sammukka

Tollero:

Sen sijaan nuorimmainen syntyi 33+3 ja painoi 2180g joten hän oli sitä juuri ja juuri.

...mutta eikö sentään viikolla 34 syntynyt ole aivan reilusti keskonen, vaikka painaisi kuinka " hyvin" viikkoihin nähden?

Fakta on se, että näkemättä kohtausta ja ilman eeg:tä ei oikein ole mahdollista arvioida mitä tapahtui. Jos tuo jää tosiaan ainoaksi lajissaan, sillä ei totta puhuen ole juuri edes merkitystä (paitsi äiti voi olla kohtuuttoman huolissaan, mikä ei tietenkään ole mukava asia).



Veljellä ja sisareni nuorimmalla pojalla on ollut lapsena muutama (3) kouristuskohtaus. Niitä ei ole kummallakaan tutkittu saati lääkitty millään tavoin. Kehitys heillä on ollut täysin normaalia lapsena.

noiden tutkimusten kanssa...aika usein olen kuullut näitä " apua apua auttakaa, äiti, ei saa" - huutoja... Kaipa sitten vain riittävästi ylimääräisiä voimia paikalle, jotta onnistuttaisiin...

Eli lasta pitää ensin valvottaa mahdollisimman paljon. Myöhään nukkumaan ja aikaisin ylös. Eeg pyritään järjestämään pienille lapsille sitten aamusta tai aamupäivällä.



Kun mennään eeg:hen, lapselle sitten laitetaan se myssy päähän. Hänen tulee nukahtaa kokeen aikana, unta seurataan noin 15min (vähän riippuen myös siitä, miten kauan nukahtamiseen on mennyt aikaa).



Torkkujen jälkeen lapsi herätetään. Yleensä ensin näytetään vilkkuvaloa, jotta lapsi virkistyisi. Sitten saatetaan pyytää lasta sulkemaan silmät ja avaamaan ne. Jos hän ei sitä osaa pyynnöstä tehdä, voi äiti sulkea luomet. Yleensä tämän jälkeen koko homma on ohi. Tulokset saa kunhan käyrät ehditään analysoimaan.



Jos pojallesi nyt yhtäkkiä alkaisi tulla tosi, tosi paljon kohtauksia, saatettaisiin yrittää järjestää mahdollisimman pian videoitu eeg (päivystysluontoisesti) ja aloittaa lääkitys tuloksen mahd pikaisen analysoinnin jälkeen. Video-eeg kestää usein sitten vähän pidemmän aikaa. Meillä se on ollut lyhimmillaan pari tuntia ja pisimmillään 4t. Joskus tehdään pidempiä, jopa useamman vuorokauden mittaisia rekisteröintejä.



Pienillä lapsilla saatetaan joskus käyttää humautusta rauhoittamaan, jos lapsi ei tahdo nukahtaa. Hereillä ollessa häntä sitten yritetään muuten pidellä aloillaan, koska piuhojen kanssa ei voi hirveästi vipeltää.



Unideprivaatio-eeg:ssä tärkeitä ovat nukahtamis- ja heräämisvaiheet, ne kun ovat muutenkin erityisen häiriöalttiita epileptisen toiminnan kannalta.



Jos epilepsia todetaan, seuraa aika iso määrä tutkimuksia. Näitä ovat mm erilaiset verikokeet sekä pään magneettitutkimus. Usein on kuitenkin sellainen tilanne ettei mitään saada selville ja kouristusten syy jää avoimeksi.

JOS kohtauksia (mitä ne sitten ovatkaan) tulee vielä toinen TAI kolmas lyhyehkön ajan sisällä olisi hyvä lähteä heti päivystykseen. Tai ainakin soittaa. Tietysti jos nyt näyttää siltä ettei enempää kohtauksia ole tulossa, kiire ei ole niin suuri.



Jos lapsellasi on epilepsia, suurimmassa osassa tapauksista lääkehoito auttaa. Jos kohtauksia ei saadakaan pois, yleensä löytyy kuitenkin hyvä hoitotasapaino. Mikä tarkoittaa siis mahdollisimman vähää lääkemäärää ja mahdollisimman harvoja kohtauksia.



Toivottavasti noita ei tule enempää. Ei varmaan tarvitse erikseen huomauttaa (kohtauksethan ovat tosi pelottavia), että varmaan olisi hyvä seurata vähän tarkemmin lasta nyt lähiaikoina. Jos teillä on videokamera JA saisitte filmille kohtauksen, voisitte jo sen näyttää lääkärille. Toivottavasti kuitenkin tuo jäi yksittäiseksi episodiksi. Yhden kohtauksen perusteella ei aleta lääkitystäkään, jos eeg on normaali.