SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
En ehkä ihan saa kiinni siitä, mitä yrität kysyä, mutta osaaminen ja osaajastatus tässä yhteydessä varmaankin määriteltäisiin "tulospohjaisesti".
Vastaavia esimerkkejä ovat esimerkiksi älykkyys ja karisma. Älykkyys määritellään sen pohjalta, minkälaisia tuloksia henkilö tuottaa älykkyystesteissä, mutta sitä ei ole edeltä käsin määrätty, että miten nämä tulokset pitää tuottaa, vaan ne voi periaatteessa tuottaa miten tahansa. Sosiaalisesti menestyvänä pidettyä henkilöä sanotaan karismaattiseksi riippumatta siitä, mikä hänessä ihmisiin vetoaa, tai että miten hän tarkalleen käyttäytyy.
Osaajiksi varmaankin siis kutsutaan vain niitä, jotka herättävät työnantajassa tai työyhteisössä luottamuksen tunteen henkilön pätevyyttä kohtaan. Ei varmaankaan ole mitään ennalta määriteltyä tapaa, miten tämä luottamus pitäisi herättää.
Tuskin suomalaiset yleensä noin ajattelevat, mikä näkyy esimerkiksi jouluteemaisen sisällön ja mainonnan kuluttamisessa ja tuottamisessa. Kaupat tuskin panostaisivat jouluteemaisiin tuotteisiin, jos niitä ei ostettaisi, tai jouluteemaiseen markkinointiin, jos sitä ei uskottaisi tehokkaaksi.
Voi siis olla, että joku yksilö ei mitenkään vietä joulua, mutta yleensä ottaen ihmiset tuntuvat ottavan osaa joulumenoihin. Sama pätee muihinkin juhliin, kuten pääsiäiseen, vappuun ja halloweeniin.
En oikein itse keksi mitään varsinaista vähimmäisvaatimusta, koska yleisen viehättävyyden määrittelyssä piirteet voivat kompensoida toisiaan. Eli en ainakaan itse ajattele asiaa dealbreakereiden tai red flagien kautta, vaan mietin yleisvaikutelmaa.
Mitä hintakatolla muuten tässä tarkoitetaan? Itse ymmärrän hintakaton säätämisen siten, että yksilöitä kielletään myymästä hyödykkeitä kalliimmalla kuin hintakatossa säädetyllä hinnalla, mutta joidenkin kommenttien perusteella tässä vaikutettaisiin tarkoittavan esimerkiksi jotakin sellaista, että valtio maksaisi sen erotuksen, jolla markkinahinta ylittää jonkin kuluttajille taatun hinnan.
Kummatkin kyllä kuulostavat erittäin huonoilta ajatuksilta, enkä ainakaan itse tältä kädeltä kannattaisi kumpaakaan.
Länsimaisessa yksilökeskeissä ansiopohjaisessa mallissa yksilön yhteiskunnallisen aseman tulisi määrittyä hänen omien tekojensa ja kykyjensä pohjalta, eikä sen pohjalta, miten muut ovat käyttäytyneet. Esimerkiksi jotakuta ei tässä mallissa tulisi palkata lääkäriksi siksi, että hänen isänsä on ollut hyvä lääkäri, tai vaikka jättää palkkaamatta arkkitehdiksi siksi, että hänen kummin kaimansa suunnittelema rakennus romahti. Tämän näkemyksen mukaan ihmisiä ei tulisi arvioida sen perusteella, mihin ryhmiin heidät voidaan lukea kuuluvan, kuten vasenkätiset, punahiuksiset, homot, tummaihoiset, Pohjois-Karjalaiset ja niin edelleen.