sammukka

Isäni on ollut absolutisti jo varmaan 20 vuotta, ilman erityistä ideologiaa.

Mun oma poikani on täysin yökuiva, mutta lirii päivällä vaippaan miten sattuu. Olen joskus ymmärtänyt, että nukkuessa pissaamattomuus on tulos sen vasopressiinin (vai mikä se oli?) erityksestä, ei välttämättä oppimisesta niinkään. Poika alkoi olla yökuiva muistaakseni noin 2-2,5-vuotiaana enkä nyt muista milloin olisi viimeksi pissannut yöllä. Vaippa hänellä on kuivana olosta huolimatta.

En ole sanonut mitään, koska tupakointi ei ole johtunut tietämättömyydestä.

Siis sehän on sateenvarjokäsite, ei mikään yksi ja tietty sairaus. Sitä yritin tässä sanoa.



Mutta samallahan lääkäri epäilee, että kyseessä on oireyhtymä. Ei esimerkiksi vain hidas kehitys - ilman oireyhtymää. Oireyhtymä taas on erilaisten oireiden muodostama kokonaisuus, jonka voi katsoa sitten johtuvan vaikkapa jostain aineenvaihdunnallisesta häiriöstä, kromosomihäiriöstä tms.



Mun omalla lapsellani on vuoroin epäilty oireyhtymää, vuoroin taas ei. Se on varmaa, että lapsi ei ole terve, mutta sekään ei ole sanottu, että lapsen oireet olisivat toistensa kanssa käsi kädessä (yhden syyn takia).

sisällöltään " ai on sun mussukka ihana" . ONHAN vauvat ihania, mutta mä en voi myöskään sietää sitä, että joku äiti odottaa hänen lapsensa palvomista IHAN koko ajan. Voin jutella ja ottaa syliin, kysellä kuulumiset, mutta sitten mun mielestä on vain aika siirtyä toisiin juttuihin. Ei kiitos vauvasta 24h. En itsekään puhu lapsestani koko ajan, vaikka häntä rakastankin enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa.