sammukka

ja löisivät lastasi, niin kyllä sen aina joku onnistuu tulkitsemaan sillä tavalla, että jos sinä vain hyväksyisit lapset paremmin, niin ei tuotakaan olisi sattunut. Joten olisi parempi vain katsoa peiliin, ryhtyä paremmaksi äitipuoleksi tai poistua kuvioista. Todennäköisesti olet myös kuvitellut kaiken, ja perustettomasti parjaat.



Onneksi on toisenlaisiakin vastauksia.

lapsetkin osaavat kyllä näyttää mieltään. Heiltä kun ei ole kysytty, miltä tuntuu, kun äiti päättää heittää isän mäkeen, ja ottaa uuden hemmon tilalle. Uusi isäpuolikin tuppaa saamaan höykytyksestä osansa. Varsinkin tuommoinen 6v osaa olla jo aika näppärä sanoissaan ja kyselyissään. Lapset voivat hyvin nähdä tilanteen ihan eri tavalla, asettua jätetyn puolelle, sekä tuntea, että toinen vanhempi on tehnyt tosi väärin.



Vaikka miehesi ei varsinaisesti mustamaalaisi sinua, et voi olettaa, että hänen versionsa teidän erosta on joku klassinen " äiti ja isä vain lakkasivat rakastamasta toisiaan" . Hän voi hyvin sanoa, että äiti ei tykännyt isästä, vaan tykkäsi enemmän " jussista" .



Tohtori Phil kaikessa viisaudessaan on joskus sanonut, että ihmiset yleensä aliarvioivat eron tuomaa tuskaa. Siitä huolimatta, että heistä on ennen eroa tuntunut siltä, että se onneton liitto on suunnilleen kamalinta koko maailmassa. Ja näin siis silloin, kun avioliittoon ei ole liittynyt mitään pahoja juttuja.



Ehkä olisi paras kertoa miehellesi siitä, että katsot teidän suhteenne tulleen siihen pisteeseen, että mikäli muutosta ei tule, on paras erota. Yksi asia kerrallaan on helpompi hoitaa.



Tämän sanon sillä kokemuksella, mitä itselläni on eronneen miehen kanssa yhteen menemisestä.

niin kauan kun on tuntenut olevansa jotenkin yhteiskuntakelpoinen ja esillä. Eläkkeelle siirtyminen on sitten vienyt tavallaan sen kaiken motivaation, " kun ei ole enää syytä" . Kun se oma itse ei kuitenkaan riitä kaikille (syyksi), eikä oma perhekään (se on vain perhe).



Entä isä? Voisiko hänelle sanoa?

Mulla on kyllä tuttavuuksia, jotka ovat pikku hiljaa lipsahtaneet viinin nauttimisessa ihan siihen, että harva se ilta ollaan hiprakassa. Mä olen itse jotenkin ajatellut, että joillakin se kai on vähän sitä sellaista elämän sisällöttömyyden paikkaamista. Jos on tyytymätön elämäänsä, niin viini auttaa iloisesti olemaan kohtaamatta omia ongelmia (jotka voivat tuntua suuremmilta kuin ovatkaan).



Ne ongelmat voivat olla ihan elämänkaarivaiheeseen kuuluvia (ikääntymiseen). Pettymyksen tunteita siitä, ettei ole saavuttanut mitä olisi toivonut, että ei olekaan enää nuori ja hehkeä, pettymys avioliittoon (?), itseensä. Ei hyväksy itseään sellaisena kuin on, tavallisena kuolevaisena, joka kohtaa vaihdevuodet ja rypistymiset siinä missä muutkin.



Alkoholi vie vähän terää pois inhottavilta ajatuksilta, ellei sitten satu olemaan sitä tyyppiä, joka tulee pikemminkin kiukkuiseksi.



Mitäs sitten äidin kanssa pitäisi tehdä? Yksi lähestymistapa voi olla sanoa suoraan ja asiallisesti siitä, että vaikka hänen alkoholin käyttönsä ei johdakaan riitoihin eikä sitä kautta epämieluisiin seurauksiin, niin se silti vaurioittaa maksaa. Nainen kestää huomattavasti huonommin alkoholia kuin mies. Alkoholin käyttö näkyy myös nopeammin, ja tekee naisesta - jos ei lihavan, niin turvonneen näköisen.



Itse en kovin hyvin ottaisi vastaan mitään raittiusaatteesta tai raittiista joulusta puhumista, kuittaisin sen lähinnä sellaisena " turmiolan tommi" -saarnana. Lapsetkaan siitä nyt automaattisesti eivät pilalle mene, että mummo tissuttelee, kun tämä juominen ei heidän hoitoonsa vaikuta.



Jos itse kutsuisin hörpyttelevän mummon jouluksi, pitäisin huolta lähinnä siitä, että tarjolla ei sitten olisi mitään viiniä 3l hanapakkauksessa. Neljälle aikuiselle voisi hyvin sopia se yksi pullo ruoan kanssa, max 2.



Tässä nyt oli jotain ajatuksia...

- esim lapsenhoidollisten syiden takia - et pysty olemaan joulun välipäiviä töissä.



Todennäköisesti jos olet aina kiltisti vain joustanut ja kysellyt, eivät muut käsitä lainkaan, että lapsenhoidon järjestämisessä voisi olla jotain ongelmia.