sammukka

(paitsi tietysti minä itse)

Kotioloissahan sitä vasta voikin kompastua kynnyksiin ja mattoihin. Tietysti sairaalalla on oma vastuunsa, mutta onhan vauva lähtökohtaisesti kuitenkin vanhempiensa, ei sairaalan.

vastasyntyneen rokotuskipua hoidetaan lääkkeen sijaan antamalla hetken imeä glukoosia.

mun serkku opetteli laskettelun perusteet kirjasta ja meni sitten toteuttamaan oppiaan luonnossa ;)

toiset eivät ylipäätään arvosta lukemista kovin korkealle. Onhan niitä, joiden mielestä keittokirjankin avaaminen on jotenkin feikkiä - koska ainoa oikea tapa laittaa ruokaa tai leipoa on opin imeminen omilta naispuolisilta verisukulaisilta ja sitten toimiminen perimätiedon pohjalta.



Tietysti aika usein voi käydä niinkin, että hyvä ajatus vesittyy - eli ns kasvatusopuksen lukija ei kuitenkaan ihan ymmärrä kirjan sanomaa, vain kirjainta. Ja jos hän sitten ei kuuntelekaan " järkeä" vaan toimii väärin ymmärtämänsä tiedon valossa, ei se tulos välttämättä ole kovin hyvä.



Ehkä on vielä yksi näkökulma otettava esiin. 1970-luvulla taidettiin aika paljon puhua äidin roolista lasten kasvatuksessa ja siitä, miten vahingollinen voikaan " jääkaappiäiti" olla. Jos vanhemmasta tuntuu, että kasvatusopas/kirjallisuus korostaa vain niitä kohtia, missä vanhempi voi mennä lapsensa kanssa vikaan, hän ei välttämättä enää näe omia vahvuuksiaan. Kasvatusoppaasta tulee syyllistävä nuhdesaarnojen kokoelma sen sijaa, että se antaisi hyviä neuvoja arkeen.



Äitinä ja varmaan isänäkin on helppo jäädä syyllistymiseen " jumiin" ja se tunne on inhottava. Samaa tekstiäkin voi lukea monella mielellä. Kyllähän moni täälläkin älähtää imetyskeskusteluissa, vaikkei syytä olisikaan.