SK
Seuratut keskustelut
Kommentit
Tässä ketjussa esiintyy paljon mielestäni outoja mielipiteitä ja heittoja.
Itse näkisin, että Trump pelasi tämän tullikortin jo toisen kautensa alussa. Tämä uhkaus ei myöskään ole pureva siksi, että Grönlanti vaikuttaa pääosin Trumpin tämänhetkiseltä henkilökohtaiselta projektilta, enkä usko, että edes peruskulttuurisotarepublikaanit ovat hirveän motivoituneita ajamaan tätä asiaa, vähemmän reaktionaarisista äänestäjistä ja politiikoista puhumattakaan.
Vaikka Trump on monella tapaa itsevaltainen, perustuu hänen tyylinsä enemmänkin arvaamattomaan ailahteluun, eikä tietyn linjan päättäväiseen puskemiseen. Trump tuppaa luovuttamaan herkästi joko pakosta, opportunismista, ideologiattomuudestaan tai selkärangattomuudestaan. Trump uhkailee vuorostaan kaikkia ja keksii outoja projekteja, mutta näistä ei kuitenkaan seuraa mitään pitkäaikaista, sillä Trumpilla on harvoin sekoiluilleen minkäänlaista vakiintunutta tukea eikä poliittisia paukkuja.
Pähkinänkuoressa: TACO.
Vierailija kirjoitti:
^ Okei. Millä tavalla se on uskomuksen kaltainen? Käytä niin kuvailevaa kieltä kuin osaat. Mikä on uskomukselle tyypillistä, ja millä tavalla uskonnollinen usko on uskoa eikä teeskentelyä tai roolileikkiä?
En ole mikään tekoäly. Itse tarkoitan uskomuksella melko tasan sitä, miten se esimerkiksi tämän Wikipedia-artikkelin alussa määritellään: https://en.wikipedia.org/wiki/Belief
Ota huomioon, ettei tuossa sanota, että uskomuksia sanan perinteisessä mielessä voisi muodostaa vain tiedollisten seikkojen pohjalta.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mikä se asenne sitten on? Onko se toive? Teeskentely? Oletus?
Tahdonalaisesti voimme esimerkiksi valita ottaa käyttäytymistämme ohjaavaksi oletukseksi tosiasiaväitteen, johon emme ota tiedollista kantaa. Se voi olla strategisesti järkevää. Mutta silloin emme usko sitä väitettä todeksi, vaan nimenomaan sivuutamme kysymyksen väitteen totuudesta.
Kyllä uskomukselle on tunnusomaista, että se muodostuu havaintojen ja järkeilyn perusteella valinnasta riippumatta. Uskomukset eivät näyttäydy minulle valintoina, vaan ne ovat jotakin, jonka maailma ja maailmaa koskeva jo oleva tietoni tuottaa minulle ilman mitään valintakynnystä.
Myös mainitsemasi mieltymysasenteet ovat suuressa mitassa - joskaan eivät ehkä aivan täysin - tahdosta riippumattomia, mutta eri syystä. Ne kaiketi muodostuvat enemmänkin synnynnäisten ominaisuuksien ja tottumuksen takia.
Pelkästä tahdosta riippuvia asenteita meillä on lopulta aika vähän, jos ollenkaan, mihinkään universaaleihin kysymyksiin. Tahdosta riippuvat asenteemme kohdistuvat tyypillisesti käsillä olevaan konkreettiseen tilanteeseen; esim. "haluan voittaa tämän lautapelin" vs. "en ole kiinnostunut pelin lopputuloksesta, ihan sama kuka voittaa".
No, itse sanoisin sitä ihan uskomukseksi. Mutta jos uskomus-termi varataan vain tiedollisten seikkojen pohjalta muodostetuille uskomuksen asemassa toimiville jutuille, niin en tiedä. Kuten esitin, sitä voisi kutsua ei-tiedolliseksi uskomuksenkaltaiseksi asenteeksi, mikä tietty ei ehkä ole sulavin mahdollinen ilmaisu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on joiltakin osin ihan koherenttia ajattelua, mutta tässä esiintyy - kuten todella usein uskontokeskusteluissa - joku aivan omituinen ei-episteeminen uskomuksen käsite.
"Agnostikko voi myös olla teisti, jolloin hän uskoo jumalien olemassaoloon vaikka hän onkin sitä mieltä, ettei niistä voida saada tietoa."
Jos olen sitä mieltä, että jostakin asiasta ei voida saada tietoa, niin silloin se on ainoa uskomukseni asiasta. Mikään muu asenteeni asiaa kohtaan ei voi olla uskomus, koska juurihan olen myöntänyt, että siitä asiasta ei voi saada tietoa eli siitä ei voi muodostaa perusteltuja uskomuksia. Mikä on tämä "uskomus", jota ei muodosteta rationaalisilla perusteilla ja joka voidaan jopa tietoisesti valitsemalla muodostaa itse tunnustettujen rationaalisten perusteiden vastaisesti? Se on korkeintaan uskomuksen teeskentelyä - kuten lapsilla teeskentelyleikeissä tai aikuisilla roolipeleissä.
Ajatellaan kokeeksi jotain asiaa, jota ei voida tietää. Vaikkapa onko Goldbachin konjektuuri (se on eräs toistaiseksi ratkaisematon matemaattinen väite, https://en.wikipedia.org/wiki/Goldbach%27s_conjecture ) tosi vai epätosi. Yritä nyt uskoa vuoronperään väitteen totuuteen ja epätotuuteen. Siis ei pelkästään kuvitella näitä vaihtoehtoja, vaan tosissasi uskoa niihin. Pystytkö siihen, ja jos niin miten?
En ihan näe, miten tuo tahdonalaisuushomma liittyy asiaan, mutta mikäli olet kiinnostunut vastauksestani, niin en pysty. Ajatuskoetta jatkaakseni en kyllä pysty myöskään esimerkiksi tahdonalaisesti valita pitäväni selleristä tai olemaan kiinnostumaton naisista, vaikka maku- tai viehätyskysymyksissä ei vaikuta olevan kyse tiedollisista asenteista. Eli siis itse näkisin tuon tahdonalaisuusasian aivan eri juttuna kuin uskomusten pohjautumisen pelkästään tiedollisiin tekijöihin.
Mutta jos välttämättä haluat, että uskomus määritellään siten, että siinä on kyse nimenomaan tiedollisin perustein muodostetusta asenteesta, niin okei. Siinä tapauksessa sanottakoon, että agnostikko voi olla ei-tiedollinen teisti, jolla on myöntävä uskomuksenkaltainen ei-tiedollinen asenne jumalan olemassaoloa kohtaan.
En ole sama henkilö, kuin keneltä kysyt. Yleisimmät argumentit jumalan olemassaoloa vastaan vetoavat varmaankin joko kaikkivoivan tai kaikkitietävän jumalan käsitteelliseen ristiriitaisuuteen tai käytännölliseen mahdottomuuteen, tai siihen, että maailma ei ole sellainen, kuin sen voisi esim. kristinuskon jumalan ollessa totta olettaa olevan.
Käsitteellinen ristiriitaisuus viittaa siis esimerkiksi vanhaan kysymykseen siitä, voiko jumala luoda niin ison kiven, ettei hän itsekään jaksa nostaa sitä. Myös esimerkiksi kulmattoman kolmion luomisen kysymystä voidaan pitää käsitteellisesti ristiriitaisena. Kaikkivoipuus voisi myös edellyttää vahvoina pidettyjen periaatteiden tai luonnonlakien rikkomista, kuten esimerkiksi kahden eri esineen luomista, joilla kaikilla kuitenkin olisi niiden identiteettiä lukuun ottamatta kaikki täysin samat ominaisuudet. Tämänkaltaisiin perusteisiin vetoamalla voitaisiin siis ehkä todeta, että kristinuskon jumalan olemassaolo ei ole vain epätodennäköistä, vaan mahdotonta.
Kärsimyksen, tai pahan, yleisyys ja väitetyn jumalan toimettomuus taas voivat toimia todistusaineistona sen puolesta, että on epätodennäköistä, että kristinuskon kuvailema jumala olisi todellinen. Esimerkiksi kristinuskossa jumala kuvataan rakastavaksi ja ihmiskunnasta välittäväksi, mikä vaikuttaa olevan ristiriidassa sen havainnon kanssa, ettei jumala tosiasiassa vaikuta puuttuvan ihmiskunnan asioihin juuri mitenkään. Hän ei tuo itseään julki eristyneille kansoille, hän ei ota yhteyttä uskottomiin tai tee mitään todistaakseen olemassaoloaan heille, hän ei ota kantaa kristinuskon sisäisiin opillisiin ristiriitoihin tai sekaannuksiin, hän ei estä kristinuskon kanssa ristiriitaisten uskontojen leviämistä ja hänen sanomansa leviääkin maantieteellisesti rajoittuneesti, samoin kuin myös muiden vastaavien uskontojen sanomat.