SK

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko yliluonnolliseen, koska se ei sovi mitenkään elämän biologian kehityshistoriaan, joka tähtää aina hengissä selviytymiseen ja lisääntymiseen. Jälkeläisen synnyttäminen on kaiken elämän ainoa tarkoitus ja sen eteen luontoäiti uhraa kaiken muun. Ne, jotka eivät jatka ja synnytä elämää, ovat myös tarpeen, koska "kaikki arvat eivät voita". Eli vain jotkut sukuhaarat onnistuvat jatkumaan. Ei ole mahdollista, että kuolleet haahuilisivat elävien joukossa. Sen sijaan henkimaailma mielikuvituksessa on jopa voinut auttaa ihmiskuntaa selviytymään. 

 

Ei kukaan voi todistaa myöskään sitä, että henkiä ei olisi olemassa. Ja se, että ihmiset ja DNA käyttäytyy kuten käyttäytyy, ei todista sitä, etteikö tällä koko kokonaisuudella voisi olla tietoista alullepanijaa.

 

Mielestäni agnostismi on ainoa looginen tapa katsoa asiaa - emme voi tietää

Yleensä ajatellaan, että vain sellaisiin asioihin tulisi uskoa, joihin uskomisen puolesta on jotain perusteita. Eli pelkästään se, että jotain ei ole todistettu mahdottomaksi tai olemattomaksi, ei olisi pätevä peruste uskoa tähän asiaan. Esimerkiksi ei ole todistettu mahdottomaksi, etteikö aurinkoa voisi Marsin etäisyydellä kiertää punaisen planeetan lisäksi myös punainen teepannu. Tai vihreä kahvipannu. Tai sininen mehukannu. Olisi kuitenkin melko absurdia uskoa tämän perusteella, että aurinkoa kiertää vielä reilusti Maata ulompana perinteisten taivaankappaleiden lisäksi kattava värikäs astiasto. Vaikka se ei ole mahdotonta, niin meillä ei myöskään selvästi ole mitään erityistä syytä uskoa, että asia olisi noin.

Suurin osa yksilöön kohdistuvista rationaalisuuskäsityksistä varmaankin sulkevat pois perusteettomien uskomusten muodostamisen. Eli vaikka kukakin saa tietyssä mielessä valita, mihin uskoo ja millä perustein, niin uskoisin kyllä, että kohtuuttomasti uskomuksia muodostavat saavat älyllisestä leväperäisyydestään kritiikkiä.

Vierailija kirjoitti:

Kauhean defensiivisiä, laimean mielen omaavia ihmisiä täällä kommentoimassa. Ymmärrän ap täysin, mitä ajat takaa ja monesti olen ihmetellyt samaa defensiivisyyttä ihmisissä. Sen huomaa monesti jo siitä, että pelkästään kysymällä tietynlaisen kysymyksen tai aloittamalla tietynlaisen keskustelun elämästä/maailmasta/olemassaolon mysteereistä, jotkut silminnähden ja korvinkuullen hermostuvat jo pelkästään siitä, että heidän täytyisi ajatella saati keskustella mahdollisuudesta, etteivät pysty selittämään jotakin. Tällainen suuttuminen on kummallista mutta tietenkään tällaiset ihmiset eivät myönnä hermostumistaan ko. tilanteissa. Mikä on sinänsä ironista, että kaikessa tiedeuskovaisuudessaan he luulevat voivansa uskottavasti vain kieltää todistetusti tutkitut maneerit ja käyttäytymisen, jotka ovat tyypillisiä merkkejä hermostuneisuudesta. Tässäkin keskustelussa suurin osa takertui sanaan "yliluonnollinen" ja alkoi saivarrella siitä, se

Kyllä useampikin vastaaja on nähdäkseni myöntänyt, että on asioita, joita ei osata selittää. Tämän ei vain ajatella johtavan siihen, että mihinkään yliluonnolliseen tai hengelliseen tulisi uskoa. Ja vaikka palstan keskustelukulttuuria voikin puolestani kritisoida, niin tätä nimenomaista God of the gaps -aihetta voidaan ehkä pitää jossain määrin loppuun kulutettuna ja väsyneenä asetelmana. 

Eli vaikka esimerkiksi ilmastoasioista keskusteleminen voisi olla sinänsä mielenkiintoista, niin on ehkä hieman puuduttavaa vastailla päivästä toiseen aloituksiin, jossa sekoitetaan paikallinen sää ja ilmasto, tai jossa tivataan lähteitä lämpötilojen nousulle. Vaikka tietty tulisi ymmärtää, että kysyjinä todennäköisesti ovat eri ihmiset, niin tällainen saman argumentin tai kysymyksen kohtaaminen useita kertoja voi johtaa osittaiseen KVG-asenteeseen.

Hankala sanoa, sillä Trump on hyvin kuumapäinen ja periaatteeton johtaja, jonka hänen lähipiirinsä saa helposti manipuloitua melkein mihin vain. Jotkin republikaanipuolueen vaikuttajat, joista yleensä mainitaan Marco Rubio, ovat ajaneet vallanvaihtoa Venezuelaan jo jonkin aikaa, ja ehkä he ovat päässeet Trumpin juttusille ja saaneet hänen päänsä käännettyä.

Ymmärteeksi Rubio on vedonnut siihen, että Venezuelasta on Chavezin ja Maduron myötä tullut jonkin verran pakolaisia Yhdysvaltoihin, ja Venezuelan johdon kytkökseen huumerikollisuuteen. Näin hän puhui asiasta pari viikkoa sitten, kun Yhdysvallat oli jo siirtänyt laivastoa yms. Venezuelan edustalle: https://youtube.com/shorts/-XH7NuXQB8M?si=EWyAMQ6_4D2Vk1zm

Vierailija kirjoitti:

Onko presidentti Trump sankari?

Vai ovatko venezuelalaiset äärioikeistolaisia fasisteja ja MAGA-hörhöjä?

 

Haluaisin kuulla etenkin Trump-vihaajien mielipiteen?

Oletko meidän puolellamme vai meitä vastaan? Tunnustatko Jeesuksen herraksesi vai haluatko paistua ikuisesti helvetin lieskoissa? Väärät vastakkainasettelut: niitä joko rakastetaan tai vihataan.

Omia huoliani ja tunteitani tilanteesta valottaa hyvin palstalta bongattu IL:n Lauri Nurmen kirjoitus https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/51e887ef-c037-4af7-a228-0242c297b…. Itse painottaisin enemmän kuitenkin huolta Taiwanista ja vähemmän tuota vallanvaihtoargumentin mahdollistamisen ongelmallisuutta.

Venezuela on uudehko sosialistinen (tai "sosialistinen") diktatuuri, jonka sortotoimet ja kurjuus ovat aiheuttaneet maastamuuttoa ja pakolaisuutta. Tämä muuttopaine on kohdistunut melko lailla Yhdysvaltoihin. 

Trump myös siteeraa Venezuelan hallinnon roolia Yhdysvaltoihin kohdistuvassa huumekaupassa, mutta asiantuntijat tuntuvat suhtautuvan nihkeästi ajatukseen siitä, että Venezuela olisi missään ratkaisevassa avainasemassa huumekaupan suhteen.