SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Varsinaista yhteisten uskomusten määrää lienee melko hankala arvioida, ja se riippuu ehkä esimerkiksi siitä, vertaillaanko ns. oppikirjakristinuskon tai -islamin teoreettisia tai historiallisia väitteitä, vai käytöksessä esiin tulevia uskomuksia.
Pakkaa sekoittanee myös vahvasti se, että islaminuskoisia, ateistiksi tunnustautuvia ja kristinuskoisia ei erota pelkästään teologiset kannat, ja lienee hankala erottaa, mitkä erot johtuvat muista tekijöistä (esim. maantieteellinen sijainti, uskontoon liittymätön kulttuuri ja historia) ja mitkä varsinaisesti teologisista kannoista. Esimerkiksi kristinuskoiset ja ateistit varmaankin molemmat asuvat muslimeita todennäköisemmin maassa (huomaa tilaisuus vitsin väännölle), jonka kansallislintu on laulujoutsen, mutta sillä, että jonkun maan kansallislintu on laulujoutsen, ei varmaankaan suoranaisesti ole tekemistä uskonnon kanssa.
Mutta esimerkiksi metafyysisten, eettisten ja tietoteoreettisten kategorioiden perusteella kristinuskolla ja islamilla on varmaankin paljon yhteistä, ja vastaavat samoihin kysymyksiin, kun taas ateismi sinänsä on ehkä rajoittuneempi aate siinä mielessä, että se koskee vain kysymystä jumalan olemassaolosta.
En ainakaan itse ole koskaan todistanut niin isoa yksittäistä mokaa, että sillä olisi ylitsepääsemätön yliote mielikuvastani jostain henkilöstä. Yksittäisiä mokia huomattavasti tärkeämpää on nähdäkseni päivittäinen ja pysyvä käytös ja persoonallisuus. Jos muuten tasapainoisesti ja mielestäni järkevästi käyttäytyvä henkilö sattuu vaikka ilmoittautumaan vahingossa ISIS-leirille, niin ei se välttämättä hirveästi muuta yleiskuvaani tästä henkilöstä, jos se ei ole hänen yleisen käytöksensä mukaista.
Varmaan helpointa on saada laitettua se kännykkä tai tabletti suuhun. Myös ehkä hyvä aloittaa sieltä, jos meinaa muualtakin postailla samalla laitteella.
Olen itsekin miettinyt, että ihannetilanteessa budjettien teko ei vaikuta järkevältä, vaan jokaista kulutuspäätöstä tulisi arvioida itsenäisesti sen tekohetkellä. Kuitenkaan tämä ei ehkä käytännössä ole mahdollista, joten budjetointi voi ehkä olla hyvä tapa inhimilliset rajoitukset huomioon ottaen, vaikka se teoriassa ehkä voisikin johtaa absurdeihin tilanteisiin tai tehottomaan rahankäyttöön.
Kyllä kai ateismi voi olla kiihkeää tai laimeampaa, enkä näe, miksei se voisi olla tunnustuksellistakin.
Esimerkiksi henkilö 1 voisi olla sitä mieltä, ettei hänellä ole syytä uskoa mihinkään jumalaan. Henkilö 2 taas voisi uskoa, että yhtäkään jumalaa ei voi olla olemassa. Kumpaakin kutsuttaisiin ateistiksi, mutta henkilön 1 "epäileväinen" ateismi vaikuttaa pliisummalta kuin henkilön 2 vahvempi ateismi. Ehkä henkilö 1 ei pitäisi varsinaista ateismin aatetta osana identiteettiään, kun taas henkilö 2 voisi profiloitua aktiivisesti aatteelliseksi ateistiksi.