SK

Vierailija kirjoitti:

SK kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä manospheressä ketään jolla olisi aitoja tavoitteita ja yritystä muuttaa asioita positiivisesti? Vai onko se pelkkää itkua ja parkua?

Esimerkiksi kun täällä päivästä toiseen itketään naisista ja armeijasta, niin en ole vielä koskaan nähnyt laskelmia mitä se maksaa ja miten se rahoitetaan ja miten kompensoidaan sen syntyvyyttä laskevaa vaikutusta.

En tunne tätä kuvailemaasi itkua, mutta puolen vuoden pakollinen armeija tekisi kaikille ihmisille hyvää. Rahoitukseen en osaa ollenkaan ottaa kantaa, joten mm tämän vuoksi en itse armeija-asioista kiihkoile.

Sinä et ja se on hyvä se, mutta moni kiihkoilee. Itse asiassa tuo on manospheren määräävin ominaisuus, se on pelkkää itkua ja parkua ja siihen itkuun jäädään makaamaan... Ikinä, ihan oikeasti ikinä, ei nähdä niitä realistisia tosielämän ratkaisuehdotuksia ja laskelmia ja suunnitelmia. Tuntuu että se itku ja parku on siinä se pääasia eikä siitä edetä mihinkään. Ei edes haluta edetä.

Haluaisitko hieman konkreettisemmin avata tätä itkua, parkua ja makaamista?

Tuossa on nimittäin vähän sellaista pureskeltavaa, mikä ei ole aivan triviaalia.

No esimerkiksi tämä armeijakysymys. Jos oikeasti haluaisit naiset armeijaan, selvität mitä se maksaisi ja mihin tiloihin ne naiset laitettaisiin ja sitten yhteiskunnalliset vaikutukset ja lopuksi astettuisit ikään kuin neuvottelemaan naisten kanssa ja olisit kiinnostunut että mitä naiset ovat mieltä ja miten asian voisi myydä naisille että hekin liittyisivät rintamaan.

Se mitä nyt tapahtuu on se että mitään tuollaista ei mietitä eikä edes kiinnosta miettiä. Päivästä toiseen hoetaan "miksi naiset" ja halutaan vain syytellä ja haukkua eikä ole aikomustakaan päätyä mihinkään rakentavaan lopputulokseen.

En ole AP tai manosfääriasiantuntija, mutta tuota naisten armeijakysymystä lähestytään usein varmaankin useamminkin siltä kantilta, että laissa ei pitäisi määrätä velvollisuuksia sukupuolen perusteella, kuin että Suomelle olisi erityisen hyödyllistä määrätä naisetkin asepalvelukseen. Motiivina on siis enemmänkin sukupuolittuneiden säädösten poistaminen, kuin esimerkiksi maan asevoimien suorituskyvyn kasvattaminen, tai vastaava.

Oletettavasti lähtökohtaisesti naiset myös sijoitettaisiin samoihin tai samankaltaisiin tiloihin kuin miehetkin, naisten asepalvelus rahoitettaisiin samalla tavalla kuin miesten asepalvelus, ja yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat samoja kuin miesten asepalveluksella.

Puolustusvoimien tilat oli ainakin vielä muutama vuosi sitten aivan surkeassa jamassa jo olemassaoleville varusmiehille, saati että sinne saataisiin yhtäkkiä majoitettua puolet lisää varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa. Siis hometta ja niin edelleen. Mutta eihän me näistä tiedetä mitään, koska somesoturiulisijaa ei oikeasti kiinnosta armeijakysymyksessä mikään muu kuin syytellä naisia.

Oletettavasti samalla prosessilla kuin millä nykyiset tilat on luotu, voidaan myös luoda vastaavat tilat naisille. Yleensä ottaen rakentaminen ja huoltaminen on skaalaa kasvatettaessa tehokkaampaa, eikä ehkä joitain saaria lukuunottamatta tarjolla oleva maapinta-ala varmaankaan ole rajoittava tekijä.

Ja vaikka asevoimien kokoa ei voitaisi kasvattaa, niin se ei siltikään varmaankaan oikeuta sukupuolittuneisiin säädöksiin. Jos tiloja ei asepalvekseen astuville ole, niin asepalveluksen luonnetta täytyy muuttaa, tai osa vapauttaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko siellä manospheressä ketään jolla olisi aitoja tavoitteita ja yritystä muuttaa asioita positiivisesti? Vai onko se pelkkää itkua ja parkua?

Esimerkiksi kun täällä päivästä toiseen itketään naisista ja armeijasta, niin en ole vielä koskaan nähnyt laskelmia mitä se maksaa ja miten se rahoitetaan ja miten kompensoidaan sen syntyvyyttä laskevaa vaikutusta.

En tunne tätä kuvailemaasi itkua, mutta puolen vuoden pakollinen armeija tekisi kaikille ihmisille hyvää. Rahoitukseen en osaa ollenkaan ottaa kantaa, joten mm tämän vuoksi en itse armeija-asioista kiihkoile.

Sinä et ja se on hyvä se, mutta moni kiihkoilee. Itse asiassa tuo on manospheren määräävin ominaisuus, se on pelkkää itkua ja parkua ja siihen itkuun jäädään makaamaan... Ikinä, ihan oikeasti ikinä, ei nähdä niitä realistisia tosielämän ratkaisuehdotuksia ja laskelmia ja suunnitelmia. Tuntuu että se itku ja parku on siinä se pääasia eikä siitä edetä mihinkään. Ei edes haluta edetä.

Haluaisitko hieman konkreettisemmin avata tätä itkua, parkua ja makaamista?

Tuossa on nimittäin vähän sellaista pureskeltavaa, mikä ei ole aivan triviaalia.

No esimerkiksi tämä armeijakysymys. Jos oikeasti haluaisit naiset armeijaan, selvität mitä se maksaisi ja mihin tiloihin ne naiset laitettaisiin ja sitten yhteiskunnalliset vaikutukset ja lopuksi astettuisit ikään kuin neuvottelemaan naisten kanssa ja olisit kiinnostunut että mitä naiset ovat mieltä ja miten asian voisi myydä naisille että hekin liittyisivät rintamaan.

Se mitä nyt tapahtuu on se että mitään tuollaista ei mietitä eikä edes kiinnosta miettiä. Päivästä toiseen hoetaan "miksi naiset" ja halutaan vain syytellä ja haukkua eikä ole aikomustakaan päätyä mihinkään rakentavaan lopputulokseen.

En ole AP tai manosfääriasiantuntija, mutta tuota naisten armeijakysymystä lähestytään usein varmaankin useamminkin siltä kantilta, että laissa ei pitäisi määrätä velvollisuuksia sukupuolen perusteella, kuin että Suomelle olisi erityisen hyödyllistä määrätä naisetkin asepalvelukseen. Motiivina on siis enemmänkin sukupuolittuneiden säädösten poistaminen, kuin esimerkiksi maan asevoimien suorituskyvyn kasvattaminen, tai vastaava.

Oletettavasti lähtökohtaisesti naiset myös sijoitettaisiin samoihin tai samankaltaisiin tiloihin kuin miehetkin, naisten asepalvelus rahoitettaisiin samalla tavalla kuin miesten asepalvelus, ja yhteiskunnalliset vaikutukset olisivat samoja kuin miesten asepalveluksella.

En nyt mitenkään kauhean kattavasti osaa ottaa tähän kantaa, mutta eivätkö vanhatkin lastenelokuvat, kuten Pinokkio, Bambi tai Dumbo, olleet tosi pelottavia tai surullisia? Eli että ei lastenelokuvien järkyttävyys ainakaan mikään täysin uusi ilmiö pitäisi olla.

Vähän olen ollut kipiä, mutta onneksi tuntuu olevan menossa parempaan päin. Pari päivää sitten oli kuumetta ja kauhea väsymys, mutta nyt vain lähinnä kurkku on karhea ja nenu kutisee.

Käypä tarkistamassa, onko hyydekaakku vielä koskemattomana kellariholvissaan. Ettei ole lähtiessään mies rääppinyt.