SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Oletettavasti kaupalliset toimijat palkkaavat sellaisia malleja, joiden he odottavat parhaiten markkinoivan tuotteitaan. Jos yritykset palkkaavat johdonmukaisesti persoonallisen näköisiä malleja, voinee olettaa, että persoonallinen ulkonäkö on eduksi tuotteiden markkinoinnissa.
Tämän logiikan mukaan mallin ei myöskään tarvitse näyttää nimenomaan tietynlaiselta, vaan "ideaalimallin" ulkonäkö riippuu kohderyhmän mieltymyksistä. Toisin sanoen mallina onnistumista ei mittaa se, kuinka hyvin kyseinen henkilö vastaa jotakin tiettyä kauneuskäsitystä, vaan se, kuinka hyvin hänen ajatellaan markkinoivan tuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Itse en taas tykkää yhtään. Mua alkaa ahdistamaan kaikenlainen rapistelu, kynsien naputtelu yms yms.
Toisaalta tykkään kyllä laittaa illalla jonkun Studio Ghibli-, Harry Potter- tai Lord of the Rings -soundtrackin soimaan, ja se saa olla yhdistettynä nuotion/takan rätinään tai sateeseen/ukkoseen.
On eri asia olla pitämättä itse jostakin ja olla pitämättä tätä asiaa outona tai arveluttavana. Eli joku henkilö voi hyvin olla itse pitämättä vaikka kinkkukiusauksesta, kauhuleffoista tai matkailusta, mutta silti pitää näiden viehätystä normaalina ja ongelmattomana. Vastaavasti henkilö voi olla esimerkiksi tykkäämättä alkoholista, kannabiksesta tai tietynlaisesta pornosta, ja myös pitää näiden käyttöä jotenkin epäilyttävänä.
Olen itse M32, mutta en ainakaan itse pitäisi noiden kuuntelua outona, vaan ihan ymmärrettävästi joitain miellyttävänä. Uskoisin, että aika moni nettiä aktiivisesti selaava on noihin törmännyt, ja niiden vetoavuus on varmaankin melko yleistajuista.
En ehdi kirjoittamaan pitkällisemmin, mutta en ole sitä mieltä, että esitetty valtioiden velkaantuminen olisi uhka kapitalismille sinänsä. Syntyvyyden lasku ei välttämättä myöskään, ellei joku toinen järjestelmä osoittaudu sen johdosta kilpailukykyisemmäksi.
Näkisin, että suurin ideologinen uhka kapitalismille olisi viher- tai kestävyysajattelu. Nämä siis voivat melko perustavanlaatuisesti kyseenalaistaa yksilökeskeisen kapitalismin, jos esimerkiksi lähdetään pohtimaan sitä, kuinka ihmiskunnan saatavissa olevat resurssit olisi järkevintä tai oikeudenmukaisinta hyödyntää.
On hieman epäselvää, miten tällaista puhtaan teoreettista riskiä pitäisi suhteuttaa.
Etenkin koronan jälkeen päätään näyttää nostaneen jonkinlainen uusprotektionismi, jossa kansainvälinen vapaakauppa esitetään haitallisena kansallisen turvallisuuden kannalta. Kuitenkin tällaiselle uusprotektionistiselle argumentoinnille on nähdäkseni tyypillisesti ominaista arvioimattomuus ja vertailemattomuus.
Eli voidaan esimerkiksi sanoa, että on turvallisuusriski olla ilman kotimaista puuvillantuotantoa, koska kriisitilanteessa vihollisvaltio voisi vaarantaa puolustusvoimien vaihtosukkien saatavuuden. Kuinka paljon tällaisen argumentin pohjalta kotimaista tuotantoa tulisi sitten tukea? Ken tietää.