SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Pitäisikö retkellä olla jokin hauska teema? Pelkkä dokailu ja maisemien katselu ovat vähän pliisuja retkikonsepteja. Tehtäisiinkö vaikka tasoteoriateemainen museokierros tai järjestettäisiinkö Nato-picnic, jossa voitaisiin vaikka palkita paras Nato-teemainen eväs.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistossa on paljon hyviä luennoija, mutta on myös huonoja, paljon on hyviä opettajia, mutta on myös huonoja. On myös hyviä arvioijia ja huonoja. Etenkin monet nuoret, aloittelevat ovat arvioinneissaan aika heilahtelevia, ja jotkut arvioijat ovat jopa joskus epäreiluja.
Pääosin opetus on hyvää, mutta olen vain kiinnittänyt huomiota tähän yllättäväänkin ajan saatossa tapahtuneeseen henkilöllisyyden todistamisen merkityksen häviämiseen. Myös opiskelijat ovat muuttuneet - kysymykset pitäisi tietää etukäteen. Joka luentosarja päättyy kysymyksiin, mitä kysytään tentissä, onko mallivastauksia saatavilla. Siinä mielessä on menty peruskoulumaisempaan suuntaan, ennen piti itse päätellä, mikä on keskeistä.
Mistä itse tiedät, ja mistä oppilaitoksen pitäisi tietää, mitkä opettajat ovat hyviä ja mitkä huonoja?
Ja koska koulutusasiat tuntuvat kiinnostavan sinua, niin kysyisin, että oletko sitä mieltä, että korkeamman asteen vapaaehtoisen opetuksen arvostuksessa on kyse enemmän siitä, että kyseiset henkilöt ovat oppineet koulussa hyödyllisiä taitoja, vai siitä, että ovat todistaneet omaavansa koululaitoksesta riippumattomia haluttavia kykyjä, kuten tunnollisuutta tai älykkyyttä? Arvostuksella viittaan lähinnä esimerkiksi siihen, että korkeakoulutetut saavat keskimääräistä parempaa palkkaa, ja että korkeakouluttuneisuus on haluttavaa parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettajana yliopistokurssilla, jonka tentti on tenttiakvaariossa. Ensinnäkin on opettajan taitamattomuutta, jos tentin vaikeustaso vaihtelee eri tenttijöillä. Ainakin meillä käytössä olevan järjestelmä (EXAM) ei arvo opiskelija neljää kysymystä kaikkien kysymysten joukosta, vaan yhden kysymyksen joukosta A, toisen kysymyksen joukosta B, kolmannen kysymyksen joukosta C ja neljännen joukosta D. Kysymysten määrä voi olla eri kuin neljä, mutta ymmärsitte varmaan idean.
Opettaja valitsee kysymykset joukkoihin A, B, C ja D siten, että yhden joukon kysymykset ovat samaa vaikeustasoa ja että tenttialue tulee käsiteltyä tarpeeksi monipuolisesti, kun opiskelija saa yhden kysymyksen kustakin joukosta.
Tuossa järjestelmässä on nähdäkseni se ongelma, että opettajan pitäisi tietää etukäteen sekä kysymyksen yleinen vaikeustaso että se, miten selkeästi opetus tuo esille vastauksen kysymyksiin. Jos opettaja vetää samaa kurssia samalla tavalla useita kertoja peräkkäin, niin hän voi arvioida kysymysten suhteellista haastavuutta entisten kokeiden perusteella, mutta jos kurssin sisältö, opetustapa tai koekysymykset vaihtuvat, niin kysymysten suhteellisen haastavuuden arvioiminen etukäteen voi olla vaikeaa.
Kuten ylempänä on vihjattu, niin kauneuden merkitystä parinvalinnassa evoluution kannalta selitetään varmaankin siten, että kauneus viestii yksilön terveydestä ja sopeutumisesta ympäristöönsä. Esimerkiksi huulten punaisuus ei varmaankaan sinäänsä ole mitenkään tärkeää tai edes hyödyllistä, mutta tasaisten punaisten huulten kasvattaminen viestii kehon sopeutumisesta vallitsevaan tilanteeseen. Kauneuden pitäisi korreloida muiden merkityksellisten piirteiden, kuten terveyden ja älykkyyden, kanssa, ja niin se varmaan korreloikin, vaikka syy-seuraussuhde voikin olla molemminsuuntainen (esim. kauniit ovat lähtökohtaisesti terveempiä vs. kauniiden terveydenhuoltoon panostetaan enemmän).
Koska kauniina pidettyjen ominaisuuksien ei tarvitse olla hyödyllisiä sinänsä, voivat ne vaikuttaa mielivaltaisilta ja satunnaisilta. Esimerkiksi riikinkukkourosten valtava höyhenhimmeli ei sinänsä varmaankaan ole lajille mitenkään hyödyllinen (jos ei oteta huomioon ihmisten suhtautumista), mutta sellaisen kasvattaminen voi viestiä naaraille siitä, että uroksen täytyy olla erityisen hyvin sopeutunut ja terve, että se ylipäätänsä pystyy kasvattamaan sellaisen. Koska naaraat suosivat hillittömillä pyrstösulilla varustettuja uroksia, kannattaa sopeutumiskykyisten urosten kasvattaa sellainen, vaikka siitä ei sinänsä muuta hyötyö olisikaan.
Aloitus on myös hieman epäselvä. Kirjaimellisesti tulkittuna AP näyttäisi väittävän, että korkean kolesterolin omaavat ovat käyttäneet pehmeitä rasvoja, mikä on hyvin todennäköisesti totta, sillä varmaan melkein kaikki ainakin jossain vaiheessa tulevat syöneeksi pehmeitäkin rasvoja.