SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
Kyseessä ei ehkä välttämättä ole itse rehellisyyden ongelmallisuus, vaan se asenne (tai asennoituminen), joka johti teinin pitämään työtehtävää tylsänä ja puuduttavana. Eli rehellisyysastetta ei tarvitse muuttaa, jos muuttaa asennoitumistaan esimerkiksi työn mielekkyyteen.
Enkä muuten siis syyllistä teiniä siitä tai välttämättä ole sitä mieltä, että työn kuin työn tulisi olla hänestä kiinnostavaa, vaan halusin vain esittää näkemyksen, jossa rehellisyys ei ole välttämättä ongelmallista. Tosielämässä ihmiset eivät varmaankaan voi vapaasti valita, mikä heistä on hauskaa ja mikä ei.
Minkälaisella asennoitumisella itseään toistavasta liukuhihnatyöstä saa epätylsää?
Kuten sanoin, niin en tiedä, missä määrin ihmiset voivat valita, mistä he pitävät. Mutta ainakin jotkut ihmiset tuntuvat pitävän esimerkiksi neulomisesta, virkkauksesta, meditaatiosta ja hengitysharjoituksista. Myös monet pelit, joita ihmiset siis vapaa-ehtoisesti pelaavat, ovat koostuvat ainakin osittain liukuhihnatyylisestä tai ainakin näennäisesti samankaltaisena toistuvasta sisällöstä. Klassisena esimerkkinä tulee mieleen Tetris, joka on melkein kirjaimellisesti liukuhihnapeli.
Kyseessä ei ehkä välttämättä ole itse rehellisyyden ongelmallisuus, vaan se asenne (tai asennoituminen), joka johti teinin pitämään työtehtävää tylsänä ja puuduttavana. Eli rehellisyysastetta ei tarvitse muuttaa, jos muuttaa asennoitumistaan esimerkiksi työn mielekkyyteen.
Enkä muuten siis syyllistä teiniä siitä tai välttämättä ole sitä mieltä, että työn kuin työn tulisi olla hänestä kiinnostavaa, vaan halusin vain esittää näkemyksen, jossa rehellisyys ei ole välttämättä ongelmallista. Tosielämässä ihmiset eivät varmaankaan voi vapaasti valita, mikä heistä on hauskaa ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Nuorten toimittajien objektiivisuuskäsitys on muuttumassa aiempaa joustavammaksi.
Tuossa itärajan takana on valtio jossa käsitys objektiivisuudesta, totuudesta, omistusoikeudesta ja maan rajoista on ollut hyvinkin joustava kautta aikojen.
Ei ihmekään että se on ollut suomalaisten toimittajien henkinen kotimaa 1960-luvulta lähtien.
Suvaitsevaisuuteen tai vähemmistöjen oikeuksiin liittyvistä asioista tämä kyseinen valtio ei kummallakaan lähihistoriassa käyttämällä nimellään ole ollut tunnettu, että siinä mielessä heidän käytäntönsä eivät ehkä ole täysin vastanneet näitä uuden sukupolven toimittajien ideaaleja.
Vierailija kirjoitti:
Jollekin kehuminen on niin hankalaa, että pit alapeukuttaa kaikki :D
Teki kuitenkin huolellista ja ripeää työtä! Aplodit sille!
Väkivallattomuuteenkin, kuten esimerkiksi vapauteen ja suvaitsevaisuuteen, liittyy ristiriita siitä, että saako väkivallan tekijöitä estää tai rankaista väkivallalla.
Henkilökohtaiseen pasifimismiin vannoutuneet varmaankin sanoisivat, että väkivallan käyttö ei ole koskaan oikein, mutta seurauseettisemmät väkivallan vastustajat olisivat ehkä sitä mieltä, että kohdistettu väkivalta on sallittua siinä tapauksessa, että siten ehkäistään laajempaa väkivaltaa. He voisivat ehkä kritisoida pasifisteja vaikka siitä, että he eivät ole valmiita tekemään vaikeita päätöksiä maailman parantamiseksi.
Tietty ehkäisevän väkivallan kannattajiakin voi kritisoida esimerkiksi periaatteelliselta kannalta siten, että he eivät tee pesäeroa väkivaltaan vaan käyttävät sitä työkaluna samoin kuin heidän näennäisesti vastustamat väkivallan kannattajansakin, tai käytännölliseltä kannalta siten, että voi olla vaikea tietää, laskeeko kohdistettu väkivalta oikeasti väkivallan kokonaismäärää vai ei. Valtioiden väkivallan monopolien voidaan esimerkiksi ajatella vähentävän väkivallan kokonaismäärää, mutta tällaisten terrotityylisten tekojen kohdalla kysymys lienee kiperämpi.