SK

Vierailija kirjoitti:

En "usko" mihinkään yhteen selitysmalliin. Kuten itsekin kirjoitit, syitä ja seurauksia voi olla monenlaisia. Ihmisiä, elämäntarinoita, persoonallisuuksia/temperamentteja ja korkeakouluja on monenlaisia. Sattumallakin on osuutta - ihan väistämättäkin jo siitä lähtien, minkälaisena ja minkälaisiin olosuhteisiin sattuu syntymään.

Saan hieman sellaisen vaikutelman, että viestissäsi puhuisit lähinnä yksilön kouluttautumiseen vaikuttavista tekijöistä. Ilmeisesti siis monessa eri maassa toistuva tilastollinen ilmiö on se, että yhteiskunta arvostaa keskimäärin enemmän korkeakoulutettuja kuin vähemmän koulutettuja. Yksilöiden kouluttautumistarinat voivat tietenkin antaa vinkkejä tai ehkä olla osa yhteiskunnalisen arvostuksen selittämistä, mutta ne vaikuttavat minusta hieman eri aiheelta.

Arvostamisella tarkoitan lähinnä palkkaa, ja yhteiskunnalla työnantajia, mutta oletettavasti koulutuksen arvostus näkyisi myös esimerkiksi politiikassa ja parisuhteissa, vaikka minä en mistään arvostusta mittaavista tilastoista niiden kohdalla olekaan tietoinen.

Tietenkin jokainen yksittäinen korkeakoulutettu voi olla enemmän tai vähemmän arvostettu liittyen muista hänen tilanteeseensa liittyvistä tekijöistä.

Vierailija kirjoitti:

Enpä tiedä, mutta hiukan ihmettelen tätä tavoitetta että tulevaisuudessa puolet porukasta olisi korkeakoulutettuja. Miksi? Suurin osa meistä on älykkyydeltään vain vaatimatonta keskitasoa. Korkeakouluihin (yliopistoon erityisesti) kannattaisi pyrkiä vain niiden, jotka ovat tarpeeksi välkkyjä, ei keskinkertaisuuksien. Mitä me teemme keskinkertaisilla asiantuntijoilla? Kuka ne duunarihommat tulee hoitamaan, ma.mutko?

Jos korkeakoulussa opitaan tärkeitä taitoja, niin korkeakoulutuksen tarjoaminen useammalle pitäisi johtaa taidokkaampaan ja tuottavampaan väestöön.

Jos korkeakoulussa ei niinkään opita mitään oleellista, on korkeakoulutuksen tyrkyttäminen "keskinkertaisuuksille" tosiaan hieman kyseenalaista. Jos koulut eivät tingi haastavuudestaan tavoitteen toteuttamiseksi, voisi se ehkä silti olla hyödyllistä osoituksena siitä, että Suomen keskinkertainen on maailmalla melko kovatasoinen, ja että Suomen yhteiskunnalliset järjestelyt ovat siinä mielessä tehokkaita, että monet saavuttavat ns. täyden potentiaalinsa, eivätkä jätä koulutusta saavuttamatta esimerkiksi rahajärjestelyiden tai sosiaalisen asemansa vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksella saadaan valmiudet tehdä tietynlaisia asioita. Korkeakoulutus myös osoittaa, että on kykenevä omaksumaan asioita, joita tietyissä ammateissa vaaditaan. Olisi aika kummallista, jos vuosikausien opiskelusta ei olisi mitään taloudellista hyötyä ja palkka olisi samaa tasoa kuin niillä, jotka ovat aloittaneet työuransa jo silloin, kun toiset ovat vasta aloittaneet korkeakouluopintonsa. Moni ammattikoulusta valmistunut on ehtinyt 30-vuotiaana ansaita työstään enemmän rahaa kuin korkeakoulutettu, joka on päässyt aloittamaan työuransa täysipäiväisesti vasta valmistumisen jälkeen. 

Ja totuus on, että monissa tehtävissä tarvitaan vaan vahva perusosaaminen sellaisista asioista, joita ei peruskoulu- tai lukiopohjalta ole ollut mahdollista omaksua. Sillä ei ole suurta merkitystä, onko osaaminen saavutettu älykkyyden vai tunnollisuuden kautta. Perustiedot pitää olla kuitenkin hallussa, olipa kyseessä sitten lääkäri, opettaja tai rakennuksia suunnitteleva insinööri. Itse en ainakaan haluaisi asua talossa, jonka lujuuslaskut olisi tehnyt joku sellainen, jolla ei ole edes muodollista pätevyyttä moisiin laskuihin. 

Eli sinusta asia on 50/50; koulussa oppii työn kannalta tärkeitä asioita, mutta todistus on myös osoitus kyvystä omaksua asioita?

Eikä se minusta vaikuttaisi niin kummalliselta, että palkka olisi koulun penkiltä tulleilla pienempi kuin niillä, jotka ovat käyttäneet sen ajan työn harjoitteluun ja tekemiseen. Haluasinko, että minut leikkaa kirurgi, joka on ollut 8 vuotta koulussa ja 2 vuotta työssä, vai joka on ollut 2 vuotta koulussa ja 8 vuotta työssä? Tosiasiat viittaavat siihen, että ihmiset suosivat koulutetumpaa ammattilaista, mutta en sanoisi, että syy siihen on mitenkään ilmiselvä.

Ei niin, minkä takia selitysmallin 2 korkeakoulujärjestelmää ei voisi välttämättä korvata pelkällä älykkyystestillä. Älykkyys ja tunnollisuus olivat toisaalta vain mahdollisia vaihtoehtoja yhteiskunnan arvostamille kyvyille, ja selitysmallissa 2 olennaista olisi se, että koulujärjestelmä antaisi todistuksen osoitetuista kyvyistä, joita se ei varsinaisesti itse loisi.

Tulkitsisin vastauksesi ehkä hieman selitysmallia 2 tukevaksi, jos sinusta on hienoa, että joku on pystynyt keskittymään ja pitkäjänteisesti opiskelemaan suuren määrän tietoa opiskellun materiaalin itsensä merkityksellisyydestä riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Minkäänlaisen uskonnon tai ideologian, esimerkiksi helluntalaisuuden tai feminismin, tuputtaminen lapsille harrastuksissa ei ole hyväksyttävää.

Liberalismi ja sekularismikin ovat ideologioita. Vaikka itse niitä kannatankin, niin ei ole ehkä oikein ajatella, että ne olisivat asioiden "perustila", ja muut aatteet ulkopuolisia tunkeutujia.