SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Luin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SK kirjoitti:
En itse arvostele usein muita preskriptiiviseltä kannalta, joten en ehkä hirveän kärkkäästi lähtisi moralisoimaan peilikuvaanikaan.
Ehkä voisin ajatella, että sosiaalinen paheksunta voisi olla oikeutettua esimerkiksi (liiallisen) lihansyönnin kohdalla, tai että se voisi patistaa liikkumaan, opiskelemaan tai työskentelemään enemmän. Kauhean rankkojen sanankäänteiden tai retoristen keinojen käyttöön en kyllä ainakaan jälkimmäisten kohdalla ihan helposti lähtisi.
En tiedä mikä tämä tyyppi on, mutta hänellä on asiallinen tyyli. Tykkään.
En ymmärtänyt kaikkea, mitä hän kirjoitti, mutta minulla tuli tekstistä hyvä olo. Se huokui jotain en tiedä mitä, mutta hyvä olo siitä tuli. Hän olisi varmasti hyvä terapeutti.
Kiva kuin luit, Luin!
Kirjoituksessani on tosiaan ehkä hieman ylimääräisiä sivistyssanoja, joita en myöskään tietenkään välttämättä käytä täysin oikeaoppisesti.
Preskriptiivisellä moralisoivalla arvostelulla tarkoitin sitä, kun sanellaan muille, mitä heidän pitäisi tai olisi hyvä tehdä tai olla tekemättä. Ajattelin ensiksi käyttää preskriptiivisen sijaan sanaa normatiivinen, mikä on ehkä yleisempi ilmaus, ja tarkoittanee jokseenkin samaa asiaa.
Sosiaalisen paheksunnan oikeutuksella tarkoitin sitä, että vaikka ylimielisen asenteen omaksumista ei ehkä yleensä kannateta, voidaan sitä mahdollisesti pitää joissain tilanteissa perusteltuna. Voidaan esimerkiksi ajatella, että vaikka minkkiturkkien käyttäjiin saisi suhtautua ylimielisesti ja vähättelevästi, jos näin toimimalla saataisiin minkkiturkkien myyntiä vähenemään.
No, ei kai sitä tiedettäisi, että tarjotut hoidot eivät toimi, jos niitä ei annettaisi. Ehkä jossain vaiheessa tietty olisi hyvä todeta, että jonkin mallin kokeilu riittää, mutta kai lääketieteen kehitys vaatii myös epäonnistuneita kokeiluja.
Ja toisaalta kyllä lihavuuden ja ravitsemuksen saralla myös nähdäkseni kokeillaan paljon uutta. Ehkä voisi toivoa Suomen heittäytyvän enemmän mukaan näihin kaikenlaisiin kokeiluihin valtiotasolla, mutta toisaalta lienee toivottavaa, että ainakin jotkin valtiot toimisivat myös konservatiivisemmin vertailtavuuden vuoksi.
En itse arvostele usein muita preskriptiiviseltä kannalta, joten en ehkä hirveän kärkkäästi lähtisi moralisoimaan peilikuvaanikaan.
Ehkä voisin ajatella, että sosiaalinen paheksunta voisi olla oikeutettua esimerkiksi (liiallisen) lihansyönnin kohdalla, tai että se voisi patistaa liikkumaan, opiskelemaan tai työskentelemään enemmän. Kauhean rankkojen sanankäänteiden tai retoristen keinojen käyttöön en kyllä ainakaan jälkimmäisten kohdalla ihan helposti lähtisi.
Vierailija kirjoitti:
Yhteisöllinen suomi? Ja kuukunan munat. kiusaajia ihan sairaasti. Sairaat ihmiset sairaassa maassa. Kumpi oli ensin? Sairas valtio joka sairastutti vai sairaat ihmiset jotka pilas suomen?
En tiedä, onko yhteisöllisyys laajemmalla tasolla kiusaamista edistävä vai ehkäisevä asia. Tiiviimmässä pienyhteisössä kiusatun huojentava muutto sallivaan ja individualistiseen suurkaupunkiin on klisee, ja samoin ovat hullut mökki- ja maatilanaapurit. Yhteisöllisyys voi siis olla voimara ulkopuolisten syrjimälle, mutta toisaalta kuppikuntainen kyräily, vahtaaminen ja "pienten erojen narsismi", ilkeä juoruilu ja sabotaasikin voivat kuulua yhteisöllisyyteen, samoin kun ankara konformismi.
Terapeutin hyvyys mitataan varmaankin hänen hoitavalla vaikutuksellaan potilaisiinsa, eikä tämä välttämättä edellytä minkäänlaisen muodollisen tiedon välittämistä. Esimerkiksi ystävällisellä koiralla voi olla terapeuttinen vaikutus, vaikka ne eivät osaa puhua tai kirjoittaa kieltä laisinkaan.
Ylipäätänsä toisiin ihmisiin vaikuttamisen kannalta selkeys ei ole aina hyve. Esimerkiksi oppimisen suhteen voi tiedon epäselvä esittäminen johtaa parempiin oppimistuloksiin (disfluency effect, esim https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC8593463/ ). Sama vaikutus saattaisi parantaa sellaisten terapiamuotojen tuloksia, joissa potilaan on määrä omaksua jotain muodollista tietoa.