SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Itse olen esteetikko ja klassisen kauniiden asioiden ja ihmisten ihailija, joka ei tatuointeja ja niiden mukana tulevaa ihmisen rumentamista voi ymmärtää.
Vihaako tatuoidut itseään jotenkin?
Oletko tullut ajatelleeksi, että toisilla saattaa olla erilainen käsitys siitä, mitkä ovat kauniita asioita ja ihmisiä kuin sinulla? Yleensäkin ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä; joku tykkää jazzista ja joku toinen klassisesta, joku tykkää suklaasta ja joku toinen mansikasta, joku tykkää viinistä ja joku toinen taas oluesta ja niin edelleen. Tatuoinnit, korut, lävistykset, meikit ja muut vastaavat ehosteet ovat myös selkeästi "klassisia" siinä mielessä, että niitä on esiintynyt läpi aikojen kaikenlaisissa erilaisissa kulttuureissa ja yhteyksissä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tatuoinnin tarkoitus on esittää kantajansa arvomaailmaa ja on siis ulkopuolisille tehtyä viestiä, niin miksi näitä ei sitten saisi kommentoida? Ja kun saa kommentoida. niin ketään ei voida pakottaa kommentoimaan niitä myönteisinä.
Eihän taidettakaan tarvitse kehua, vaan voi vapaasti pitää rumana ja huonona, jos katselijasta siltä tuntuu.
Yleensä taide ei oikeuta hyökkäyksiin taiteilijaa itseään tai muita kohtaan. Esimerkiksi voi olla ok sanoa, että "nämä kuvat ovat mielestäni mielikuvituksettomia töherryksiä", mutta ei varmaankaan ole ok sanoa, että "tällaisia kuvia tekevän täytyy olla mielikuvitukseton idiootti", tai että "tällaisista kuvista pitävät ovat mielikuvituksettomia sekasikiöitä". Lienee myös hyvien tapojen vastaista kommentoida toisten arkista habitusta kielteisesti. Esimerkiksi voi olla ok sanoa bussia odottavalle, että "onpa teillä hieno takki", mutta ei ole hyvien tapojen mukaista tokaista, että "hyi hitto mikä rätti".
Muissa viesteissä esiin tuotu näkemys siitä, että tatuoituja voi syrjiä "neutraalin behaviorisesti" esimerkiksi työnhaussa, vaikuttaa ongelmalliselta.
Yksi ongelma tällaisessa käyttäytymisessä on se, että se voi muodostaa kehämäisiä ja epävakaita yhteiskunnallisia rakenteita. Jos esimerkiksi naislentäjiä pidetään poikkeuksellisina ja epävarmoina, voisivat lentoyhtiöt olla palkkaamatta naislentäjiä sillä perusteella, että asiakkaat pelkäävät lennoilla, joilla on naislentäjä. Jos tämä johtaa siihen, että naislentäjät ovat yhä poikkeuksellisempia, voivat asiakkaat olla yhä epävarmempia lennoilla, joilla on naislentäjä, mikä vahvistaa alkuperäistä argumenttia olla palkkaamatta naislentäjiä. Jos naislentäjiä kuitenkin palkattaisiin, voisivat asiakkaat tottua naislentäjiin, ja lakata pelkäämästä lennoilla, joilla on naislentäjä. Samankaltainen ongelma voi liittyä esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien lapsiin, tai tatuoitujen palkkaamisessa edustustehtäviin.
Yleensä myös vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden hyväksymistä varmaankin pidettäisiin epäeettisenä. Esimerkiksi työnantaja voisi sanoa, että hän ei ideologisesti syrji tummaihoisia, mutta että hän ei palkkaa tummaihoisia henkilöitä, koska asiakkaat eivät pidä tummaihoisista työntekijöistä. Työnantajan voitaisiin kuitenkin sanoa toimivan väärin, jos hän tällä tavoin mukailee asiakkaidensa epäeettisinä pidettyjä mieltymyksiä. Jos esimerkiksi asiakaspalvelijan arvottaminen tatuointien perusteella on väärin, niin myös työnantajana näiden mieltymysten mukailua varmaankin pidettäisiin vääränä.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ITSE puuttunut asiaan, vai odotatko että viranomaisilla on joku taikanappi, joka muuttaa tilanteen paremmaksi?
Kovasti vaan tänä päivänä yritetään aina ulkoistaa tuo kasvatusvastuu koululle ja muille viranomaisille.
Jos viranomaisilla ei ole taikanappia, niin ei ehkä ole vanhemmillakaan. Valtion oikeutukseen kuuluu myös ajatus siitä, että valtio olisi joskus yksityishenkilöä kyvykkäämpi. Esimerkiksi yksityishenkilöt eivät pysty rakentamaan rautateitä, ylläpitämään sähköverkkoja tai järjestämään puolustusta tai terveydenhuoltoa yhtä hyvin kuin valtio. Voisi ehkä myös toivoa, että valtio kykenisi hoitamaan päihdeongelmaisia tehokkaammin kuin yksittäiset henkilöt.
En myöskään ole ihan varma, voidaanko puhua kasvatysvastuun ulkoistamisesta valtiolle, koska nimenomaan valtion intressihän se on, että nuoret ja ihmiset ylipäätänsä eivät syrjäytyisi ja että he maksaisivat veroja ja olisivat tuottavia yhteiskunnan jäseniä. Vanhemmilla ei välttämättä ole samanlaista intressiä estää lapsiaan elämästä epäsovinnaisella tavalla.
Ja korjauksena siis aiempaan viestiini, että suomen kielessä flunssalla siis tunnutaan tarkoittavan nimenomaan vilustumista/nuhakuumetta/ei influenssaa.
Uskoisin hänen tarkoittavan sitä haittaa, mikä syntyy hänen kollegoidensa, pomojensa tai asiakkaidensa ennakkoluuloista tai arvolatautuneista mieltymyksistä. Esimerkiksi vaikka lääkärin työssä ei tatuoinneista sinänsä mitään haittaa olisikaan*, niin tatuoitua lääkäriä voidaan kulttuurillisista syistä arvostaa vähemmän kuin tatuoimatonta lääkäriä, mikä voi näkyä esimerkiksi siten, että rahakkaammat asiakkaat mahdollisuuksien mukaan suosivat muita lääkäreitä. Tietty vaikutus voisi olla käänteinenkin, koska tatuoinneilla ei oletettavasti ole mitään merkitystä varsinaisen lääkärintyön kanssa, jos potilas esimerkiksi yllättyy positiivisesti tatuoidun lääkärin ammattimaisuudesta, tai vastaavaa. Ylipäätänsä tatuoinneista ei varmaankaan ole mitään kulttuurista riippumatonta haittaa käytännössä missään työssä.
* = en tiedä missä määrin kyse on myytistä, mutta MRI-laitteiden kanssa työskennellessä tatuoinneista voisi ehkä olla poikkeuksellisesti jotakin kulttuurista riippumatontakin haittaa, jos voimakkeiden magneettikenttien liike jotenkin ärsyttää tatuoitua ihoa.