sammukka

Tuo on normaalia ja ilmiö varmaan vanhempi kuin aika :/ Monien suurmiesten elämäntarinoista voi löytää sen, että elämän kovin koetus oli pienemmän sisaruksen syntyminen!

PIkkuinen sisarushan on häntä taitamattomampi - kai hän sitten yrittää päteä sillä ainoalla tavalla jonka keksii.

" omin luvin" , sitten myöhemmin on hoidettu kaikki maksuasiat kuntoon. Tähän tietysti vaaditaan terapeutin vankka luottamus siihen, että rahat tulevat takaisinkin :)

Vajaa-älyisyyttä taas ei voida arvioida pinnoissa roikkumisen perusteella, lapsen ei kuulukaan käyttäytyä kuin miniatyyrikokoinen virkamies vielä tuossa iässä.



Nykyään käytetään sanaa kehitysvammainen sitten jos siihen on tarvetta.

olla lausunto julkiselta sektorilta sekä tuota korotettua hoitotukea että sitten kuntoutuksen hakemista varten. Julkisen puolen erikoislääkärille ei kai pääse ilman lähetettä?



Mistä teillä on tämä toimintaterapian tarve tullut ilmi? Siis onko lapsi jonkun vamman tai häiriön takia ollut seurannassa?



Esim meillä on yliopistollinen sairaala hoitava paikka. Terapiat on anottu Kelan kautta, mutta osa on myönnetty sairaalan maksusitoumuksella.



Minä olen ensin aina katsonut terapeutin yksityiseltä puolelta ja sitten siihen on otettu sen jälkeen sairaala tai Kela mukaan. Olen kuitenkin kuullut, että joidenkin kohdalla tätä on katsottu pahalla - äiti on toiminut ikäänkuin liian innokkaasti tai jotain sen suuntaista. Terapeutin on oltava Kelan hyväksymä.