SK

Kiintoisa aloitus. Kai kysymysten vaikeustaso on mahdollista ottaa huomioon arvostelussa. Esim. jos kysymys X on esitetty kymmenelle kokelaalle ja kaikki ovat vastanneet oikein, on se todennäköisesti helppo kysymys, ja sitä voi painottaa vähemmän arvioinnissa. Jos taas kysymys Y on esitetty 10 kokelaalle ja vain yksi on osannut vastata oikein, on se todennäköisesti haastava kysymys, ja oikeaa vastausta voidaan painottaa enemmän. Vaikka kysymykset luotaisiin proseduraalisesti (mahdollista esim. ehkä matikan kokeissa, jossa eri elementtejä kuten kertolaskuja, jakolaskuja tai vähennyslaskuja voidaan yhdistellä eri tavoin), niin kai ne voidaan jotenkin silti ryhmitellä, ja eri ryhmille arvioida eri vaikeustaso.

Toisaalta ongelmana tässä arvioinnissa voi olla se, jos ajatellaan joidenkin kysymysten olevan relevantimpia ja opiskeltavalle asialle keskeisempiä ja toisten triviaalimpia "vuosilukukysymyksiä". Mutta ehkä jälkimmäisiä ei tulisi esittää, jos ne eivät mittaa oleellista osaamista.

En juuri nyt ehdi kännykällä näpertämään pidemmin, mutta ehkä tuon 20 kysymyksen katsotaan olevan riittävä määrä kohtuullisen luotettavan osaamistason arvioinnin tekemiseen. Ainahan tutkimuksissa ja kyselyissä suurempi otoskoko lisäisi tutkimuksen luotettavuutta, mutta kustannukset ja muut tekijät (esim. aika tai tutkittavan populaation rajallisuus) pakottavat tutkijat tyytymään rajalliseen otoskokoon. En tiedä, miten missäkin tilanteessa tulisi arvioida, milloin otoskoon kasvattaminen tuottaa enemmän ongelmia kuin sen suurten lukujen lain mukana tuoman tilastotieteellisen voiman lisääminen on väärti. Kai se on tilannekohtaista, mutta jonkinlainen arviointi kuitenkin on varmaan mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Aihe ei ole ihan minulle tutuin, mutta ymmärtääkseni kvalioilla tarkoitetaan niitä tuntemuksia, mitä kokevassa henkilössä voi herätä. Tuntemuksia voisi kuitenkin syntyä, vaikka sitä asiaa, johon ne liitetään, ei tilanteessa olisikaan. Esimerkiksi voit tuntea että sinua katsellaan, riippumatta siitä, katsellaanko sinua vai ei. Kvalioita pidetään tietääkseni siis hieman eri asiana kuin tietoa tai dataa asioista. Eli kai tunne siitä, että Suomessa elää eri eliöitä kuin ennen, ei välttämättä riipu siitä mahdollisesta tosiasiasta, että Suomessa elää eri eliöitä kuin ennen.

Tieteenkin lähtökohta on tietoisessa kokemuksessa. Kyseessä ei ole tunne, vaan todellinen kokemus. Nämä ovat tieteenfilosofisesti juuri niitä asioita, joita kukaan terveellä järjellä varustettu ihminen ei kyseenalaista. 

En itse hirveästi näe eroa käsitteillä kokemus ja tunne siinä mielessä kuin sitä käytin, mutta jos niillä mielestäsi on eroa, niin eikö ole myös mahdollista, että jollain voi olla esimerkiksi kokemus siitä, että häntä katsellaan, vaikka häntä ei katseltaisi? Tai vastaavasti että hänellä ei synny kokemusta siitä, että häntä katsellaan, vaikka joku katsookin häntä?

Miten voi olla tietoinen kokemus sellaisesta asiasta, jota ei ole tapahtunut? 

Jos esimerkiksi katsot Müller-Lyer illuusiota luovia viivoja, syntyy sinulle kokemus, että viivat ovat eripituisia. Tämä kokemus syntyy siitä huolimatta, että tietoisesti tietäisit viivojen olevan samanpituisia. Kokemus viivojen eripituisuudesta on todellinen, mutta se todistaa ehkä vain sen, että viivojen pituus voidaan kokea näin. Olisi outoa sanoa kokemuksen viivojen eripituisuudesta todistavan niiden olevan eripituisia.

Vierailija kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Aihe ei ole ihan minulle tutuin, mutta ymmärtääkseni kvalioilla tarkoitetaan niitä tuntemuksia, mitä kokevassa henkilössä voi herätä. Tuntemuksia voisi kuitenkin syntyä, vaikka sitä asiaa, johon ne liitetään, ei tilanteessa olisikaan. Esimerkiksi voit tuntea että sinua katsellaan, riippumatta siitä, katsellaanko sinua vai ei. Kvalioita pidetään tietääkseni siis hieman eri asiana kuin tietoa tai dataa asioista. Eli kai tunne siitä, että Suomessa elää eri eliöitä kuin ennen, ei välttämättä riipu siitä mahdollisesta tosiasiasta, että Suomessa elää eri eliöitä kuin ennen.

Tieteenkin lähtökohta on tietoisessa kokemuksessa. Kyseessä ei ole tunne, vaan todellinen kokemus. Nämä ovat tieteenfilosofisesti juuri niitä asioita, joita kukaan terveellä järjellä varustettu ihminen ei kyseenalaista. 

En itse hirveästi näe eroa käsitteillä kokemus ja tunne siinä mielessä kuin sitä käytin, mutta jos niillä mielestäsi on eroa, niin eikö ole myös mahdollista, että jollain voi olla esimerkiksi kokemus siitä, että häntä katsellaan, vaikka häntä ei katseltaisi? Tai vastaavasti että hänellä ei synny kokemusta siitä, että häntä katsellaan, vaikka joku katsookin häntä?

Olitko kenties varastanut sen joltain koirapoloiselta?

Aihe ei ole ihan minulle tutuin, mutta ymmärtääkseni kvalioilla tarkoitetaan niitä tuntemuksia, mitä kokevassa henkilössä voi herätä. Tuntemuksia voisi kuitenkin syntyä, vaikka sitä asiaa, johon ne liitetään, ei tilanteessa olisikaan. Esimerkiksi voit tuntea että sinua katsellaan, riippumatta siitä, katsellaanko sinua vai ei. Kvalioita pidetään tietääkseni siis hieman eri asiana kuin tietoa tai dataa asioista. Eli kai tunne siitä, että Suomessa elää eri eliöitä kuin ennen, ei välttämättä riipu siitä mahdollisesta tosiasiasta, että Suomessa elää eri eliöitä kuin ennen.