SK

Aloittaja vaikuttaa toistuvasti väärinkäyttävän kaksinaismoralismin käsitettä viittaamalla tilanteisiin, joissa toiminnan oikeutuksen suhteen kyseisissä tapauksissa voidaan väittää olevan jokin eettisesti merkittävä ero. 

Hyökkäyksien oikeutuksen pohjaamista esimerkiksi eroon demokratioiden ja diktatuurien tai kansalaisiensa oikeuksia kunnioittavien ja kansalaisiaan sortavien valtioiden saa kritisoida, mutta tällöin kyseessä on vain epäonnistunut yritys oikeuttaa hyökkäys, eikä kaksinaismoralismi. 

Esimerkiksi Venäjä ei varsinaisesti ole kaksinaismoralistinen oikeuttaessaan hyökkäystä Ukrainaan vetoamalla sen hallinnon nasseuteen ja huumediilerikytköksiin samalla, kun se tuomitsee hyökkäykset vaikka Iraniin perusteettomina ja kv-lain vastaisina. Kyseessä on huono argumentaatio ja perustelu, sekä esimerkiksi mahdollinen opportunismi, mutta koska eettisesti merkittävä ero on esitetty, ei kyseessä ole kaksinaismoralismi.

Ei kai jonkinasteinen piikettely varmaankaan hirveän harvinaista ole, mutta ei kyllä joka keskusteluun kuuluvaa. Ja ei ole, vaan toisille varmaankin piiketellään silloin, kun ollaan joko itse huonolla tuulella ja yleisesti kärttyisiä, tai kun ollaan turhauduttu toisen käytökseen tai elämäntilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikös tämä nyt ole sitä haluttua kilpailua ja valinnanvapautta? Jokainen saa valita sellaisen taksin minkä kyydissä haluaa matkustaa.

Perinteisesti ihmisten valinnanvapautta on ainakin taloudellisten ja poliittisten päätösten kohdalla haluttu rajoittaa siten, että valintoja ei tehtäisi syrjivin perustein. 

Esimerkiksi voidaan ajatella, että vaikka työnantaja saa periaatteessa käyttää valinnanvapauttaan työntekijöitä palkatessaan, ei hänen tulisi välttää palkkaamasta naisia sillä perusteella, että nämä todennäköisemmit jäävät äitiyslomalle, vaikka tämä olisi hänen kapeasti ajatellun etunsa mukaista.

Itse kyllä vastustan tätä ihan neutraalista sukupuolisyrjinnän vastaisesta näkökulmasta, vaikka en itse juuri käytä takseja kumminkaan. En ihan näe, miksi erityisesti naiset olisivat lähteneet myönteiselle kannalle sukupuolisyrjinnän kannalta tässä asiassa, sillä historiallisesti sukupuolisyrjinnän normalisoinnin on nähty napsahtavan naisille epäedulliseksi.

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamattu ei ole jumalan sanaa, kuten ei mikään muukaan kirjoitus.

 

Miten perustelet?

 

Raamatussa, tai tiettävästi missään muussakaan kirjassa, ei esitetä mitään sellaista, jonka pohjalta olisi perusteltua pitää kyseistä teosta yliluonnollisen ilmoituksen tuloksena. Raamatulla ei siis ole mitään erityistä yliluonnollista statusta, joten sen voidaan olettaa olevan ihan samalla tavalla syntynyt teksti kuin mikä tahansa riipustus.

 

Seurakunta on kestänyt erilaisissa vainoissa. Jo keisari Nero poltti Jeesuksen seuraajia. Kommunismikaan vankileireineen ei tuhonnut uskoa Jeesukseen. Esimerkkejä on 2000 v ajalta paljon. 

Jonkin aatteen tai teoksen kestävä suosio ei ole yhtä kuin sen todenmukaisuus. Kristinusko ei suinkaan ole vanhin nykyaikaina vaikuttava uskonto tai liike, ja vaikka se ehkä toistaiseksi on yhä suosituin, olisi tähän suosioon vetoaminen riskialtista kristinuskon tiedollisen oikeutuksen kannalta, sillä islam saattaa ihan hyvin tulevina vuosina ohittaa kristinuskon suosituimpana uskontona.