SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
En siis edelleenkään lukenut, mutta tuo muka-tietävä otsikko viittaa henkilöön, joka vertautuu tällaiseen:
Täysi sohvaperuna huutaa urheilua katsoessaan, miten se on väärin kun eihän HÄN VOI tuollaiseen sitoutua!
Kontekstista päätellen tässä voimisella tarkoitetaan varmaan sitä, että joihinkin Raamatussa esitettyihin psykologisiin ja eettisiin kantoihin sitoutuminen on valtavirtayhteiskunnan hyväksynnästä riippuvaisille lähes mahdotonta. Vastaava esimerkki olisi sanoa, että istuva presidentti ei voi tähdittää rajua aikuisviihdettä. Koska presidentit tarvitsevat valtavirrayhteiskunnan hyväksynnän toimiakseen ja pysyäkseen asemassaan, voinee noin sanoa, vaikka se ei ole kategorisesti mahdotonta, että joku presidentin asemassa oleva esiintyisi roisissa pornoleffassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän Raamattua ja kristittyjä saa pilkkailla ja puhua uskonnollisesta teoksesta satukirjana?
Muita uskontoja ei oikein samalla lailla sovi kohdella.
Kyllä muitakin uskontoja saa pilkata ja niiden tekstejä kutsua satukirjoiksi, mutta koska uskonnot ovat jakautuneet usein samoille linjoille etnisyyksien kanssa (kiintoisaa miettiä, mitä tämä kertoo uskonnoista), niin pitää joissain konteksteissa olla varovainen, että kritisoi aatetta, eikä ihmisiä. Juutalaiset ovat tästä ehkä paras esimerkki, mutta esimerkiksi myös Suomen kontekstissa vaikka muslimeista puhuttaessa ei ole aina selvää, että puhutaanko henkilökohtaisista ideologioista vai mistä.
Toivottelussa toivottaja ilmaisee julkisesti toivovansa sinulle tapahtuvan sinulle hyviä asioita. Jos olisitte esimerkiksi kilpailijoita jostakin resurssista, saattaisi toivottaja toivoa sinulle tapahtuvan huonoja asioita, jotka heikentäisivät kykyäsi kilpailla hänen kanssaan. Eli intressinne eivät ainakaan julkisesti ole ristiriidassa, jos pystytte toivottamaan toisillenne hyvää. Ja aurinkoa toivotettaessa yleinen oletus on, että toiset ihmiset pitävät auringosta. Jos on yleisesti tiedossa, että joku ei pidä auringosta, niin silloin hänelle aurinkoisen päivän toivottaminen ei ehkä ole osoitus hyvästä tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
S.B. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arvostan koulutusta, jos se takaa varman palkkatulon. Joku hieno titteli korkeintaan naurattaa, jos töitä ei sillä koulutuksella ole tarjolla. Sähköasentaja amispohjalta on minun silmissä paljon arvostettavampi kuin joku filosofian maisteri tai joku Kreikan mytologian professuuri.
Mulla on jotenkin just toisinpäin. Pahoitteluni jos olet sähkäri. Klassinen sivistys...aaah
Sama. Kävi nuorena innolla juuri Kreikan mytologian luennoilla. Kuului osana klassilliseen arkeologiaan. Kreikan mytologia on muuten se perusta mitä ilman ei länsimaisesta taiteesta juuri ymmärrä hölkäsen pöläystä. Ihan turha tätä ymmärtämätöntä ihmistä viedä vaikkapa Louvreen.
Kai taidetta voi tulkita kreikkalaisen mytologian kautta tai ilman. Ihan hyvin länsimainen taide voisi olla kiinnostavampaa sellaiselle, joka ei tulkitse sitä sen kautta.
Niin oppimattomalle se voi olla vaikka kiva kuva. Sivistyneelle paljon enemmän. Länsimaisessa taiteessa kerrotaan usein tarinaa, otetaan kantaa, mutta oppimaton jää näistä pihalle. Ihan samalla lailla vaikka Mannerheimin ratsastaapatsaan voi nähdä kivana heppapatsaana.
Mannerheimin ratsastajapatsaan voi nähdä tosiaan vaikka kivana heppapatsaana, realistisena ratsastajapatsaana, pronssisena esineenä, tyypillisenä sankaripatsaana, modernin ajan sankaripatsaana, eläintä kuvaavana patsaana, symbioosia kuvaavana patsaana, käsintehtynä patsaana (jos on tehty käsin, en tiedä) ja niin edelleen. Monesta näkökulmasta voi mielestäni kiinnostavasti miettiä sitä, miksi se patsas siellä on, ja mitä se kertoo ja mitä esteettisiä piirteitä sillä on.
Mutta tällaiseen pohdintaan ei kouluttamaton ihminen pysty. Ehkä muistaa peruskoulun historiantunnilta kenestä on kyse, muttei kykene kiinnostumaan aiheesta syvällisemmin. Tämä taito tulee vasta akateemisen koulutuksen myötä.
Voi olla, että sellaiset ihmiset, jotka ovat taipuvaisia tai kykyneväisiä kiinnostumaan taiteesta "syvällisemmin", ovat usein myös koulutettuja, mutta en usko, että kyky tällaiseen ajatteluun varsinaisesti edellyttää akateemisen (tai minkään muunkaan) koulutuksen suorittamisesta. En pidä mahdottomana, että koulutus herättää joissain ihmisissä tällaisen kyvyn, mutta todennäköisempänä oikeastaan pitäisin sitä, että tällaisen kyvyn koulusta riippumatta omaavat henkilöt ovat vain myös taipuvaisempia kouluttautumaan.
Veikkaisitko, että ennen yliopistolaitosten perustamista noin tuhat vuotta sitten kukaan ihminen ei pystynyt olemaan syvällisesti kiinnostunut taiteesta?