SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytetään raskasta vettä, saa norjasta satunnaisesti, jos ei liittotuneet tai putin upota lauttaa. Löylyt lyö tajuntaan kunnolla ja perheonni kukoistaa saunan lälkeen.
Kannattaako sitä kiukaalle heittää? Ainakin tuossa männävuosina tuossa itärajan takana aasialaiset raksakundit ostivat sitä hinnalla millä hyvänsä. Niin hoikkaa porukkaa, että ties vaikka yrittivät painoaan sillä nostaa! No, samapa tuo, kun kuitenkin maksoivat uunituoreilla dollareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytetään vedenpehmentäjää, tulee ihan erilaiset löylyt.
Kuulostaa mielenkiintoiselta meillä taas
käytetään vedenjäykistäjää!
Meillä taas vedenhajottajaa, jottei häkämyrkytys iske, ja klapitkin palavat paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytetään vedenpehmentäjää, tulee ihan erilaiset löylyt.
Kuulostaa mielenkiintoiselta meillä taas
käytetään vedenjäykistäjää!
Meillä taas vedenhajottajaa, jottei häkämyrkytys iske, ja klapitkin palavat paremmin.
Höyry laskeutuu tasaisemmin alemmillekin lauteille, jos käyttää superraskasta vettä. Ei kyllä saanut Tokmannilta, kun viimeksi kysyin.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, tämä oli pudonnut siihen romukoppaan, jonne kaikki retoriseen, tarkoitushakuiseem kysymykseen järkevän vastauksen antavat puheenvuorot joutuvat:
Ensimmäinen ja tärkein ihmisoikeus on oikeus elämään. Kaikki muut oikeudet riippuvat tästä.
Kehollinen autonomia tulee välittömästi tämän jälkeen, mutta on alisteinen oikeudelle olla elossa. Tämä tarkoittaa mm. että naisella on oltava kaikki oikeudet menetellä kehonsa suhteen niin, ettei hän tulisi raskaaksi (mukaan lukien tällä hetkellä Suomessa poissuljettu vaihtoehto vapaaseen sterilisaatioon).
Syntymätön lapsi ei lähtökohtaisesti uhkaa äitinsä henkeä. Niin kauan kuin tilanne on tämä, lapsen oikeuden olla elossa tulisi mennä naisen kehollisen autonomian oikeuden edelle. Jos raskaus muodostaa uhan naisen hengelle, nainen on pelastettava, vaikka sikiö menetettäisiin.
Kehollisen autonomian ja elinoikeuden oikean suhteen toteutumiseksi on huomattava, että on eroa aktiivisten toimien ja tekemättä jättämisen välillä. Raskauden jatkuminen ei edellytä erityisiä ja/tai kohtuuttomia toimia, kun taas sen päättäminen edellyttää erityisiä aktiivisia toimia. Elimien tai veren luovuttaminen toisen pelastamiseksi edellyttää erityisiä, ja pakotettuna kohtuuttomia toimenpiteitä, mutta niiden luovuttamatta jättäminen ei. Elämänoikeuden toteutumiseksi ainoastaan kielteinen velvoite on ehdottoman tarpeen: älä tapa.
Raskaus on ainoa tunnettu tilanne, jossa toisen ihmisen elämänoikeus ja toisen kehollisen autonomian oikeus menevät niin päällekkäin, että toisen osapuolen voidaan moraalisesti edellyttää tilapäisesti luopuvan jälkimmäisestä, jotta toisen oikeus ensimmäiseen toteutuu.
Ehkä vastaus tuntuu menevän ohi siksi, että olettamalla sikiön olevan jo ihmisyksilö, vastaus sivuuttaa ehkä sen keskustelussa keskeisimmän kipukohdan, eli sen, että onko sikiö ihmisyksilö vai ei. Abortin puolustajatkaan eivät yleensä ole sitä mieltä, että ihmisyksilöiden oikeutta elämään saa loukata, mutta he saattavat olla sitä mieltä, että abortti ei loukkaa kenenkään ihmisyksilön oikeutta elämään, koska sikiö ei ole ihmisyksilö.
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puolustat aborttia ja olet sitä mieltä, ettei sikiö ole edes ihminen, olet elävä todiste siitä, että historia ei tosiaankaan opeta meille mitään.
Paatuneimmankin futuristin on varmaankin melko hankala kuvitella sellaista tulevaisuutta, jossa olisi päädytty siihen, että koska rajoja moraalisten subjektien ja moraalisen ajattelun ulkopuolisten asioiden välille ei voida tehdä, on moraalisten subjektien piirin laajennuttava, kunnes kaikki oliot kuuluvat siihen. Lienee hyvin haastavaa kuvitella yhteiskuntaa, joka ottaisi huomioon yhtä lailla jokien ja bakteerien oikeudet tai edun, kuin atomien, galaksien, fiktiivisten hahmojen ja numeroidenkin oikeudet tai edut. Koska tällainen äärimmäinen moraalinen inklusiivisuus vaikuttaa absurdilta, niin voidaan ehkä olettaa, että tulevaisuudessakin raja moraalin kohteiden ja ei-moraalisten asioiden tullaan vetämään johonkin.
Ei kuitenkaan ole ehkä selvää, mihin raja tullaan vetämään. Esimerkiksi kaikkien homo sapiens-lajin edustajien pitäminen ilman sen kummempaa syytä moraalisina subjekteina, ja kaikkea muuta moraalin ulkopuolisena, vaikuttaa räikeästi lajistiselta ja mielivaltaiselta. Muuten täysin ihmisen lailla käyttäytyvien eliöiden orjuuttaminen ja hyväksikäyttö vain sillä perusteella, että heidän geneettinen viivakoodinsa tai vastaava on eri kuin mitä aidoilla homo sapienseilla on, vaikuttaa hyvin epäilyttävältä. Toisin kuin ylemmästä transsendentaalisesta inklusiivisuudesta, niin tästä on minunkin tietääkseni jo nyt paljon pohdintaa esim. scifigenren parissa. On myös varmaankin mahdotonta mitenkään selkeästi määrittää, ketkä oikeastaan ovat homo sapiens-lajin yksilöitä (esim. juuri tämä solumöykky vs. yksilö varhaisessa kehitysasteessa -ongelma), ja koko taksonominen käsite on epäselvä.
Ei ole mitään äärimmäistä futurismia edellyttää kaikkien ihmisyksilöiden olevan moraalisubjekteja toisille ihmisille. Se on ihmisoikeuksien perusta. Ja ihmisoikeudet on määritelty viime vuosisadan puolessavälissä. Niiden olemassaolo tai vähintään toteutuminen riippuu siitä, halutaanko niille panna painoa vai ei. Tästä riippuu myös naisen oikeus tehdä keholleen mitä haluaa. Ja kuten joku sanoi, jos oikeus voidaan ottaa pois kerran, se voidaan ottaa pois toistekin. Jos ihmisyksilölle ei anneta oikeutta elämään ennen syntymää, sitä ei millään ehdottomalla välttämättömyydellä tarvitse antaa missään vaiheessa kellekään. Mukaan lukien aikuisille naisille.
Ihmisoikeuksiin liittyy alemmassa kappaleessa mainittuja ongelmia, jotka tekevät ihmisoikeuksista historialliselta kestävyydeltään ja käytännön sovellettavuudeltaan kyseenalaisen dokumentin.
Voi hyvinkin olla, että tulevaisuuden ihmiset arvioivat meidän moraaliamme joltain toiselta pohjalta, kuin ihmisoikeuksien kannalta. Nykypäivänäkin ihmisoikeuksia voidaan kritisoida mm. lajistisena, ja tulevaisuudessa varmaan muiltakin kannoilta.
Myöskään ihmisoikeuksien toteuttaminen käytännössä ei ole mitenkään yksinkertaista. Ihmisoikeudet toki koskevat kaikkia "ihmisiä", mutta ketkä tarkalleen ovat näitä "ihmisiä"? Ehkä jonkun mielestä sikiöt eivät ole ihmisiä, tai naiset, tai vääränväriset. Ehkä jonkun mielestä puut ovat ihmisiä, tai koirat, tai laivat. Orjanomistaja voi sanoa olevansa ehdoton ihmisoikeuksien kannattaja, ja syyttää vaikka kalastajia ihmisoikeuksien järjestelmällisestä loukkaamisesta. Kenen ihmismääritelmä on oikein, kenen väärin, ja millä perusteella? En usko, että tähän on mitään välttämättä historiallisesti kestävää tai yleispätevää vastausta.
Reductio ad absurdumia ei yleensä pidetä argumentaatiovirheenä, vaan päinvastoin se on yksi keskeisimmistä "hyväksytyistä" argumentaatiotyypeistä logiikassa ja filosofiassa.