sammukka

niin, ettei vain pötkinyt terillä menemään ja kentän jäätä rei´ille. Tosin en nyt osaa sanoa, onko jälkimmäinen mikään suuremman luokan ongelma.



Tietysti vähän harmitti, kun ne terälliset tietysti olivat tosi " cool" ja niitä ei itsellä ollut ;)

" kuulin luotettavalta taholta, että ASIANTUNTIJAT suosittelevat sitä enää vain VAMMAISILLE lapsille, mutta kauppiaathan ovat sellaisia roistoja, että myyvät vaikka äitinsä"



Yleensä tuollainen vetoaminen tehoaa ;)



Varsinkin isoäiteihin, jotka useimmiten eivät ole sinut minkäänlaisen vammaisuuden kanssa ;)



Ap:n " tapauksesta" en toki tiedä mitään!

Kehitysviiveisillä ja -vammaisilla lapsilla se voi olla loistava apu silloin, jos omaa liikkumista ei ole. Silloinkaan tarkoitus ei ole tukea liikkumaan oppimista motorisena suorituksena, vaan tukea henkistä kehitystä ja tunnetta siitä, että " minä itse" .



Omalla kehitysvammaisella pojallani se oli mukava silloin kun oli. Tavalliselle lapselle en sitä suosittaisi, tosin ei siitä välttämättä mitään järisyttävää haittaakaan ole.



Mun poika ainakin nopeasti oppi kävelytuolissa inhoamaan sitä, ettei sen avulla pääsekään niin läheltä tutkimaan paikkoja kuin olisi halunnut. Vaikka hänellä onkin liikkumisen kanssa ongelmia, hän oppi vetämään käsillä itsensä pois härvelistä. Lisäksi hänen mielestään hauskaa ei todellakaan ollut tepastella pienin, sievin askelin eteenpäin. Hän nimittäin aina potki vauhtia ja pikemminkin liukui reippaasti - vaikka sitten seinää päin.



Jotkut haluavat käyttää kävelytuolia hetkellisenä lapsenvahtina, mutta taitava mukula tulee sieltä nopeasti ulos! Eikä kävelytuolia muutenkaan kannattaisi ihan vahtina pitää. Ymmärrän tosin, että voi olla raskasta hoitaa pientä, joka on kovasti pettynyt siihen ettei pääse itse liikkumaan (ja tämä heille, jotka tuolia puolustavat!).

Pidin paikan rauhallisesta ilmapiiristä ja jos toisen lapsen saisin, veisin hänetkin mielihyvin samaan paikkaan. Sitten kun lapsi olisi vähän isompi, esim 5v voisin alkaa pohtia muita vaihtoehtoja. Etenkin jos ryhmässä kaikki muut olisivat selvästi nuorempia.



Kaikki ryhmikset eivät ole veljiä keskenään, joten paikkakohtaiset erot voivat olla huomattavia.



Mun mielestä ryhmiksen vahvuus on se, että siellä on eri ikäisiä lapsia. On jotenkin keinotekoista ja epäluonnollista olla vain oman vuosiluokkansa kanssa. Mutta tietenkään ei ole kivaa, jos yksittäisellä lapsella ei ole ollenkaan edes suht omanikäistä seuraa (vaikkapa 2v tyttö ja loput 5v poikia).

mutta alueen päivähoidosta vastaavalta ymmärsin, ettei hän suostu meille tarjoamaan muuta päivähoitomahdollisuutta kuin tämän hetkisen paikan.



Syynä on se, että vaikka lapsella olisi oma avustaja, lapsen on noudatettava jämptisti päiväkodin rytmiä. Siitä ei voi poiketa. Lapseni taas ei sairauksiensa vuoksi pysty noudattamaan mitään tiettyä rytmiä, vaan hän nukahtelee miten sattuu ja valvoo miten sattuu.



Lisäksi alueeltamme poistettiin 8 henk koht avustajan pesti ja heidät muutettiin kaikki ryhmäavustajiksi. Kätevää!



Luulen pahoin, että ympärivuorokautisessa hoidossa lapseni olisi koko ajan sairaana. Nytkin hankauksia päivähoidon kanssa on tuonut se, että lapselleni on varattu se yksi hoitaja, mutta koska lapsi on ollut kipeä, palkattu onkin sitten joutunut odottamaan turhaan. Olisi mukava, jos sairastumisesta voisikin antaa tiedon riittävästi etukäteen, mutta kuumeet ja sellaiset tulevat kun tulevat, ei niille mitään voi! Päivähoitosysteemiin eivät oikein sovi paljon sairastelevat lapset, koska nuo paljon puhutut teholuvut kärsivät!