SK

Vieläkö joidenkin jugurtit jäävät niin vaatimattomaksi?

Tuo on tosiaan ihan hyvä kysymys. Valtiot voivat tietty rahoittaa hankkeita, jotka eivät sinänsä ole kannattavia, mutta joilla on paljon positiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten teillä, julkisella liikenteellä tai kouluilla. 

Kai areenoillakin voi olla vastaavia vaikutuksia esimerkiksi lisätyn turismin muodossa, joten ajatusta ei ehkä tule lähtökohtaisesti torpata, mutta on tietty hieman epäselvää, kuinka tehokkaasti areena sitten edistäisi turismia. Esimerkiksi valtion kannalta ei ehkä ole kustannustehokasta tukea keskenään kilpailevia areenoita, jolloin yhden areenan tapahtumat olisivat toisilta pois.

Vierailija kirjoitti:

"Samalla tavalla kuin esimerkkitapauksessa, ei vaativankaan kristinuskon tulkinnan aatteellisena sisältönä ole yleensä minkään tietyn sosiaalisen ryhmän tapakulttuuriin mukautuminen, vaan muut asiat. "

 

Koska toisen pään sisään ei voi nähdä, käytännössä ryhmän sääntöjen ja tapojen noudattaminen on se merkki kuulumisesta oikeassa olevien ryhmään.

 

"Sosiaaliseen ryhmään kuuluminen ei siis olisi esimerkiksi tae pelastuksesta tai moraalisuudesta, eikä ryhmään kuulumattomuus eväisi henkilöä noista asioista, vaikka ryhmän jäsenyyden voitaisiinkin nähdä käytännössä auttavan elämään oikeaoppista elämää."

 

Kuten sanoin, koska kukaan ei voi toisen todellista uskoa mitata vaan näkee vain ulkoisen, se ulkoinen ratkaisee miten ihmisestä ja hänen uskostaan ajatellaan.

Pointti onkin se, että kristillisyydessä on perinteisesti muutakin aatteellista sisältöä kuin jonkun tietyn ryhmän odotuksiin mukautuminen. Kristinuskossa ei siis aatteellisesti ole kyse siitä, mitä jonkun ihmisen uskosta ajatellaan (tai ainakaan siitä, mitä muut kuin Jumala isolla J:llä henkilöstä ajattelee). Mikäli meteoriitti räjäyttäisi maapallon siten, että ainoa henkiinjäänyt olisi yksi lestadiolainen astronautti, sanottaisiin varmaankin siltikin, ettei hänen pitäisi alkaa veistelemään raketissaan Moolok-patsaita bläkkistä täböllä luukuttaen. Vaikka kukaan seurakuntalainen ei olisi paikalla närkästymässä asiasta, niin aatteessa ei olisikaan kyse heidän mielipiteistään, vaan jostakin muusta.

Vierailija kirjoitti:

"En tiedä vanhoillislestadiolaisuuden aattellisesta sisällöstä sen enempää, mutta perinteisesti kristinuskon oleellisena vakaumuksellisena sisältönä ja vaatimuksena pidetään uskomista, jumalan asettamien sääntöjen noudattamista ja hyviä tekoja, mutta ei ehkä niinkään minkään tietyn ryhmän tapakulttuuriin mukautumista."

 

Mitä pienempi uskonnollinen porukka, sen todennäköisemmin ei sille riitä vain sinne päin oleva usko vaan täytyy uskoa juuri tämän porukan opettamalla tavalla tai sitten ei pelastu. Silloin siihen porukkaan kuuluminen tulee hyvin merkitykselliseksi. Kyse ei ole vain jostain pienestä nyanssista vaan erosta pelastuksen ja helvetin välillä.

En ehkä ihan saa kiinni siitä, mitä yrität sanoa. Tässä menee ehkä hieman sekaisin ryhmän jäsenyys ja ryhmän aatteen toteuttaminen tai sen mukaan eläminen. 

Eli esimerkiksi singeriläinen utilitarismi on erittäin vaativa aate, ja singeriläiset utilitaristit ovat myös sosiaalinen ryhmä. Singeriläinen utilitarismi edellyttää seuraajalta paljon, mutta sen varsinaisena sisältönä ei ole singeriläisten utilitaristien sosiaaliseen ryhmään kuuluminen. Samalla tavalla singeriläisten utilitaristien sosiaaliseen ryhmään kuuluvat eivät ehkä välttämättä ole aatteellisia singeriläisiä utilitaristeja, sillä he saattavat hengata porukassa ja vetää singeriläistä linjaa vaikka vain itsekkäistä sosiaalisista syistä, kuten päästäkseen kiinni hyvään nettipöhinään. 

Samalla tavalla kuin esimerkkitapauksessa, ei vaativankaan kristinuskon tulkinnan aatteellisena sisältönä ole yleensä minkään tietyn sosiaalisen ryhmän tapakulttuuriin mukautuminen, vaan muut asiat. Sosiaaliseen ryhmään kuuluminen ei siis olisi esimerkiksi tae pelastuksesta tai moraalisuudesta, eikä ryhmään kuulumattomuus eväisi henkilöä noista asioista, vaikka ryhmän jäsenyyden voitaisiinkin nähdä käytännössä auttavan elämään oikeaoppista elämää.

Vierailija kirjoitti:

"Usko näkyy sydämen tilassa, ei korvalehdissä. "

 

Kierrät nyt kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa.

Lestadiolaisilla on mielestään se ainoa oikea usko. Ja korvakoruttomuus on lestadiolaisiin kuulumisen merkki ja "logo"  kuten itsekin sanoit. Se on siis samalla oikean uskon merkki.

Ryhmään kuulumisen ja mukautumisen voi yleensä erottaa ideologisesta sitoumuksesta ryhmän edustamiin aatteisiin. 

Eli esimerkiksi jokin henkilö voi olla (tunnistettavastikin) aatteellinen kommunisti kuulumatta mihinkään tiettyyn kommunistiryhmään. Jonkin kommunistiryhmän tapoihin mukautuminen taas ei takaa sitä, että henkilö olisi aatteellinen kommunisti. On esimerkiksi helppo kuvitella, että jotkin Kiinan tai Pohjois-Korean kommunistipuolueiden jäsenet kyllä puheiden ja tekojen tasolla mukautuvat vahvasti ryhmän odotuksiin pelkästään sen sosioekonomisten hyötyjen takia, olematta kuitenkaan vakaumuksellisia kommunisteja. 

En tiedä vanhoillislestadiolaisuuden aattellisesta sisällöstä sen enempää, mutta perinteisesti kristinuskon oleellisena vakaumuksellisena sisältönä ja vaatimuksena pidetään uskomista, jumalan asettamien sääntöjen noudattamista ja hyviä tekoja, mutta ei ehkä niinkään minkään tietyn ryhmän tapakulttuuriin mukautumista.