sammukka

voin hyvin kuvitella että arki muuttuu aika nopeasti kaveriarjeksi. Harvalla romanttiset ajatukset ovat stressinkestäviä. Lisäksi toisessa tulee _aina_ olemaan ärsyttäviä piirteitä. Todennäköisesti jopa niin, että kun itse on väsynyt, ne huomaa selvästi. Ja kun toinen on väsynyt, hänestä ne tulee paremmin esille. Ja sama toisinpäin.

lasten tapaamisoikeuden toteutumista. Todennäköisesti muutaman autenttisen tekstiviestin esittäminen voi selvittää vähän, mistä on kyse.

elareita joka kuukausi 400 euroa, sen lisäksi on tietysti hänen lapsistaan sapuskakuluja, mutta ne on tosi vähäisiä. Minä saan taas vammaisesta lapsesta palkan lisäksi kaikenlaisia hoitotukia ja muita, joista osa tietysti menee sitten sairaala/tilapäishoitopaikka/lääkemaksuihin. Ja ostan lapselle vaatteita, kuten yleensäkin vanhemmat tekevät.



Loppujen lopuksi tulomme ovat aika samoissa lapsikulujen jälkeen.



Maksamme aika tarkkaan fifty-fifty kaiken: Asuntolainaa lyhennetään puoliksi. Suuremmat hankinnat maksaa se, jolla sattuu olemaan varaa. Mieheni saa vuosittaisen bonuksen joka on 1-1,5 kertaa hänen kuukausipalkkansa verran. Se yleensä menee sitten joko suurempaan hankintaan tai kesälomatkaan hänen lastensa kanssa.



Tavallaan meillä on siis se tilanne, että molemmat kustantavat omien lastensa maksut. Hän käy enemmän ruokakaupassa, minä ostan molemmille vaatteita ja teen jotain kotitalouteen liittyviä ostoksia.



Isommista summista neuvottelemme. Periaatteessa rahan käyttö on silloin hyvin sopuisaa, kun molemmat tietävät, että kaikki menee yhdessä sovittuihin menoihin. Mutta jos mies tekisi esim. pari ulkomaanreissua, joihin laittaisi vähän enemmän rahaa ja sitten minä joutuisin makselemaan suurempaa osaa yhteisistä kuluista, ottaisi jollain lailla aivoon.

Jostain luin sellaisen, että parempi olisi se summa, jonka eläkesäästämiseen sijoittaa, laittaa vaikka sitten ihan suoraan rahastoihin/osakkeisiin. Niissä voi kohdetta vaihtaa melkoisen vapaasti, eikä ole mitään vakuutuksenottopakkoja.



Kun pienet summat ovat pelissä, ja edes joskus vähän jotain seurailee, niin kyllä sitä saattaa jopa vähän jotain rahastoista oppiakin. Vaikkei olisikaan mikään finanssiguru.

mielipiteitä löytyy suuntaan ja toiseen. Jos nyt tekisin itse suunnitelmaa, lueskelisin vaikka vuoden verran vähän erilaisia artikkeleita ja tekisin sitten päätökseni. Pois voi useimmiten lukea kaikki pankkien ja vakuutuslaitosten omat julkaisut, varsinkaan jos ei niitä osaa lukea ymmärtäen rivien välistä sen, mikä tieto mitäkin tarkoittaa (minä EN osaa).



Yleensä pankit haluavat myydä henkivakuutusta (KALLIIMPAA KUIN VAKUUTUSYHTIÖIDEN!) eläkesäästämisen rinnalla. Sanotaan, että maksaisitte sitten eläkerahastoon sen 50,-/kk, mutta sen kylkiäisenä tulisikin kippaskappas henkivakuutus à 9-11¿/kk (vuodessa 120¿) - ja samanlaisen saisitte vakuutusyhtiöstä 50,-/vuosi.



Kuukausittaisena menonahan tuo " noin kymppi" ei ole mitään, mutta jos laskee rahan arvoa nyt tästä hetkestä eteenpäin ja tulevaisuudessa säännöllisesti lankeavaa maksuerää: sinulla on sitten VUOSIKSI eteenpäin se " pikkuruinen summa" maksettavana. Aikamoinen kokonaishinta siitä loppujen lopuksi tulee.



Testamentin voitte tehdä ilman pankkiakin, jos haluatte. Mä epäilen, että pankkinne vain nyt haluaa myydä teille jonkun kivan paketin, jolla sitouttaa teidät asiakkaiksi vuosiksi eteenpäin.



Yleensähän tämä pitkäaikainen kanta-asiakkuus ei olekaan ongelma ihmiselle, joka ei erityisesti ole suunnitellutkaan muuttavansa pankkia/vakuutuksia/jne - vaan on kivaa ja vaivatonta, että asiat hoituvat kuin aina ennenkin.



Olen itse mennyt tuohon eläkesäästämisen lankaan. Ei se nyt kaikkein typerimpiä päätöksiä ole elämässä ollut, mutta jälkikäteen harmittaa. En jotenkin tajunnut esim. sitä henkivakuutuskytkyäkään, koska se niin salakavalasti siinä markkinointipuheen sivussa meni. Sen siitä saa, kun antautuu vain laiskasti napostelemaan niitä pankin keksejä ja on, että joo, joo, lisää etuja, pannaan nimi alle.