihmisten itseisarvosta on ilmiönä melko uusi, ja perusteiltaan ehkä sellainen, että joku voisi periaatteessa sen helposti kieltää. Välinearvonäkemykset voisivat luoda nähdäkseni vakaamman kuvan ihmisten arvolle, joka ei olisi niin riippuvainen aatteellisista ailahteluista.

Asiat voivat olla arvokkaita, jos niillä on itseisarvoa, tai välinearvoa. Esimerkiksi jos siisteydellä on itseisarvoa, on imurilla välinearvoa, koska sitä voi käyttää siivoamiseen. Kaikki ihmiset voivat olla arvokkaita joko itseisarvoltaan, tai välinearvoltaan.

Ihmisiä itseisarvona pitämiseen liittyy usein esimerkiksi ajatus sielusta, tai tietoisuuden itseisarvosta.

Kaikille ihmisille välinearvon antamiseen liittyy esimerkiksi ajatus siitä, että ihmisten positiivinen utilitäärinen potentiaali on suuri, eikä ole mahdollista tai kannattavaa tehdä selvityksiä siitä, onko olemassa ihmisiä, jotka eivät tuota paljoakaan hyvää kenellekkään. Toinen tapa antaa kaikille välinearvoa olisi antaa korkea arvo "ketään ei jätetä"-tyylisen politiikan hyödyille, jolloin jokainen ihminen olisi arvokas tilaisuutena toteuttaa tätä politiikkaa.

Sitä, mitä kukin yksilöllisesti tarkoittaa otsikon väitteen sanoessaan heidän perustelujaan kuulematta on hankala sanoa, mutta se, että sinuun on sijoitettu, ja yhä sijoitetaan, yhteiskunnan resursseja tarkoittaa sitä, että olet ainakin jossain mielessä arvokas.