SK

Vaikka julkisen sektorin työntekijöiden tehokkuutta lienee syytä arvioida jollain tapaa, ylimääräisten kyselyjen täyttely Muskin uudelle Department of Government Efficiencylle (DOGE) voinee ironisesti johtaa tehokkuuden laskuun. On aika riski veto lähteä ratkaisemaan tehokkuushuolia vaatimalla työntekijöitä täyttämään lisää arviointeja.

Jaahas, että taas uusi pohjakosketus Trumpilta. Sanoisin, että en lainkaan ymmärrä, miten joku pystyy edes puolitosissaan kannattamaan häntä, mutta tässä taas ei olisi mitään uutta, sillä asiaa on pohdittu kohta jo vuosikymmenen ajan.

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole "läppäri vihasta", tai edes nuorten naisten vihasta, niin kuin täällä moni jankuttaa, vaan ärsytyksestä niitä kohtaan, jotka perustavat kahvilan työpöytään oman työskentelytilan ja valtaavat sen moneksi tunniksi. Mulle ainakin on ihan yks lysti, onko se vaikka raamattu tai biblia, jota lukee siinä pöydässä nuori nainen tai vanha mies. Ja jos siellä kahvilassa on oikeasti hyvin tilaa, niin sen kun istuu vaikka 7 tuntia mun puolesta, mutta siinä pitäisi olla pelisilmää. Kun kahvila alkaa täyttyä, niin silloin pitäisi ymmärtää miettiä, että oisko aika siirtyä täältä muualle. Kun ne kahvilat ei vaan oikeasti ole mitään yhteiskunnan ylläpitämiä yleisiä oleskelutiloja. 

Ja juuri siksi, että kahvilat ovat yksityisesti omistettuja tiloja, on niiden käytön myyminen kahvilayrittäjän oma asia, eikä julkinen kysymys.

Esimerkiksi Linnanmäki voi myydä rannekkeita, jotka antavat ostajalle oikeuden käyttää laitteita haluamansa määrän päivän ajan. Tällaisen rannekkeen ostajalla on oikeus käyttää laitetta vaikka kymmenen kertaa peräkkäin, oli se sitten yhteiskunnallisesta näkökulmasta reilua ja kohtuullista tai ei. Koska Linnanmäen laitteet ovat oletetusti yksityisesti omistettuja, on Linnanmäki huvipuistoyrityksenä se, joka niiden käyttöä säätelee, eikä mikään "yleinen yhteiskunnallinen kohtuus". On Linnanmäen yksityinen asia, kuinka se myy laitteiden käyttöä.

Samalla tavalla rannekkeen ostajalla ei ole velvollisuutta miettiä sitä, onko hänen laitteiden käyttönsä huvipuistolle kannattavaa vai ei, tai että onko reilua, että hän saa käyttää laitteita vaikka kuinka monta kertaa, kun taas jotkut eivät saa käyttää niitä ollenkaan. Hän tekee ostopäätöksensä sen pohjalta, ajatteleeko hän saavansa tarpeeksi hupia rahaansa vastaan, eikä ensisijaisesti siksi, että hän haluaa tukea kotimaisia huvipuistoyrittäjiä tai muuta vastaavaa. Yrittäjän ja asiakkaan suhde ei lähtökohtaisesti ole kaveri- tai perhesuhde, vaan liiketaloudellinen asia.

Eli pähkinänkuoressa: on lähes täysin kahvilayrittäjien oma asia, kuinka he myyvät tilojensa käyttöä. Tätä myyntiä voi säädellä jotkin lait (esim. tiloja ei saa myydä laittomaan käyttöön tai syrjivästi), mutta pääasiassa kahvilatilojen käyttö on yrittäjien hallittavissa, eikä julkisen intressin kysymys.

Opinkappaleet täytyisi tulkita jotenkin. Teksti sinänsä on vain mustetta paperilla tai pikseleitä ruudulla.

Se, että jollain on fyysinen Raamattu-kirja, ei vielä riitä toimintaa ohjaavan opin muodostamiseen. Tämän henkilön pitäisi jotenkin muodostaa käsitys siitä, mitä sen lehdillä olevilla musteläiskillä tarkoitetaan. Henkilö voi muodostaa tällaisen käsityksen oman intuitionsa pohjalta, mutta ehkä hän voi myös yrittää kuunnella muiden perusteluja sille, miten he käsittävät tekstin viestin, ja ehkä vakuuttua niistä.

Ja vaikka voisi ehkä toivoa, että oma intuitiivinen luenta olisi aina riittävää, niin se ei varmaankaan sitä ole, sillä eri henkilöillä voi olla omien intuitioidensa pohjalta merkittävästi eri tulkinta tekstistä. Esimerkiksi joku voi ehkä lukea, että Raamatun mukaan homot tulisi surmata, ja joku toinen taas että ei. Jompikumpi on välttämättä väärässä, jollei ajatella, että tekstistä ei ole mitään oikeaa tai väärää tulkintaa, vaan jokainen saa itse päättää, mitä se tarkoittaa.