sammukka

LeijaL:

Minusta lapsi ei ole mikään äidin ruumiin jatke mutta koska he ne synnyttävät huoltajuus kuuluu heille ilman muuta, ellei ole sairas tms. Muu olisi naisen riistoa ja käyttöä jonain yhteiskunnan resurssina. Pitäisi myös olla oikeus päättää elämästään, ettei väkisin tarvitse ottaa siihen jotain vastenmielistä ihmistä mukaan.

mutta äiti ja lapsi eivät ole yksi ja sama ihminen. Täytyyhän sitä herrantähden jotain vastuuta ottaa siitäkin, kenet lapsensa isäksi valitsee!

Hedelmöityshoidoistahan on tulossa oma lakinsa.

Yleensähän näissä asioissa tavoitteena on suojata sitä osapuolta, joka itseään mahdollisimman vähän osaa puolustaa. Ja tässä tapauksessa se on lapsi. Ei nainen/synnyttäjä/äiti. En rehellisesti sanoen ymmärrä lainkaan mitä järkeä naisella olisi pitää yllä esim lyhyttä seksisuhdetta vain siinä tarkoituksessa, että haluaa tulla raskaaksi, mutta sen jälkeen haistattaa miehelle pitkät. Ja sitten vielä inistä katkerana sitä mahdollisuutta, että mies haluaisikin olla lapsen kanssa yhteyksissä.

pioneer53:

.. entäs jos minä olen kertonut neuvolassa (ja muille viranomaisille) isän nimen ja haluan selvittää sen, mutta isä kieltää tutkimukset. Voidaanko hänet sakon uhalla pakottaa testiin vai kuinka.

Teoriassa isä tullaan noutamaan testiin, mutta käytännössä tätä noutoa tuskin toteutetaan.

1,5l/pvä voisi olla melkein vähimmäistavoite jokaiselle päivälle.

Pölypilvi:

Otanko yhteyttä sairaalan johtoon, kelaan vai kunnan johtajiin?

Voithan toki ottaa yhteyttä vaikka kaikkiin tahoihin, kaikki keinothan ovat sallittuja, jopa lain nimissä ;) Sitten ehdottaisin ottamaan myös yhteyttä johonkin sinua " lähellä" olevaan kansanedustajaan kirjeellä/s-postilla.

Yhden tuttuni lapsen terapiaan järjestyi tällä tavalla määrärahaa suorastaan odottamattomalta taholta. Ehkä teilläkin joku järki koittaisi?

esim teidän tapauksessa lääkkeiden syöttäminen 1v => 3v olisi voinut olla haitallisempaa - koska oireilua tai kehityksellisiä ongelmia ei ollut sillä välillä. Epilääkkeet kuitenkin aina vaikuttavat keskushermostoon, maksaan ja munuaisiin. Niitä syödään silloin kun niistä saatu apu on suurempi kuin lääkkeiden mahdollinen haitta.



OK. Annostuksissa tietysti on suunnattomia eroja - jos pieni määrä lääkettä auttaa, sivuvaikutukset voi olla olemattomat.



No minkä takia mä nyt tämmöistä tulin paasaamaan tänne keskelle? No siksi kun taitaa ikävä kyllä olla niin, että jos lapsella on joku " epilepsiasyndrooma" , voi olla ettei mikään lääke riitä tai auta.



Jos lapsella taas on ongelmia aivojen säätelyjärjestelmissä taaperoiässä, niistä sitten kasvaa ohi, oli lääkettä tai ei. Pienellä lapsella voi olla myös tilapäisiä häiriöitä aineenvaihdunnassa (ei vain aivojen) ja heitot voivat sitten tehdä tepposensa.



Mutta mitä yhteistä jollain episyndroomalla ja lapsuusiän ohimenevällä kouristushäiriöllä? Ei välttämättä paljon yhtään mitään, vaikka epilepsiasta puhutaankin. Ennusteet voivat poiketa aika rankasti. (Mistä sitten tietää kummasta on kyse kun kaikki on tuoretta? Sehän onkin tosi vaikeaa...ja huolestuttavaa).