SK

Vaikka lähde olisi kiva olla, niin veikkaan, että tämä saattaa olla pian jenkeille relevantti tunne: "We’re gonna win so much, you may even get tired of winning. And you'll say, 'Please, please, it's too much winning, we can't take it anymore, Mr. President, it's too much', and I'll say, no it isn't, we have to keep winning."

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni nuori nainen haluaisi olla tissit paljaana julkisilla paikoilla nykyään kaikkien ählyjen seassa 🤢

Yleensä kun puhutaan oikeudesta tehdä jotakin, ei kielletyn asian suosio yleensä ole kovinkaan relevantti seikka. Ihmisillä voi esimerkiksi olla oikeus syödä lipeäkalaa, kuunnella autotallirääkynäpunkkia tai katsoa putkeen kaikki squashin Suomen-mestaruuskisat nauhalta, vaikka useimmat eivät noita asioita haluaisikaan tehdä. 

Sillä, että moni nainen tuskin haluaisikaan olla julkisella paikalla rinnat paljaana ei juuri ole väliä sen suhteen, että tulisiko niillä, jotka haluavat olla rinnat paljaana, olla oikeus tehdä niin.

Liberaalina itseäni vaivaa erityisesti Pohjois-Korean tilanne, sillä se on nähdäkseni totalitarismissaan erityisen räikeä. Jos saisit päättää, kuinka länsimaat suhtautuisivat P-K:n tilanteeseen, niin minkälaisen strategian valitsisit, ja miksi? Onko nykyinen eristämislinja paras mahdollinen vaihtoehto, vai pitäisikö P-K:ta esimerkiksi painostaa enemmän sotilaallisesti?

Se, että eri ihmisillä on erilainen sosioekonominen asema ei suoraan johda siihen, että olisi olemassa mitään luonnollisia yhteiskuntaluokkia. 

Vertaa esimerkiksi pituuteen: jotkin ihmiset ovat hyvin pitkiä ja jotkut hyvin lyhyitä, mutta väestötasolla lähes normaalijakautunut pituus ei muodosta mitään erillisiä pituusluokkia. Pituusluokkatermit voidaan halutessa määritellä vaikka siten, että "hyvin pitkillä" viitataan 2 keskihajonnan verran keskimääräistä pidempiin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että kategoriaan kuulumisella tai kuulumattomuudella olisi mitään havaittavaa laadullista merkitystä, tai mitään kiinnostavaa kausaalista selitystä. Ja vaikka muuten pituutta käytetään käytetään usein esimerkkinä tällaisesta luokattomuudesta, niin tarkalleen ottaen pituudessa on havaittavissa eri jakaumia. Lääketieteellisestä dwarfismista tai gigantismista kärsivät eivät ole vain hyvin lyhyitä tai pitkiä ihmisiä, vaan heidän pituuteensa voi vaikuttaa erilaiset biologiset prosessit.

Intian kastijärjestelmä lienee hyvä esimerkki oikeista luonnollisista yhteiskuntaluokista, sikäli kuin järjestelmän määrittämillä kasteilla todella on merkittävää vaikutusta henkilön sosioekonomiseen asemaan. Myös esimerkiksi Etelä-Afrikan apartheidia ja joidenkin Lähi-idän maiden harjoittama kansalaisuuden pihtausta voitaneen pitää hyvinä esimerkkeinä yhteiskunnallisista luokkajaoista. Länsimaiden köyhät ja rikkaat taas eivät pääsääntöisesti muodostane mitään hirveän merkityksellisiä erillisiä luokkia.

Länsimaissa valvontaviranomaiset yleensä vaativat lääkevalmisteelle myyntilupaa hakevalta tieteellistä todistusaineistoa lääkeaineen väitetystä tehokkuudesta. 

Käytännössä tämä tarkoittaa tilastollisesti merkittäviä tuloksia kaksoissokkokokeista. Voi olla, että joihinkin harvinaisiin ja vakaviin sairauksiin käytettäviltä lääkeaineilta ei vaadita yhtä paljon näyttöä, mutta tällaiset lääkkeet ovat tietenkin vastaavasti harvinaisia.

Kaksoissokkokoeasetelma kontrolloi lumelääkevaikutusta, sillä koehenkilöt eivät tiedä, onko heille annetussa lääkkeessä testattavana olevaa lääkeainetta vai ei. Tilastollinen merkittävyys taas tarkoittaa sitä, että on epätodennäköistä, että lääkeaineen vaikutusta puoltava koetulos olisi syntynyt sattumalta ilman, että lääkeaineella todella olisi jotakin vaikutusta koehenkilöihin. 

Osa lääkkeiden käytöstä saadusta hyödystä voi siis perustua lumelääkevaikutukseen, mutta useimmat länsimaissa myytävät lääkevalmisteet eivät todistetusti ole ns. lumelääkkeitä. Eli jos otan vaikka särkylääkkeen, voi kipuni lievittyä osittain lääkkeen ottamisen plasebovaikutuksesta, mutta mikäli kyseessä on valvottu lääkevalmiste, on itse lääkeaine myös todistettavasti tehokas.