SK

Vaikka itse tunnustaudun henkiseksi (ja myös ruuminmuodoltani fyysiseksi) jenkiksi, niin asia ei ehkä ole ihan noin yksinkertainen. 

Esimerkiksi eroa republikaanien ja demokraattien välillä ei kyllä voine pelkistää eroksi kontrollinhimossa ja hallintovimmassa. Istuva republikaanipresidentti on esimerkiksi tunnettu tariffipuheistaan, ja hänen kiivaimmin kiistanalaisiin saavutuksiinsa kuuluu mm. korkeimman oikeuden tuomareiden nimittäminen aborttioikeuden sääntelemiseksi liittovaltiotasolla. Toinen hänen mielipiteitä jakavimmista projekteistaan on paperittomia maassaolijoita hätyyttelevän ja työpaikkoja ratsaavan poliisinkaltaisten joukkojen tukeminen. 

Yhteisestä eurooppalaisesta ajattelusta on hieman vaikea puhua, mutta täällä Pohjoismaissa toimivia asioita ovat nähdäkseni olleet esimerkiksi peruskoulu ja julkinen terveydenhuolto. Nykypäivänä eurooppalainen poliittinen kulttuuri on vaikuttanut kypsemmältä ja vähemmän tulehtuneelta kuin rapakon takainen. 

Vaikka lähde olisi kiva olla, niin veikkaan, että tämä saattaa olla pian jenkeille relevantti tunne: "We’re gonna win so much, you may even get tired of winning. And you'll say, 'Please, please, it's too much winning, we can't take it anymore, Mr. President, it's too much', and I'll say, no it isn't, we have to keep winning."

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nuori nainen haluaisi olla tissit paljaana julkisilla paikoilla nykyään kaikkien ählyjen seassa 🤢

Yleensä kun puhutaan oikeudesta tehdä jotakin, ei kielletyn asian suosio yleensä ole kovinkaan relevantti seikka. Ihmisillä voi esimerkiksi olla oikeus syödä lipeäkalaa, kuunnella autotallirääkynäpunkkia tai katsoa putkeen kaikki squashin Suomen-mestaruuskisat nauhalta, vaikka useimmat eivät noita asioita haluaisikaan tehdä. 

Sillä, että moni nainen tuskin haluaisikaan olla julkisella paikalla rinnat paljaana ei juuri ole väliä sen suhteen, että tulisiko niillä, jotka haluavat olla rinnat paljaana, olla oikeus tehdä niin.

Liberaalina itseäni vaivaa erityisesti Pohjois-Korean tilanne, sillä se on nähdäkseni totalitarismissaan erityisen räikeä. Jos saisit päättää, kuinka länsimaat suhtautuisivat P-K:n tilanteeseen, niin minkälaisen strategian valitsisit, ja miksi? Onko nykyinen eristämislinja paras mahdollinen vaihtoehto, vai pitäisikö P-K:ta esimerkiksi painostaa enemmän sotilaallisesti?

Se, että eri ihmisillä on erilainen sosioekonominen asema ei suoraan johda siihen, että olisi olemassa mitään luonnollisia yhteiskuntaluokkia. 

Vertaa esimerkiksi pituuteen: jotkin ihmiset ovat hyvin pitkiä ja jotkut hyvin lyhyitä, mutta väestötasolla lähes normaalijakautunut pituus ei muodosta mitään erillisiä pituusluokkia. Pituusluokkatermit voidaan halutessa määritellä vaikka siten, että "hyvin pitkillä" viitataan 2 keskihajonnan verran keskimääräistä pidempiin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kategoriaan kuulumisella tai kuulumattomuudella olisi mitään havaittavaa laadullista merkitystä, tai mitään kiinnostavaa kausaalista selitystä. Ja vaikka muuten pituutta käytetään käytetään usein esimerkkinä tällaisesta luokattomuudesta, niin tarkalleen ottaen pituudessa on havaittavissa eri jakaumia. Lääketieteellisestä dwarfismista tai gigantismista kärsivät eivät ole vain hyvin lyhyitä tai pitkiä ihmisiä, vaan heidän pituuteensa voi vaikuttaa erilaiset biologiset prosessit.

Intian kastijärjestelmä lienee hyvä esimerkki oikeista luonnollisista yhteiskuntaluokista, sikäli kuin järjestelmän määrittämillä kasteilla todella on merkittävää vaikutusta henkilön sosioekonomiseen asemaan. Myös esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidia ja joidenkin Lähi-idän maiden harjoittama kansalaisuuden pihtausta voitaneen pitää hyvinä esimerkkeinä yhteiskunnallisista luokkajaoista. Länsimaiden köyhät ja rikkaat taas eivät pääsääntöisesti muodostane mitään hirveän merkityksellisiä erillisiä luokkia.