SK

Sivistyksellä tunnutaan joskus tarkoittavan monia eri asioita.

Joskus sivistyneisyydellä voidaan tarkoittaa yksinkertaisesti yläluokkaisina pidettyjen tapojen omaksumista. Jos soitat viulua, pidät pukua, käyt taidenäyttelyissä ja syöt merileväsalaattia, olisit ehkä tässä mielessä nykypäivänä sivistynyt. Yläluokkaiset tavat vaihtelevat kulttuureittain, vaikka monia yhtenäväisyyksiä eri kulttuurien yläluokista voikin löytää, joten tällainen sivistys olisi kulttuurikohtaista.

Myös vaikuttaisi siltä, että kulttuureista puhutaan sivistyneinä (tai korkeakulttuureina) jos niissä on selkeä ylä- tai keskiluokka omine tapakulttuureineen. En tosin ole mikään historian termien asiantuntija.

Sivistyneisyys voi ehkä myös rajoittua vain klassisten taiteiden ja tieteiden arvostukseen, jolloin merileväsalaatti olisi enemmänkin trendikästä kuin sivistynyttä.

Sivistyneisyys voi myös joskus tarkoittaa suurta määrää yleistietoa. Sanomalehtien lukeminen ja Wikipedian tai sanakirjan selaaminen olisivat tässä mielessä sivistäviä, vaikka ainakin sanomalehdet voivat myös liittyä hieman yläluokkaisiin tapoihin tai klassisten taitojen arvostukseen.

Sivistyneisyys voi myös tarkoittaa jonkinlaista tiettyä elämänasennetta, johon ehkä yleensä liittyy älyllinen nöyryys ja viisauden tavoittelu. Tässä mielessä jokin henkilö voisi olla ehkä sivistynyt luonteeltaan, ilman mitään muodollista koulutusta tai tietolähteitä. Sivistyneisyys voi myös olla yksinkertaisesti viisautta.

Esimerkiksi yleissivistävä koulutus ja kirjojen lukeminen liittyvät jollakin tavalla lähes kaikkiin näistä keksimistäni sivistyksen kategorioista. Yläluokkaisilla on tapana kouluttautua, yleissivistävä koulutus sisältää hieman klassisia taiteita, kuten kirjallisuutta, koulutus kartuttaa yleistietoa ja saattaa olla osoitus älyllisesti nöyrästä elämänasenteesta, mikäli koulutuksella ei tavoitella pelkästään statusta tai mahdollisuutta ansaita paljon rahaa.

Missä mielessä sinä haluasit olla sivistyneempi?

Joidenkin noiden kohtien kutsuminen myyteiksi on ehkä hieman liikaa. Vaikka itse suhtaudunkin nykyisiin pakotteisiin kohtuullisen myönteisesti, on silti minun mielestäni ihan kohtuullista puhua siitä, pitäisikö pakotepolitiikka korvata jollakin muulla menettelyllä. En myöskään ole ihan varma, kuinka moni esimerkiksi on sitä mieltä, että Euraasian talousunioni on vastine EU:lle. Veikkaisin, että aika harva on edes kuullut mistään Euraasian talousunionista.

Myöskään vastuun Venäjän tilanteesta sälyttäminen yksin Putinin kontolle ei ehkä ole niinkään yritys kuvata Venäjän nykytilanteen muodostumista mahdollisimman todenmukaisesti. Takana on ehkä enemmänkin ajatus ulospääsyn tarjoamisesta Venäjän poliittisesta ahdingosta mikäli politiikan suuntaa muutetaan. Harva suuri organisaatio on täysin johtajavetoinen, mutta johtajan pitäminen erityisessä vastuussa mahdollistaa entisten jäsenten helpon integroitumisen muuhun yhteiskuntaan.

Minunkin mielestäni uskonnollinen yhteisöllisyys on kiinnostavaa, vaikka olenkin ateisti enkä edes lainkaan hengellinen.

Toisaalta, kuten toit hieman viestissäsi toit esille, ovat uskonnolliset yhteisöt usein aika etnisesti ja maantieteellisesti jakautuneita, eikä etninen ryhmittäytyminen ole mielestäni yhtä kiehtovaa kuin ideologiapohjainen uskonnollinen ryhmittäytyminen. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä osuus esimerkiksi muslimiksi tunnustautuvista on uskontaan kääntyneitä, ja mikä osuus uskoon syntyneitä. Mutta veikkaan, että melko suuri osa uskonnollisuudesta selittyy uskontoon syntymisellä, mikä on mielestäni hieman latistavaa.

Olen ollut aina enemmän tai vähemmän pyöreähkö, joten en osaa vertailla elämää hoikkana ja lihavana, mutta minut kyllä huomioidaan silloin, jos sanon jotakin. En tiedä, olenko jotenkin helposti lähestyttävän näköinen, koska minulla tullaan (tai ainakin tultiin ennen koronaa) kohtuullisen usein juttelemaan julkisissa liikennevälineissä. Muut miehet ovat myös kaverimielessä kohtuullisen kiinnostuneita seurastani.

En siis koe, että olisin mitenkään yleisesti näkymätön, vaikka minua ei tulla kylmiltään iskemäänkään. Minulla ei ole huonoa itsetuntoa, enkä tunne, että ihmiset olisivat kohtuuttoman negatiivisia tai vaativia minua kohtaan. En ole myöskään koskaan kuullut, että minua olisi pidetty erityisen tyhmänä. Laiskana pitäminen on kohdallani sen verran osuvaa, että en voi oikein valittaa siitäkään.

Hoikkuus varmasti vaikuttaisi jonkun verran sosiaalisiin kokemuksiini, mutta en usko, että paino mitenkään hirveästi vaikuttaa siihen, miten ihmiset suhtautuvat minuun, paitsi ehkä seksuaalisessa mielessä.

Kiinnostava kysymys. Saanko tiedustella, että millä perusteella valitsit kyselyysi juuri nämä kyseiset viisi maata?